Maakaasun virta Venäjältä EU-maihin on kevään ja alkukesän mittaan supistunut paljon rajummin kuin EU-maat ovat kyenneet hankkimaan korvaavia energiaraaka-aineita tilalle.
Kaasuvirtaa ovat supistaneet ensin EU-maiden määräämät Venäjän vastaiset tuontirajoitukset, mutta nyttemmin kaasuvirtaa ovat supistaneet vielä rajummin Venäjän kostoksi toteuttamat kaasun vientirajoitukset.
Kesäkuun lopussa kaasun putkitoimitukset Venäjältä EU-maihin olivat jopa 70 prosenttia niukemmat kuin vastaavaan aikaan vuosina 2018–2020 keskimäärin. Osalta EU-maita, kuten Suomelta, Venäjä on katkaissut kaasutoimitukset kokonaan.
Tällä viikolla kaasuvirta idästä länteen on ehtynyt lisää, sillä maanantaina Itämeren kautta Saksaan vievä Nord Stream I -putki suljettiin jokakesäisen huoltoseisokin ajaksi.
Riski on suuri, että kymmenen päivän mittaiseksi aiottu Nord Streamin vuosihuolto ei päätykään vaan pitkittyy määrättömän mittaiseksi – ja muuttuu osaksi Venäjän energiakostoa.
”Odotettavissa onkin poikkeuksellisen vaikea talvikausi.
Kesähelteiden aikaan tällaisesta kostosta ei ole välitöntä tai ainakaan vakavaa haittaa EU-maiden energiahuollolle, mutta kaasuvirran ehtyminen hidastaa vielä viime talven jäljiltä vajaiden varastojen täyttämistä ensi talven lämmityskautta varten.
Viimeistään syksyn mittaan isohko osa maakaasulla lämpöä ja sähköä tuottavista EU-maista joutunee toteamaan, että kaasua ei riitä talvikauden tarpeisiin – ja että sähkön ja lämmön ties kuinka rajun kallistumisen lisäksi niiden jakelua on pakko ryhtyä säännöstelemään.
Odotettavissa onkin poikkeuksellisen vaikea talvikausi, josta koituu mittavaa taloudellista vahinkoa – ja tavan mukaan vielä mittavampaa riitelyä kustannusten ja muiden vahinkojen jakamisesta.
Teollisuutta kiinni
Talvikaudella uhkaavan kaasupulan ja jakelurajoitusten syyksi voi yhtä hyvin tulkita EU:n itse määräämät tuontirajoitukset tai Venäjän kostoksi aloittamat vientirajoitukset. Tai suurpiirteinen voi sälyttää energiakriisin ylimalkaisesti Venäjän hyökkäyssodan syyksi.
Syystä riippumatta seuraukset ovat karuja. Erityisen karuja ne ovat venäläisen kaasun varaan energiahuoltonsa rakentaneille maille, kuten Saksalle, Italialle ja suurelle joukolle itäisen Keski-Euroopan EU-maille.
Venäjältä syystä tai toisesta tuomatta jäävän kaasun tilalle on jokseenkin toivotonta enää haalia mistään muualta vastaavaa määrää korvaavaa kaasua tai muita energiaraaka-aineita.
”Tuotannon supistukset johtaisivat herkästi henkilöstön lomautuksiin tai irtisanomisiin.
Todennäköisesti kaasun jakelurajoitukset kohdistuisivat enemmän teollisuuteen kuin kotitalouksiin, mutta kaasun (ja kaasua polttamalla tuotetun sähkön ja lämmön) kallistuminen hillitsisi kotitalouksienkin kysyntää.
Yksi säännöstelyn todennäköinen seuraus on, että kaasulla käyvää teollisuustuotantoa olisi talvikauden kovimman kulutuksen aikana pakko sulkea osittain tai kokonaan.
Tosin etenkin prosessiteollisuuden tuotantoa on vaikea pysäyttää vain osittain, sillä prosessit on joko pidettävä täydessä käynnissä tai pysäytettävä kokonaan. Siksi osittaisiin pysäytyksiin pyrkivät säännöstelytoimet voivat herkästi johtaa aiottua rajumpaan tuotannon kutistumiseen.
Analyysiyhtiö Oxford Economics arvioi, että Saksan teollisuustuotanto voi kaasupulan ja -säännöstelyn takia painua ensi talvikautena syvimmillään 40 prosenttia ja Italian peräti 60 prosenttia tavallista niukemmaksi.
Moiset tuotannon supistukset johtaisivat herkästi henkilöstön lomautuksiin tai irtisanomisiin – ja koko talouden taantumaan.
Toinen kaasupulan todennäköinen ja ehkä vieläkin koleampi seuraus koettaisiin kansalaisten kodeissa, jos sähkön ja lämmön kallistuminen pakottaisi rajoittamaan asuntojen lämmittämistä.
Taantuma tai lama
EU-mailla on kunnianhimoisia tavoitteita Venäjältä tuodun kaasun ja muiden fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi jostakin muualta hankittavalla energialla ja uusiutuvalla energialla, kuten tuuli- ja aurinkovoimalla.
Vireillä on esimerkiksi useita hankkeita nesteytetyn maakaasun LNG:n vastaanottokyvyn kohentamiseksi joko kaasusatamia ja -terminaaleja rakentamalla tai terminaalilaivoja hankkimalla. Samoin tuuli- ja aurinkovoimaloita on runsaasti rakenteilla.
Energiajärjestelmän uudistaminen ja Venäjän kaasu- ja öljytoimituksista irtautuminen on kuitenkin toivottoman hidasta vain muutaman kuukauden kuluttua alkavan lämmityskauden tarpeisiin. Pelkkien terminaalien ja voimaloiden lisäksi tarvitaan pitkät matkat kaasuputkistoa ja sähkön siirtoverkkoa.
”EU:n energiakriisi kärjistyisi ”taloutta murskaavalla” tavalla.
Nopeimmat energiahankkeet voivat ehtiä helpottamaan seuraavaa eli loppuvuoden 2023 ja alkuvuoden 2024 lämmityskautta, mutta tuskin niistäkään on ensi talven lämmittäjiksi. Koko energiajärjestelmän uudistaminen kestää vuosia tai vuosikymmeniä.
EU-maiden ensi talven koleat näkymät ovat varsin hyvin Venäjänkin tiedossa, joten asetelma tarjoaa sille tilaisuuden koventaa energiakostonsa haittavaikutuksia varsin ikäviksi.
Analyysiyhtiö Gavekal Research ennustaa EU-maille ensi talveksi joka tapauksessa kallista ja kiperää energiapulaa, vaikka Venäjä jatkaisi kaasutoimituksiaan nykyniukoilla virtausmäärillä.
Jos sen sijaan Venäjä kiristäisi talven ajaksi kaasuhanansa kokonaan kiinni, Gavekalin arvion mukaan EU:n energiakriisi kärjistyisi ”taloutta murskaavalla” tavalla.
Ero Venäjän nykyisenlaisen kaasukiristyksen ja täyden kaasusulun välillä on, kärsiikö EU talvella taantumasta vai lamasta.
