Arto Johansson, 42, vaihtoi marraskuussa omakotitalon ja 40 hehtaarin hevostilan Ranualta 50 neliöiseen uuteen rivitaloasuntoon Oulussa ja elää nyt onnellista ja täysipainoista elämää. Matka kaikkien palveluiden pariin kutistui runsaasti.
– Voisi sanoa karkeasti, että entisestä elämästä on jäljellä emäntä, auto ja osa vaatteista, Johansson naurahtaa.
Johansson kertoi myyneensä kaiken, mikä pystyi muuttamaan rahaksi.
– Talo, tontti, talli, hevoset, hevosten kuljetusvaunut, valjaat, kärryt, kaikki, hän luettelee.
Johansson ja avovaimo muuttivat ensin vuokralle ja pian jo päättivät ostaa asunnon. Nyt he asuvat rivitalossa 10 minuutin ajomatkan päässä Oulun keskustasta.
– Pääasia oli että saadaan uusi asunto. Yli puolet asuinneliöistä lähti, Johansson nauraa.
””Voisi sanoa karkeasti, että entisestä elämästä on jäljellä emäntä, auto ja osa vaatteista.”
Johansson muistuttaa, että Oulussa erillistalot ja omakotitalot ovat hyvin kalliita Ranuaan verrattuna. Vastaava tilakokonaisuus Oulusta olisi maksanut maltaita.
Rennompi elämä ilostuttaa Johanssonia. Muuton myötä työmäärä on vähentynyt ja asumismenot ovat pienentyneet, sillä yhtiövastike kattaa suuren osan menoista.
– Ennen piti tehdä kaikki itse, lumenluonti ja muut. Piti maksaa erikseen jätehuolto, tienhoitomaksut, viemärintyhjennykset ja isommat lumenluonnit.
Johansson kertoo, että muutto sai osakseen ihmettelyjä. Monia mietitytti, onko järkevää myydä rakennettu ja laitettu tila pois.
– Minä sanoin, että jos emme nyt päälle nelikymppisinä lähde, kökimme vielä eläkkeelläkin täällä.
Johansson kasvoi Ranualla mutta opiskeli Oulussa, Pudasjärvellä ja Rovaniemellä. Armeijan hän kävi Kajaanissa. Vuonna 2004 hän muutti kihlattunsa ja tämän lasten kanssa pysyvästi Ranualle. Sitten Johansson puolisoineen osti omakotitalon ja tallin ja asui siinä 15 vuotta ennen täyttä elämänmuutosta.
Ranuan keskustaan oli entisestä kodista näppi 10 kilometriä, isompien palveluiden ääreen Rovaniemelle noin 100 kilometriä. Johansson on tehnyt töitä Ranuan lisäksi esimerkiksi Pudasjärvellä ja Rovaniemellä.
– Voisi sanoa, että neljä-viisi vuotta työmatkani oli noin 200 kilometriä per päivä. Se jatkoi työpäivää molemmista päistä tunnin, mutta työmatka on asennekysymys.
– Tein välissä töitä junassa. Silloinkin ajoin aamulla 100 kilometriä Ranualta Rovaniemelle ja hyppäsin junaan, jolla kävin Helsingissä. Sitten ajoin takaisin Ranualle.
Arki Ranualla oli täyttä. Kotitilassa tärkeintä oli, että siellä oli hyvä pitää hevosia.
– Olen harrastanut hevosia pikkulapsesta asti.
Ikioman hevosen hän sai 10-vuotiaana ja armeijan jälkeen hän osti itse ensimmäisen hevosen.
– Hongan Vikkelä eli Vikke oli suomenhevonen, joka kasvoi 165 senttiä korkeaksi liinakkotammaksi, Johansson hymyilee.
– Minulla on ollut 30 vuotta elämässäni aina hevonen.
Parhaimmillaan Johanssonilla oli niitä tallissa seitsemän. Vuosi sitten hän päätti, että tyhjälle paikalle ei tule enää uutta pollea.
– Minulla oli sellainen hyvän mielen hevonen. Se ei ehtinyt olla kauaa, kun se piti jo laittaa pois. Sillä ei olisi kannattanut kilpailla. Silloin tuli sellainen olo, että nyt riittää.
– Hevoset ovat hyvä vastapaino työlle, mutta arjessani ei oikeastaan ollut aikaa millekään muulle kuin hevosille ja töille.
Nyt kaikki hevoset ovat uusissa kodeissa ja tila myyty. Johansson ei ole siitä harmissaan, sillä päätös oli pitkään harkittu ja perusteellinen.
Johansson kertoo, että olisi ollut valmis muuttamaan pois jo kymmenen vuotta, mutta haave toteutui vasta nyt.
Myös emäntä piti saada innostumaan suunnitelmasta. Kun työt molemmille järjestyivät ja Johansson sai sisäisen siirron kaupan alan tehtävissään starttasi muuttoauto kohti Oulua.
Korona-ajan etätyön ja monipaikkaisuuden seurauksena yhä useampi muutti taajaman ulkopuolelle. Siitä seurasi monille etelän suurille kaupungeille muuttotappiota, kun taas moni pieni kunta sai normaalia enemmän asukkaita. Mediassa on puhuttu myös Lappi-buumista, kun yhä useampi muutti erilaisen elämänrytmin perässä pohjoiseen. Johansson teki päinvastoin kuin moni muu.
Työmatkat Johansson ajaa edelleen omalla autollaan. Ennen hän ajoi 1 000 kilometriä viikossa, nyt 100. Hän ajaa nyt siis keskimäärin 900 kilometriä vähemmän työmatkoja viikossa. Työmatkoihin menee silti aikaa.
– Aamuvuorossa ajan töihin 10 minuutissa, mutta kun olen ruuhka-aikaan liikkeellä, menee 20 minuuttia. Joskus mietin, paljonko olisin siinä ajassa ajanut aiempaan työmatkaani.
Kaupunkielämässä Johansson on yllättynyt eniten vapaa-ajan suuresta määrästä. Nyt hänellä on aikaa harrastaa.
– Päätin alkaa antamaan aikaa itselleni. Aloitin pyöräilyn, kuntosalin ja uinnin ja panostan nyt itseni huolehtimiseen hevosten sijaan.
Johanssonille on sanottu lapsena, että hänestä tulee kintaskauppias, sillä mies oli niin kova puhumaan ja kaipasi vaihtelua jatkuvasti.
Kun Johanssonilta kysyy, millaista elämä on kaupungissa suulas mies hiljenee.
– Erilaista.
– Täällähän on aivan kaikkea. En osaa kaivata mitään enempää.
Myös sosiaalisesti pienen kunnan ja kaupungin ero on iso. Johanssonin mukaan Ranua sopii sellaiselle ihmiselle, joka haluaa helppoa, tuttua ja turvallista elämää. Mutta se ei ole hänen mieleensä.
– En minä kaipaa sellaista. Haluan yllätyksiä ja ennalta-arvaamattomia tilanteita. En oikeastaan pidä tasaisuudesta.
Kaupungissa Johansson nauttii isoista piireistä ja mahdollisuudesta olla anonyymi.
– Minähän olen täällä yksi monista, ei kukaan kiinnitä huomiota eikä kukaan tunne. Ranualla tunsi aina joku, koska olin ollut töissä siellä ja ihmisiä on vähemmän.
Kaupungissa Johanssonilla on lyhyt matka palveluiden pariin.
Kaupungissa kaikki on lähellä.
Johansson luettelee esimerkkejä. Ranualta piti ajaa noin 100 kilometriä suuntaansa, jos halusi ravintolaan tai elokuviin tai isommalle kauppareissulle Prismaan ja Citymarkettiin.
– Nyt on mahdollisuus mennä ja tehdä kaikenlaista. Ei se hirveästi napannut aina istua tuntia autossa mennessä ja tullessa.
Nyt Johansson ajaa Citymarkettiin kymmenisen minuuttia liikenteestä riippuen.
””Minähän olen täällä yksi monista, ei kukaan kiinnitä huomiota eikä kukaan tunne.”
Johansson kertoo, että jos hän saisi käännettyä aikaa taakse päin, hän eläisi edes hetken nuoren ihmisen elämää.
– Jos en ollut hevosten kanssa, olen aina ollut töissä.
Johanssonilla asuu edelleen läheisiä sukulaisia Ranualla, mutta heitä voi käydä moikkaamassa. Kun alkuperäinen syy asua Ranualla, eli hevoset, on pois, mies ei enää halua muuttaa takaisin.
Kysyjille hän on vastannut, että:
– Muutan takaisin korkeintaan arkussa, Johansson nauraa.
Johansson kertoo ettei koe olevansa juuriltaan ranualainen, vaan hänen kotinsa on siellä, minne hän sen milloinkin tekee.
Johanssonin tarkoitus oli muuton yhteydessä jättää myös hevosharrastus.
– Ylimääräinen ajan määrä yllätti, joten olen alkanut käymään viikoittain 20 minuutin ajomatkan päässä hoitamassa hevosia ja ajamassa, on mukava pitää taitoa yllä.
