Kommentti: Venäläisen energian tuonti­sulusta tulee kova isku – kaasua ja öljyä ei ole muualla riittävästi

EU valmistelee venäläisenergian tuontisulkua, jotta Venäjän tulot tyrehtyisivät. Luvassa on molemminpuolista taloustuskaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Mielenosoittajat ovat pitkään vaatineet EU-maita lopettamaan energiaostot Venäjältä.

4.5. 7:00

Euroopan unionin EU:n jäsenmaat ovat ostaneet Venäjältä kaasua ja öljyä arviolta jopa 50 miljardin euron arvosta vielä senkin jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa.

Energiakaupan jatkuminen johtuu EU-maiden energiahuollon varsin suuresta Venäjä-riippuvuudesta. EU-talous pyörii suurimmaksi osaksi tuontienergian voimalla, ja energiatuonnista puolestaan suurin osa on peräisin Venäjältä.

Nyt energiatuonti ja sen välityksellä Venäjän sotatalouden rahoittaminen vaikuttaa käyneen EU:lle poliittisesti liian kiusalliseksi jatkettavaksi entiseen tapaan saati seliteltäväksi Ukrainan sotatapahtumista jotenkin erilliseksi kaupankäynniksi.

EU valmisteleekin Venäjän vastaisten talouspakotteiden tuntuvaa koventamista – ja laajentamista energiaraaka-aineiden kauppaan.

Todennäköisesti EU-maat saavat jo tällä viikolla EU-komissiolta esityksen, millä tavoin ja missä tahdissa olisi tarkoitus ensin vähentää ja heti perään lopettaa maakaasun ja raakaöljyn ostot Venäjältä.

Kaiken energiakaupan äkkikatkaisua onkin helpompi vaatia kuin panna toteen.

Energiaostojen pikaista täyssulkua voi äkkiseltään pitää yhtä luonnollisena ja jopa välttämättömänä kuin ostojen jatkumista edes näin kauan voi pitää kummallisena tai moraalittomana.

Tuontisulkua kiirehtivät ovat täysin oikeassa huomauttaessaan, että energiaostoja jatkamalla EU-maat rahoittavat Venäjän sotataloutta.

Mutta energiasulun riskeistä varoittavat ovat yhtä oikeassa, sillä kaasu- ja öljykaupan äkkikatkaisu uhkaisi sysätä EU-talouden tylyyn taantumaan ja kovaan inflaatioon tai näiden yhdessä muodostamaan viheliäiseen stagflaatioon.

Kaiken energiakaupan äkkikatkaisua onkin helpompi vaatia kuin panna toteen – ja siksi lähiaikoina on odotettavissa monin tavoin vaikeata vääntämistä ja konstikkaita kompromissejakin.

Vastahakoisesti vaikeuksiin

Kivihiilen tuonti Venäjältä EU-maihin on jo aiemmin lopetettu, ja maakaasunkin tuontia on päätetty tuntuvasti vähentää tämän vuoden kuluessa.

Mutta kaasukaupan pikaista täyssulkua tai öljykaupan edes osittaista rajoittamista ei ole tähän mennessä pidetty mahdollisena tai ainakaan suotavana.

Nyt kanta vaikuttaa muuttuneen, sillä komissio on kertonut valmistelevansa ehdotusta kaasutuonnin lopettamiseksi aiottua nopeammin – ja nyt ensi kertaa myös öljytuonnin lopettamiseksi mahdollisesti jo tämän vuoden loppuun mennessä.

Yksituumaisuus erityisesti energiapakotteissa on jo tähän asti ollut koetuksella.

Ehdotukset voivat muuttua EU-maiden käsittelyssä ennen kuin koossa on edes päällisin puolin yksituumaisuutta ilmentävä kokonaisuus, joskin juuri yksituumaisuuden tavoite hionee ehdotuksista suurimmat säröt pois jo valmisteluvaiheessa.

Yksituumaisuus erityisesti energiapakotteissa on jo tähän asti ollut koetuksella, sillä yksittäisten EU-maiden välillä on hyvin suuria talouseroja – ja sitäkin suurempia eroja kunkin maan energiahuollon Venäjä-riippuvuudessa.

Juuri energiahuollon tavallista suurempi Venäjä-riippuvuus – ja samalla haavoittuvuus – selittää esimerkiksi Saksan varovaisen vaisua ja viivyttelevää hangoittelua Venäjän vastaisten energiapakotteiden valmistelussa.

Saksa on viime aikoihin asti vältellyt Venäjän vastaisia energiapakotteita perustellen kantaansa EU-maille koituvilla energiahuollon riskeillä ja vakavilla taloushaitoilla.

Varoitukset ovatkin perusteltuja, sillä energiasulun riskit ja haitat ovat jokseenkin varmoja. Saksakin vaikuttaa seurauksista huolimatta muuttaneen kantansa – ja siksi EU on aiempaa valmiimpi seuraavaan suureen pakotesiirtoonsa.

Valmiutta on syytäkin vahvistaa, sillä energiatoimitukset voivat yhtä hyvin katketa Venäjän aloitteesta niin kuin kävi kaasuhanojen sulkeuduttua Puolalta ja Bulgarialta.

Kaunistelua ja kauhistelua

Kaasu- ja öljyostojen katkaiseminen olisi kova isku Venäjän taloudelle, ja siksi sulkua voi olla poliittisesti houkuttelevaa markkinoida EU-maiden yleisölle "oikeaksi" toimeksi Venäjän ojentamiseksi ja Ukrainan tukemiseksi.

Suunnilleen tuohon tapaan esimerkiksi Suomen pääministeri Sanna Marin (sd) ja muut suomalaispäättäjät ovat korostaneet Suomen valmiutta koventaa ja laajentaa pakotteita energiaan. Puheiden perusteella Suomen valmiutta tuontisulkuun lisää pienen maan ketteryys ja mahdollisuudet hankkia korvaavaa energiaa muualta kuin Venäjältä.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz (spd) ja maan ministerit voivat vaikuttaa empijöiltä, mutta ehkä he toimivat kuitenkin viisaammin kuvatessaan energian tuontisulun vaikutuksia ja haasteita realistisin eivätkä ruusuisin kuvailuin.

Vaikka Saksakin on nyt ilmaissut valmiutensa rajoittaa ja ennen pitkää lopettaa energian tuonti Venäjältä, maan hallitus pitää yhä esillä myös energiasulusta EU-maille koituvaa laskua.

Suomenkaan päättäjät eivät voi pitää päätään pensaassa kuin aikansa.

Ehkä Saksassa energiasulun seurauksia on helpompi arvioida ja kuvata kuin Suomessa, sillä Saksa on itsessään verrattomasti Suomea suurempi toimija energiamarkkinoilla.

Tosin Suomenkaan päättäjät eivät voi pitää päätään pensaassa kuin aikansa ennen kuin karu arkitodellisuus on kohdattava ja selitettävä kansalaisillekin.

Kaasua ja öljyä ei riitä "muualla"

Totuuden tai ainakin arkirealismin hetki voi koittaa yllättävän nopeasti ja yllättävän ankarasti, jos EU-maat saavat aikaan jo valmisteilla olevan kattavan energiasulun.

Sulku lopettaisi venäläisen kaasun ja öljyn tuonnin – ja tarkoittaisi, että Suomen havittelemille "muille" kaasu- ja öljymarkkinoille tunkisivat samaan aikaan kaikki muutkin EU-maat Saksaa, Ranskaa ja Italiaa myöten.

Tässä tunkeilussa paljastuisi pian, että maailman kaasu- ja öljymarkkinoilla ei ole sen vertaa "ylimääräistä" tarjontaa kuin EU-maat tuovat Venäjältä ja haluaisivat nyt hankkia "muualta".

Maailman kaasu- ja öljymarkkinoilla ei ole sen vertaa "ylimääräistä" tarjontaa kuin EU-maat tuovat Venäjältä.

Mahdollisesti EU yrittäisi järjestää jonkinlaista keskitettyä yhteishankintaa kaasu- ja öljytarpeiden tasaamiseksi, mutta se tuskin saattaisi markkinoiden kysyntää ja tarjontaa tasapainoon.

Viimeistään silloin päättäjien on meilläkin rohjettava selittää kansalle syy energian rajuun kallistumiseen ja mahdollisesti myös säännöstelyyn.

Ja ehkä pian hintakriisin ja säännöstelytarpeiden jälkeen on osattava selittää sekin, miksi heikoimpia EU-maita on tarpeen tukea koronarahastoakin suuremman yhteisvelan avulla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?