Suomessa ei puhuta tarpeeksi siitä, riittääkö palkka elämiseen, asiantuntija sanoo – ”Pitäisi kysyä, onko työnteko lopulta edes reilua”

Suomessa puhutaan liian vähän siitä, tuleeko saamallaan palkalla toimeen, sanoo THL:n sosiaaliturvakomitean johtaja Pasi Moisio.

1.5. 8:15

Finanssiala rY:n tilaisuudessa maanantaina nostettiin esiin hulppealta kalskahtava luku. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan laskelman mukaan Suomessa olisi kannustinloukussa jopa 100 000 työtöntä työnhakijaa.

Tämä tarkoittaa sitä, ettei heidän kannattaisi ottaa vastaan työtä, koska työstä käteen jäävä rahamäärä olisi tukiin verrattuna vaatimaton. Osassa tapauksista kansalainen saisi työstä jopa vähemmän rahaa kuin hän saisi etuuksina.

Etlan toimitusjohtajan Aki Kangasharjun mukaan laskelma perustuu rekisteriaineistoon, johon on merkitty ihmisten tulot ja menot, iät, perhetaustat ja muut tiedot.

– Näiden perusteella on laskettu, kuinka monta prosenttia työllistyvä työtön saa pitää uudesta palkastaan itse, Kangasharju kertoo Taloussanomille.

100 000:n kerhoon pääsi, jos ihminen sai pitää saamastaan palkasta verojen ja muiden ennakkopidätysten jälkeen enintään vain 25 prosenttia. Tämä siis tarkoittaa, että heidän tulonsa paranisivat työllistymisen myötä vain neljänneksen kokonaistoimeentulosta.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju

– Hajontaa tässä kategoriassa on kuitenkin paljon, eikä ihmisten todellisia tilanteita voi pelkällä laskelmalla ennakoida, Kangasharju korostaa.

Samaan hengenvetoon hän lisää, ettei lukuja yksinään pidä tuijottaa.

– Tämän sadan tuhannen vastakohtana ei ole se, että loukussa pitäisi olla nolla ihmistä. Näillä luvuilla voimme kuitenkin pohtia ratkaisuja siihen, miten lisätä sitä työllisyyttä.

Samaa mieltä on THL:n sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja Pasi Moisio.

– Luvut myyvät aina hyvin, hän letkauttaa.

– Kannustinloukut eivät lopu mihinkään, jos meillä on sosiaaliturva joka toimii. Niihin liittyvien päätösten tekeminen on lopulta arvovalintoja. Minusta tämä koko keskustelu on vähän varjonyrkkeilyä.

Moisio latelee loukkukeskusteluun kolme diagnoosia:

– Ensimmäinen ratkaisuhan on tietysti se, että leikataan sosiaalietuuksista ja siedetään sitten sen yhteiskunnallinen hinta. Toinen vaihtoehto on satsata kaikenlaisiin liukumiin työnhakijan työllisyyspolulla ja lisätä työttömyysturvasta käteen jäävää rahamäärää. Se taas tarkoittaisi verojen korottamista.

Kannustinloukut eivät lopu mihinkään, jos meillä on sosiaaliturva joka toimii.

Kolmas vaihtoehto liittyy työllistymistä varten järjestettyihin palveluihin.

– Se on tämä muissa Pohjoismaissa suosittu malli. Sen mukaan työttömyysturva on aluksi korkea, ja se yhdistyy työnhakijalle voimakkaasti tarjottuihin, uudelleentyöllistymistä edistäviin palveluihin.

– Suomi eroaa muista Pohjoismaista juuri siten, että työtön työnhakija jätetään helposti etuuksiensa kanssa yksin ja huomio keskittyy rahallisiin kannustinkysymyksiin.

Moisio huomauttaa, että vaihtoehdot ovat kuitenkin vain malleja, eivätkä ”teknisiä ratkaisuja”.

THL:n sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja Pasi Moisio

Etlan Kangasharjun puheista on tulkittavissa painotusta juuri kolmatta mallia kohtaan.

Kangasharjun mukaan loukkujärjestelmän ongelma on siinä, että se ei osu vain pienituloisimpiin.

– Mehän emme ehdota sitä, että sairailta tai työkyvyttömiltä leikattaisiin. Järjestelmää pitäisi muuttaa niin, että juuri heille pitäisi antaa nimenomaan enemmän rahaa.

Sen sijaan leikkurin pitäisi osua ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.

– Sillä elävät eivät ole kaikkein huonoimmassa jamassa, Kangasharju muistuttaa.

Kangasharju kehuu niin sanottua Tanskan mallia, jossa työttömyysturva laskee porrastetusti. Tuki on siis aluksi korkea, mutta madaltuu työttömyyden pidentyessä. Tällainen malli suosisi siis selkeästi enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat olleet vain vähän aikaa työttöminä.

– Peruspäivärahalla elävät ovat sitten vähän eri porukkaa. Heitä varten onkin perustettu tämä osatyökykyisten palvelumalli, ja heitä autetaan kohdennetusti sitten sitä kautta, Etla-pomo kuittaa.

Ehdotetun muutoksen vaarana on, että se työntää pitkäaikaistyöttömiä vielä enemmän marginaaliin, pelkää Työttömien keskusjärjestö Ry:n viestintäasiantuntija Leena Valtonen.

– Minusta koko kannustinloukkukeskustelussa tuijotetaan aivan vääriä asioita, hän aloittaa.

– Eivät ne työttömät asemassaan huvikseen ole. Mutta hekin ovat oikeutettuja tukiin, ja jollakin on ihmisen tultava toimeen. Me emme voi jättää Suomessa ihmisiä heitteille, sen kieltää perustuslakikin.

Valtosen mukaan asiassa pitäisi puhua ainaisten loukkujen hokemisen sijaan työnantajan ja työntekijän välisestä kohtaanto-ongelmasta.

– Ongelma on siinä, että kun työtön ottaa lyhyenkin työpätkän vastaan, hänen tukensa katkeavat ja muuttuvat, ja työsuhteen päättymisen jälkeen näiden etuuksien takaisin saamisessa voi mennä kuukausia.

Etenkään pitkäaikaistyöttömällä ei Valtosen mukaan ole rahallista puskuria jäädä työsuhteen jälkeen hetkeksi ilman tukia.

– Tämä taasen vaikuttaa siihen, ettei työtön koe kannattavaksi lähteä edes lyhyisiin työsuhteisiin.

Valtonen arvostelee myös Etlan maanantaina toistamaa väitettä siitä, että Suomi kärsisi työvoimapulasta.

– Enemmänhän niistä palkanmaksajista on pulaa. Suomessa on valtavasti vapaaehtoista työtä tekeviä ihmisiä, kuten omaishoitajia. He tekevät työtä, joka oikeastaan kuuluisi terveydenhuoltoammattilaisten harteille.

Tämän lisäksi suomalaiset ovat ahkeria yhdistystoimijoita. Niistäkin harvemmin maksetaan palkkaa.

– Samalla yhdistystoiminta on valtavan hyvä ponnahduslauta työelämään. Sen avulla he voivat osoittaa osaamisensa ja työkykynsä. Ihmisiä työllistyy paljon juuri yhdistyksiin palkkatuen avulla.

Yhdistystoiminnan kannalta onkin ongelmallista, että hallituksen uusien työllisyystoimien myötä palkkatukea alettaisiin maksaa entistä enemmän yrityksille.

– Yritykset kuitenkin ovat voittoa tavoittelevia. On siis riskinä, että työnantaja katsoo pitkäaikaistyöttömän cv:ssä olevia aukkoja eikä näin ollen palkkaa tätä.

– Jos yhdistysten palkkatukia heikennetään, on pitkäaikaistyöttömien entistä vaikeampaa osoittaa osaamisensa.

Koko kannustinkeskustelussa tuntuu yhä uudestaan unohtuvan kenties olennaisin tekijä: työntekijän palkkataso.

– Se on ihan totta. EU:n sosiaalipoliittisessa keskustelussa palkasta puhutaan enemmän, myöntää THL:n Pasi Moisio.

Miksi näin?

– Meillä ei ehkä ole totuttu sellaiseen keskusteluun. Muissa EU-maissa sosiaaliturvaa verrataan usein minimipalkkaan ja siihen, tuleeko sillä työllä toimeen. Toisaalta meillä on työehtosopimuksia, joissa sovitaan palkoista, mutta sitten taas joillakin aloilla työntekijöiden työtunnit jäävät vähäisiksi.

Esimerkiksi käynnissä olevan hoitajien työtaistelun voi nähdä osoituksena siitä, miten ongelmat kohtuullisessa palkkauksessa nakertavat ihmisten työmotivaatiota ja voivat ajaa ihmiset, jos nyt ei kokonaan työelämän ulkopuolelle, niin ainakin kouluttautumaan uusiin tehtäviin.

– Ehdottomasti tässä loukkupuheessa pitäisi tuoda rohkeammin pöytään kysymyksiä siitä, onko itse työnteko työntekijän kannalta palkkaan nähden lopulta edes reilua.

Lopuksi Moisio haluaa myös nostaa esiin kannustinloukuiksi miellettyjen tilanteiden hyviä puolia.

– Kun ihmiselle maksetaan kohtuullisia tukia kuten ansiosidonnaista työttömäksi jäämisen jälkeen, se ei pakota häntä heti kiirehtimään töihin. Tämän hyvä puoli on siinä, että työnhakijalle tarjoutuu mahdollisuus etsiä työtä, joka soveltuu parhaiten hänen koulutukselleen ja osaamiselleen. Siitä hyötyvät sekä yksilö että yhteiskunta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?