Koti on kaunis, todella kaunis. Heti, kun astuu eteishalliin tietää, että nyt ei ole tultu vaaleaan, skandinaaviseen kotiin, vaan tarjolla on jotain ihan muuta.
Myös odotukset on kieltämättä viritetty aika korkealle, koska ihan joka päivä ei mennä huonekaluyhtiön toimitusjohtajan kotiin. Olemme Helsingin kantakaupungissa.
Sinisen ja vihreän yhdistelmä on Annaleena Hakolan mieleen tällä hetkellä. Värimaailma toistuu kodissa. Tyynyt sohvalla ovat Hakolan omasta mallistosta, ja ne on päällystetty Vuokko Nurmesniemen suunnittelemalla kuosilla.
Annaleena Hakola on Hakolan toimitusjohtaja ja luova johtaja. Useamman tunnin häntä kuunneltuani sanoisin, että yhtiön sielu. Hän meni vuonna 2015 mukaan isoisänsä perustamaan perheyhtiöön, jota siinä vaiheessa johti hänen isänsä Jari Hakola. Nyt isä toimii operatiivisena johtajana.
Annaleenan puheessa nousee usein esiin isoisä, paappa, ja isästä puhumme hyvän tovin. Palaamme tyttären ja isän yhteistyöhön myöhemmin. Nopeasti käy selväksi, että paapan Jurvassa, Etelä-Pohjanmaalla, aloittama huonekalubisnes on perheellä verissä. Annaleenan lapsuudenkoti oli lähellä verstasta, ja koko perhe kävi yhdessä esimerkiksi ulkomailla messuilla.
Vuosi sen jälkeen, kun Annaleena Hakola oli mennyt mukaan perheyritykseen, tuli päivä, jota voi kutsua käännekohdaksi.
19. heinäkuuta 2016.
Silloin Anttila ja Hakolalle tärkeä myyntikanava Kodin Anttila asetettiin konkurssiin.
Annaleena oli kesälomalla, ja istui veneellä juomassa aamukahvia, kun hän näki uutisen.
Annaleena Hakola pitää 60–70-lukujen tyylistä. Artekin ruokapöytä on saanut ympärilleen vintagetuolit. Sinisen ja vihreän teema toistuu myös keittiössä. Ovenraosta pilkistävä muhkea nojatuoli on Hakolan tuotantoa.
Keittiön seinustalla oleva vihreä senkki on löytö nettikirpputorilta.
– Soitin heti isälle, että oletko lukenut uutisia. Anttila on konkurssissa. Isä naurahti ja luuli, että pilailen.
– Meiltä oli juuri lähdössä kuormassa sata sohvaa Kodin Anttilaan myyntiin. Kysyin isältä, että joko auto lähti.
Jari Hakola vastasi, että auto tekee parhaillaan pihassa lähtöä.
Annaleena Hakola pyysi isäänsä juoksemaan kuljetuksen kiinni ja estämään lähdön, koska muuten sohvat olisivat olleet Anttilan konkurssipesän omaisuutta.
– Se olisi ollut varma konkurssi myös meille.
Auto saatiin pysäytettyä ja Jari Hakola istui loppukesän puhelimessa selvittelemässä asiakkaiden kanssa, miten he sohvansa saisivat. Yhtiö lupasi, että kaikki tilatut sohvat toimitetaan asiakkaille. Asialla oli suuri merkitys monille asiakkaille, ja Annaleena Hakolan mukaan asia nousee yhä ihmisten kanssa puheeksi.
””Se olisi ollut varma konkurssi myös meille.”
Olohuoneesta löytyy myös Eero Aarnion Pallotuoli, ja itse asiassa Hakola ja Aarnio tuntevat toisensa. Sininen nojatuoli, takaseinustalla oleva mustavalkoinen sohva ja kirjahylly ovat Hakolan tuotantoa. Mustavalkoisen sohvan kuosi on Vuokko Nurmesniemen Jokiraitaa.
Samalla tilanne toi verkkokauppaan valtavasti liikettä, kun ihmiset etsivät tietoa.
Yrityksen oli ratkaistava tilanne, ja toimittava niin, että asiakkaille jää hyvä mieli. Se taas tarkoitti, että yritys tuli varsin paljon asiakkaita vastaan, mutta se kannatti. Kun mediassa nousivat esiin tilanteet, jossa asiakkaat yrittivät saada ostoksiaan ulos Anttilasta, Hakolan nimi tuli usein esiin hyvänä esimerkkinä.
Kuten niin usein perheyhtiöissä, Annaleena Hakola oli aikanaan päättänyt, että hän tekee työkseen jotain ihan muuta. Jari Hakola oli jo kertaalleen päättänyt, että koko yritys lopetetaan. Tuosta ajasta on nyt noin kymmenen vuotta.
– Siinä vaiheessa yhtiössä ei ollut jatkettavaa. Kävin ison painin itseni kanssa siitä, haluanko lähteä mukaan. Isä selvästi suojeli minua, eikä erityisemmin suositellut alaa, päinvastoin. Mutta lopulta, mitä muuta olisin tehnyt. Tämä on meillä verissä, ja koulutukseni oli juuri sopiva.
Makuuhuoneen katosta riippuu Hakolan tuotannossa oleva Cocktail-varjostin. Sitä valmistetaan aina 50 kappaleen erissä, ja varjostimet on numeroitu. Myös rahi on Hakolan tuotantoa.
Hän on opiskellut taideteollisessa korkeakoulussa muotoilua ja päälle Aalto-yliopistossa markkinointia. Nyt tälle osaamiselle oli totisesti käyttöä.
– Koulutus opetti kyseenalaistamaan vakiintuneita käytäntöjä. Ajattelin, että mitä jos tehtäisiin ihan eri tavalla kuin ennen, ja aloin ratkoa ongelmia siitä näkökulmasta, hän sanoo.
Lopputulos on tässä: myynti suoraan asiakkaille ilman välikäsiä, markkinointi siirrettiin sosiaaliseen mediaan, verkkokauppa rakennettiin uusiksi ja muotoilu tuotiin kaiken keskiöön.
Se vaati paljon työtä, ja samalla sen, että Jari Hakola antoi Annaleenan tehdä näkemyksensä mukaan.
– Olen isän tyttö. Meillä on todella hyvä luottamus toisiimme ja arvostava ihmissuhde.
– Kun tulin toimitusjohtajaksi, isä ei ole kyseenalaistanut päätöksiäni. Vaikka varmasti hän on viettänyt unettomia öitä. Isä oli selvästi tehnyt päätöksen, että hän ei puutu, ja arvostan sitä kovasti. Usein sukupolvenvaihdokset menevät pieleen juuri siinä, että tehdään uudella tavalla ja varmuuden vuoksi vähän vanhallakin tavalla. Lopputulos on toimimaton kompromissi.
””Kun tulin toimitusjohtajaksi, isä ei ole kyseenalaistanut päätöksiäni. Vaikka varmasti hän on viettänyt unettomia öitä.”
Ajattelen itse, että värien kanssa olen parhaimmillani. Tykkään yhdistellä erilaisia värejä ja nautin siitä, Annaleena Hakola sanoo.
Annaleena Hakola muistaa hyvin yhden tilanteen vuoden 2015 Habitare-messuilta. Yhtiö oli rakentanut suurella vaivalla verkkokauppaa.
– Kesken kaiken isä huudahtaa, että Annaleena, joku on ostanut sohvan verkon kautta. Näen sen, koska rahat ovat tulleet. Arvelen, että se oli hetki, kun isä huomasi ja uskoi, että uusi tapakin voi toimia.
Ja se totisesti on toiminut. Jos vuonna 2012 ajatuksena oli, että yritys on lopetettava kannattamattomana, nyt työntekijöiden määrä on yli kymmenkertaistunut, ja liikevaihto on rikkomassa kymmenen miljoonan euron rajan.
– Olin päättänyt ja luvannut itselleni, että homman pitää olla kannattavaa. Olin nähnyt, miten isä teki ympäripyöreää päivää, eikä siitä silti jäänyt paljon käteen.
Kuvaaja on haastattelun ajan kuvannut kotia ja tulee ihastelemaan kodin kauniita yksityiskohtia. Myös kodin väritys on ihana.
Keittiön seinällä on Hakolan tuotannossa oleva hylly. Jokaisessa kodin yksityiskohdassa näkyy väriä.
Asunnossa asuvat myös Annaleena Hakolan pojat. He pääsivät vaikuttamaan oman huoneensa sisustukseen ja halusivat ehdottomasti, että kerrossängyssä on liukumäki.
– Ajattelen itse, että värien kanssa olen parhaimmillani. Tykkään yhdistellä erilaisia värejä ja nautin siitä.
Kun Annaleena Hakola muutti asuntoon, se oli menossa juuri remonttiin. Hänelle jäi päivä aikaa päättää, minkä väriset seinät ja esimerkiksi keittiön kaapistot haluaa. Kuvat puhuvat puolestaan upeasta lopputuloksesta.
Kodissa asuvat hänen lisäkseen 5- ja 8-vuotiaat pojat, jotka ovat vuoroviikoin äidillä ja isällä. Pojat pääsivät miettimään oman huoneensa sisustusta ja halusivat ehdottomasti, että kerrossängyssä on liukumäki.
Pienten lasten kodiksi asunnossa on paljon designia, ja Annaleena Hakola sanoo, että ihmiset miettivät ihan liikaa sitä, etteivät pienet lapset vain likaa mitään kodissa.
Koti on täynnä herkullisia yksityiskohtia.
Tämän näkymän tulija kohtaa astuessaan asuntoon. Sillä hetkellä tietää, että nyt ei tultu vaaleaan skandinaaviseen kotiin.
– Kyllä villamatoille on kaatunut kaikenlaisia ruokia, mutta ne saa siitä pois. Tämä on koti, täällä asutaan ja kodissa pitää viihtyä. En halua tänne tekokuituja, vaan luonnonmateriaaleja.
Koti on myös Hakolan huonekalujen laboratorio. Annaleena Hakola haluaa testata, miten tuotteet toimivat arjessa.
Omien tuotteiden lisäksi hän pitää 60–70-lukujen tyylistä.
– Välillä käy niin, että vastaan tulee aarteita, jotka on ihan pakko pelastaa. Osa löydöistäni on varastoitu Jurvan tehtaalle. Ja sitten ystävilläni on ”sijoitussohvia” käytössä, kun jollekin vastaan tulleelle Kukkapurolle on pitänyt löytää väliaikainen koti, Hakola naurahtaa.
Kukkapurosta päästään siihen, että Annaleena Hakola haluaa suomalaiseen muotoiluun lisää iloa.
Asunnossa on valtavasti Hakolan tuotannossa olevia tuotteita. Kuten tämän kuvan peilit ja tuoli. Annaleena Hakola koekäyttää mielellään oman yhtiön huonekaluja ja kalusteita, että tietää, miten ne toimivat ja kestävät arjessa.
– Yrjö Kukkapuro ja Eero Aarnio tekivät aikanaan muiden mielestä ihan hulluja juttuja. Mutta he luottivat omaan tekemiseensä, ja sillä tavalla syntyy klassikoita.
– Tätä haluan lisää. Iloa, väriä, omanlaista muotokieltä. Ja sitä, että luotetaan omaan näkemykseen.
Tämän näkemyksen pohjalta Annaleena Hakola aikoo viedä yrityksen jossain vaiheessa ulkomaille – mutta ei vielä.
– Olen itsekäs. Lapset ovat pieniä ja haluan viettää aikaa heidän kanssaan. Jos ryhtyisimme tosissamme nyt kansainvälistymään, tiedän, että olisin jatkuvasti matkoilla. Olen yrityksen kasvot ulospäin ja heittäytyisin kansainvälistymiseen täysillä.
Hakola sanoo oppineensa kantapään kautta. Kun lapset ovat hänellä, kone pysyy iltaisin kiinni eikä viikonloppuna tehdä töitä.
Muuttaessaan asuntoon Annaleena Hakolalle jäi päivä aikaa päättää seinien värisävy. Lopputuloksesta näkee, että päättämässä on ollut ammattilainen.
– Tiedän myös, että olen todella etuoikeutettu, sillä olen löytänyt oman juttuni. Koskaan ei ole tunnetta, että pitää mennä töihin.
– Ja samalla sanon, että pitää olla vähän hullu, että tätä jaksaa. Ihan koko ajan on joku iso, töihin liittyvä ongelma päällä.
Yhdellä sanalla: kyseessä on elämäntapa.
Kolmannessa polvessa.
Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Ilta-Sanomien Kotisi aarteet 3 -erikoislehdessä.
Kotisi aarteet 3 -erikoislehti on saatavilla lehtipisteillä rajoitetun ajan.
