Euroalueen keskuspankki EKP pitää torstaina yhden tähän mennessä vaikeimmista kokouksistaan, ja vain pari tuntia myöhemmin EU-maiden johtajat kokoontuvat kenties vielä vaikeampaan ylimääräiseen huippukokoukseensa.
Kummassakin kokouksessa pöydällä ei ole yhtään muuta yhtä tärkeää asiaa kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä koituvat monipuolisesti viheliäisen vaikeat seuraukset.
Kaikki keskeiset raha-, talous- ja EU-poliittiset oletukset ja periaatteet lensivät samalla hetkellä romukoppaan, kun Venäjä rikkoi rauhan ja koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen hyökkäämällä Ukrainaan.
Venäjä ei ole rikkonut vain rauhaa ja murskannut Euroopan turvallisuusjärjestystä, vaan se on järkyttänyt myös Euroopan talousjärjestyksen tolaltaan.
Tapahtumat Ukrainan taistelukentillä ovat jo panneet maailman hyödykemarkkinat sekaisin ja säikäyttäneet käytännössä kaikki keskeiset raaka-ainelajit kohti uusia kaikkien aikojen huippuhintoja energia- ja elintarvikeraaka-aineista teollisuus- ja jalometalleihin.
”Venäjä ei ole rikkonut vain rauhaa ja Euroopan turvallisuusjärjestystä, vaan se on järkyttänyt myös Euroopan talousjärjestyksen tolaltaan.
Länsi-Euroopalle välttämätön maakaasu maksaa jo enemmän kuin milloinkaan aiemmin ja yhtä tärkeä raakaöljykin on euroilla laskunsa maksavalle kalliimpaa kuin koskaan aiemmin.
Ehkä vielä pahaenteisempää on, että vehnä ja muut keskeiset ruokaraaka-aineet sekä niiden tuotannolle elintärkeät lannoitteet ovat nekin tempautuneet äkkijyrkästi nousevaan paniikkiostojen itseään voimistavaan hintakierteeseen.
Kymmenien ja paikoin jopa satojen prosenttien hintaloikat käytännössä varmistavat, että euroalueenkin inflaatiolukemat kohoavat piakkoin melkoisella loikalla jo nähtyjä lukuja korkeammiksi.
Mutta nyt ei ole kyse pelkästä taloustilastojen ilmiöstä, vaan Venäjän hyökkäyksen vaikutukset ovat täyttä päätä kärjistymässä koko taloutta sekä talouden ja pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan perusteita ravistelevaksi energia- ja ruokakriisiksi.
Sivullinen ei voi kuin toivoa ja luottaa, että EKP:n johtajat ymmärtävät, että inflaation voimistuminen tavoiteltua kovempaan vauhtiin on nyt varsinaisten huolien yksi oire mutta noihin varsinaisiin huoliin ja riskeihin verrattuna sivuseikka.
Energiakriisi ei tottele EKP:tä
Viitisen viikkoa sitten – ja vain kolmisen viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä – EKP kertoi ryhtyvänsä piakkoin kiristämään rahapolitiikkansa säätimiä pannakseen kampoihin jo tuolloin voimistuneelle euroalueen inflaatiolle.
Nyt inflaatio saa päivittäin lisää voimaa energiamarkkinoiden ja keskeisten elintarvikkeiden yhä korkeammalle karkaavista hintaennätyksistä, mutta minkäänlaiset rahahanojen kiristykset tuskin tulevat enää kysymykseen. Ne vain pahentaisivat asioita.
Olosuhteiden ja talousnäkymienkin täyskäännökset ovat vetäneet pohjan pois EKP:n aiemmilta talous- ja inflaatio-oletuksilta ja rahapoliittisilta suunnitelmilta.
Nyt on entistäkin selvempää, että inflaatio kiihtyy kovemmaksi kuin EKP on aiemmin olettanut tai varsinkaan haluaisi, mutta nyt on aivan yhtä selvää, että inflaation kiihtyminen johtuu energia- ja elintarvikepulasta ja pulan pahenemisen peloista.
Inflaation voimistuminen ei johdu kysynnän voimistumisesta tai mistään muistakaan sellaisista muutoksista, joihin EKP:n rahapolitiikan säätimillä olisi pienintäkään vaikutusta.
Rahaolojen kiristäminen rahan tarjontaa supistamalla tai korkoja nostamalla ei tuottaisi talouteen puoltakaan henkäystä lisää maakaasua, pisaraakaan lisää raakaöljyä tai yhtäkään jyvää lisää vehnää.
”Rahaolojen kiristäminen rahan tarjontaa supistamalla tai korkoja nostamalla ei tuottaisi talouteen puoltakaan henkäystä lisää maakaasua.
Sen sijaan rahahanojen kiristäminen kasvattaisi riskiä, että eurotalous ajautuisi "pelkästä" energia- ja elintarvikekriisistä äkisti pahenevaan finanssikriisiin – ja sitä myöten mahdollisesti myös uuden eurokriisin partaalle.
EKP:n markkinavalvomossa on epäilemättä pantu ainakin lievästi huolestuneena merkille, että euroalueen parin viime kriisin jäljiltä heikot pankit ovat kärsineet epätavallisen raakaa kurssilaskua, että euro on kärsinyt valuuttamarkkinoilla, ja että euroalueen yrityslainamarkkinat ovat kiristyneet.
Rahoitusolot ovat jo kiristyneet
Talousolot ovat vain parin viikon kuluessa kääntyneet lievästi toiveikkaasta koronatoipumisesta äkkijyrkällä täyskäännöksellä taantuman, stagflaation tai jopa deflatorisen laman huolestuttaviin näkymiin.
EKP:n ajankohtainen haaste ja tehtävä onkin äkisti muuttunut.
Viime kokouksessa EKP:n neuvosto kaavaili rahahanojen varovaista kiristämistä, mutta nyt ajankohtaisempi kysymys on, miten ihmeessä tällaisissa oloissa olisi mahdollista pitää pankki- ja rahoitusjärjestelmä toiminnassa ja vakaana, varmistaa valtioidenkin rahoitushuolto – ja samalla vakuuttaa yleisölle, että inflaation kovasta voimistumisesta huolimatta kaikki uudetkin rahaelvytyksen toimet ovat tarpeen ”hintavakauden” varmistamiseksi.
Mitä EKP:n torstaina kokoontuva neuvosto katsookaan tarpeelliseksi tehdä, se selviää aikanaan.
Mutta jos neuvosto ilmoittaa yhdestäkään edes hiukkasen rahoitusoloja kiristävästä – tai edes nykyistä kevennystä vähentävästä – toimesta, ainakin tämä sivullinen tarkkailija pitää sitä perin yllättävänä siirtona ja luultavasti myös rahapoliittisena vikatikkinä.
Sen sijaan vähemmän yllättävää olisi kuulla joistakin aiempia kiristyskaavailuja peruvista tai viivyttävistä säädöistä ja/tai aiemmissa kriiseissä kokeiltujen elvytysohjelmien jatkoista tai uusinnoista.
Erityisen kiintoisaa on kuulla, mitä EKP:n neuvosto päättää tai kertoo rahapolitiikan ja sen elvytysohjelmien suhteesta eurovaltioiden tai EU-instituutioiden rahoitushuoltoon.
”Käytännön toimissa EKP voi piakkoin päätyä entistäkin perusteellisemmin ottamaan osaa eurovaltioiden ja EU:n rahoitukseen.
Kysymys julkisen talouden rahoitushuollosta voi toki jäädä julkisesti täysin käsittelemättäkin, sillä se on poliittisesti tulenarkaa aihepiiriä.
Silti lienee väistämätöntä, että käytännön toimissa EKP voi piakkoin päätyä entistäkin perusteellisemmin ottamaan osaa eurovaltioiden ja EU:n rahoitukseen.
Aihe voi nousta epäsuorasti esiin jo pari tuntia EKP:n neuvoston kokouksen jälkeen, kun EU-johtajat kokoontuvat ylimääräiseen huippukokoukseensa puimaan esimerkiksi yhteisiä puolustus-, energia- ja pakolaishuoliaan.
Lisää "ainutkertaista" yhteisvelkaa
EU ja EU-maat ovat Venäjän hyökkäyksen jälkeen osoittaneet ennen kokematonta yksimielisyyttä ja ällistyttävää kykyä toimia nopeasti ja yksituumaisesti.
Päätökset ja toimet ovat olleet aiempien kriisien aikailuun verrattuna salaman nopeita niin Venäjän vastaisista pakotteissa kuin Ukrainaa auttavissa tukitoimissa.
Mutta ennen pitkää samojen päättäjien on pakko kohdata myös tämän kriisin vaikeat ja luultavasti vähemmän yksituumaiset päätökset, kuten mitä tämä kriisi seurauksineen maksaa – ja kuka maksaa.
Jo ennen Venäjän hyökkäystä moni EU-maa oli ohjannut suuria summia kansalaisten ja yritysten energialaskujen huojennuksiin, mutta sodan vaikutukset ovat jo tempaisseet energiakulut koko taloutta uhkaavaan kasvuun. Uusille ja entistä mittavammille tukiohjelmille on hintakäyrien tahdissa kasvavaa painetta.
Samalla Venäjän hyökkäys on tehnyt selväksi, että useimpien EU-maiden on Suomea myöten tarpeen vahvistaa puolustuskykyään – puolustusmenoja tuntuvasti kasvattamalla.
Ja samaan aikaan EU-maihin on yhtäkkiä tullut pitkälti yli miljoona ja päivä päivältä kasvava määrä Ukrainasta sodan takia saapuvia pakolaisia.
Ukrainan ja maan sotaa pakenevien kansalaisten tukeminen on osoitus EU-päättäjien parhaista puolista, mutta mahdollisesti jopa miljooniin kasvavan pakolaismäärän vastaanottaminen, sijoittelu ja huoltaminen on väistämättä myös kallista.
Koronakriisi oli (ja on yhä) erittäin kallis kokemus, mutta Venäjän hyökkäyksestä voimistunut energiakriisi, sodan takia kasvavat puolustusmenot sekä mahdollisesti vuosien mittainen pakolaiskriisi osoittautuvat helposti paljon koronakriisiäkin kalliimmiksi koettelemuksiksi.
”EU-komissio ja joukko velkaisimpia EU-maita on jo väläytellyt uutta EU:n yhteisvelkaa näiden uusien haasteiden kohtaamiseen ja taakan jakamiseen jäsenmaiden kesken.
Ja nämä uudet kustannukset kertyvät jo koronakriisin takia ennestään velkaisten EU-maiden kannettaviksi – tai jollakin uudella kekseliäällä keinolla jaettaviksi.
EU-komissio ja joukko velkaisimpia EU-maita on jo väläytellyt uutta EU:n yhteisvelkaa näiden uusien haasteiden kohtaamiseen ja taakan jakamiseen jäsenmaiden kesken.
EKP joutuu keksimään selitykset, miksi sillä on suurempia huolia kuin inflaation raju kiihtyminen. Ja EU joutuu keksimään taas uusia selityksiä, miksi Suomenkin on tarpeen taas taipua ja hyväksyä uusia "ainutkertaisia" yhteisiä menoja ja velkoja.
EKP:n ja EU:n päättäjillä on edessään poliittinen miinakenttä.
