Venäjän sotatoimet Ukrainassa ja niistä seuranneet länsimaiden talouspakotteet ovat säikäyttäneet sijoittajat kautta maailman tolaltaan – mutta eivät vielä täyteen paniikkiin kuin Venäjään liittyvissä sijoituksissa ja osassa hyödykemarkkinoita.
Ennen kuin paniikki – ja harkitsematon hätiköinti – ottaa ohjat itse kunkin omistakin sijoitustoimista, voi olla paikallaan palauttaa mieleen muutama jo koettujen kriisiaikojen opettama nyrkkisääntö.
Edellinen raju ja maailmanlaajuisiakin seurauksia aiheuttanut ruplakriisi koettiin vuonna 1998. Vaikka tuolloin kriisin syyt olivat toisenlaisia kuin tällä kerralla, yhteistä oli ruplan arvon romahtaminen, rahavirtojen katkeaminen – ja äkkiarvaamatta läntisillekin finanssimarkkinoille ryöpsähtäneet seuraukset.
Vuoden 1998 ruplakriisissä Venäjän valtio laiminlöi yllättäen joidenkin ruplamääräisten velkakirjojensa maksuja, mutta jatkoi valuuttamääräisten sitoumustensa hoitamista.
Ruplavelkojen odottamaton laiminlyönti oli kansainvälisille finanssimarkkinoille shokki, josta alkoi raju ja kaikin puolin ennalta arvaamaton ketjureaktio – joka saattoi lopulta kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vaakalaudalle.
Tämänkertaisessa ruplakriisissä on kosolti edellisestä kerrasta poikkeavia piirteitä, mutta sivullisen sijoittajan kannalta tässä sotkussa ja sen markkinavaikutuksissa on paljon yhteistäkin.
Tämän kommentin kirjoittaja ei ole nuori eikä kaunis, mutta vastapainoksi kyllin "kokenut" (=vanha) ja (vielä) hyvämuistinenkin, että vuoden 1998 ruplakriisi on markkinaseurauksineen yhä muistissa.
Edellisen ruplakriisin (niin kuin toki muidenkin vakavien finanssikriisien) kokemukset voinee tiivistää kolmeksi tässäkin kriisissä todennäköisesti päteväksi nyrkkisäännöksi.
Nyrkkisääntö numero yksi
Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että kun edes Venäjän veroinen talous ja arvopaperimarkkinat suistuvat kriisitilaan ja valuutta vapaaseen pudotukseen, voivat lähes mitkä tahansa muutkin maailman markkinoista tempautua ties kuinka jyrkkään pudotukseen ilman ennalta selkeästi erottuvaa yhteyttä.
Ruplakriisin oloissa tämä koskee erityisesti niin sanottuja kehittyvien talouksien markkinoita, joilla riskit läikkyvät herkästi markkinoilta ja mantereilta toisille näille markkinoille maailmanlaajuisesti sijoittavien rahastojen ja muiden suursijoittajien kokeman likviditeettishokin vaikutuksista.
”Riskit läikkyvät herkästi markkinoilta ja mantereilta toisille.
Vuonna 1998 maailman suurimpiin vipurahastoihin kuulunut Long-Term Capital Management oli lyönyt vetoa Venäjän ruplavelkojen puolesta, kärsi kohtalokkaita ruplatappioita – ja joutui noiden ruplatappioiden kattamiseksi äkisti myymään suuren määrän aivan muiden markkinoiden arvopapereita.
Kun ruplamääräisiä sijoituksia oli mahdoton myydä, oli myyntiin pantava mitä tahansa muita papereita, joilla oli vielä toimivat markkinat. Näin paniikkimyynnin levisivät pelkästään yhden jättimäisen vipurahaston toimista Venäjän ruplamääräisiltä markkinoilta kuin salamanisku taivaalta esimerkiksi Brasilian valtion velkakirjoihin.
Nyrkkisäännön opetus:
Kun markkinapaniikki kiihtyy toden teolla ja pakkomyynnit alkavat ja kun kriisin aluksi koskemia arvopapereita ei enää pysty myymään millään hinnalla, siirtävät vakuusvaatimukset ja muunlaiset välittömät rahatarpeet myyntipaineen ties mille muille markkinoille – ilman välttämättä minkäänlaista reaalitalouden yhteyttä kriisin alkusytykkeeseen.
Nyrkkisääntö numero kaksi
Toinen nyrkkisääntö liittyy finanssikriisiin liittyviin viranomaistoimiin, olipa niissä kyse kriisin taltuttamisesta niin kuin viime vuosikymmenen finanssikriisissä ja koronakriisissä – tai finanssikriisin kärjistämisestä niin kuin nyt Venäjän vastaisissa talouspakotteissa.
Vuoden 1998 ruplakriisissä ja sitä pian seuranneessa LTCM-rahaston kuprussa niin kuin kaikissa merkittävissä rahasotkuissa sen jälkeenkin kaikki vaikuttavimmat viranomaisten talous- ja kriisitoimet ovat ajoittuneet viikonloppuihin – kun maailman tärkeimmät ja suurimmat finanssimarkkinat ovat olleet viikonlopputauon takia suljettuina.
Tuo vaikuttavimpien toimien ilmoittaminen viikonloppuina tuskin on sattumaa sillä se on viranomaisten harvoja tapoja yrittää pitää kriisitoimet ja niiden vaikutukset edes joten kuten ennakoitavina ja mahdollisesti hetken aikaa jopa hallinnassa.
Vuoden 1998 ruplakriisistä alkanut LTCM-rahaston jättimäisen korttitalon luhistuminen uhkasi kaataa joukon suurimpia Wall Streetin pankkeja, mikä uhkasi Yhdysvaltain keskuspankin Fedin silloisten arvioiden mukaan koko rahoitusjärjestelmää. Tuolloin Fed painosti keskeiset liikepankit pitämään LTCM pystyssä ja ottamaan ongelmarahasto saattohoitoon. Keskeiset päätökset tehtiin ja ilmoitettiin asianosaisia laajemmin markkinoiden ja samalla yleisönkin tietoon viikonloppuna.
Sama toistui finanssi- ja eurokriiseissä. Ja sama toistuu taas, kun useiden länsimaat ilmoittivat viime lauantaina iskevänsä Venäjälle ennen kokemattoman kovia talouspakotteita.
”Talouden tai markkinoiden pelisäännöt voivat muuttua radikaalilla tavalla – ja se tapahtuu jokseenkin aina viikonloppuna.
Nyrkkisäännön opetus:
Kun jokin kriisi äityy niin vakavaksi, että hallitukset tai talousviranomaiset joutuvat tai katsovat tarpeelliseksi äärimmäisiin toimiin, talouden tai markkinoiden pelisäännöt voivat muuttua radikaalilla tavalla – ja se tapahtuu jokseenkin aina viikonloppuna.
Tästä kriisitoimien lähes säännönmukaisesta ajoituksesta seuraa, että suurimmat markkinamullistukset ovat aitoja yllätyksiä, ja että kriittisimpiä kriisitoimia on ainakaan yksittäisen sijoittajan hyvin vaikea tai mahdoton ennakoida.
Nyrkkisääntö numero kolme
Kolmas nyrkkisääntö on johdonmukainen johtopäätös ensimmäisen ja toisen nyrkkisäännön käytännön soveltamiseksi. Se päti vuoden 1998 ruplakriisissä ja kaikissa sen jälkeen koetuissa talous- ja markkinakriiseissä – ja se pätee edelleen.
Se muistuttaa, että jo tapahtuneita yllättäviäkään talous- tai markkinakäänteitä ei voi välttää niiden jo käytyä toteen.
Kun jonakin ennalta aavistamattomana viikonloppuna vaikkapa ruplamarkkinat sulavat tai sulkeutuvat, perjantaina kirjatut arvopaperi- tai valuuttakurssit menettävät maanantain aamuun mennessä täysin merkityksensä. Maanantaina on mahdotonta enää myydä ja kotiuttaa sijoituksiaan perjantain noteerauksilla.
Sama pätee toki ostoihin, mutta kriisiolojen äkkikäänteissä myyntimahdollisuudet ja -hinnat lienevät useimmille sijoittajille tärkeämpiä.
Nyrkkisäännön opetus:
Kun jotkin markkinat, kuten nyt kaikki Venäjään ja ruplaan liittyvät markkinat, yhtäkkiä joutuvat myyntipaniikin kohteeksi tai jopa sulkeutuvat kokonaan, sijoittajan on mahdotonta enää mitenkään välttyä jo toteen käyneiltä tappioilta.
Sen sijaan voi olla mahdollista välttää pahentamasta omia tappioitaan ja ainakin harkita, onko tarpeen osallistua muillekin markkinoille herkästi leviävään myyntipaniikkiin.
”Pienimmillä tappioilla selvisivät lopulta ne, joiden hermot ja varallisuusasema kestivät olla tekemättä mitään hätiköityä.
Vuoden 1998 ruplakriisissä moni länsimainenkin sijoittaja kärsi pahimpia tappioita panemalla kiireesti myyntiin muidenkin kehittyneiden markkinoiden kuin Venäjän sijoituksiaan.
Sen sijaan pienimmillä tappioilla selvisivät lopulta ne, joiden hermot ja varallisuusasema kestivät olla tekemättä mitään hätiköityä.
Tämänkertaiseen ruplakriisiin tuota voisi soveltaa vaikka katsomalla kaikki salkussa olevan Venäjään tai ruplaan mitenkään liittyvät sijoitukset arvottomiksi, hyväksymällä jo toteen käyneet tappiot, mutta harkitsemalla huolellisesti, onko tarpeen ryhtyä laajamittaisiin salkun tyhjennysmyynteihin.
Lue lisää: Kommentti: Sijoittaja, älä tee salkullesi tänään sitä, mitä toivot tehneesi eilen
