Venäjä saattaa vastata länsimaiden pakotteisiin vastapakotteilla. Yksi sen kannalta tehokkaista toimista olisi energian viennin lopettaminen.
– Varmasti se pientä energiakriisiä merkitsisi, sanoo Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund.
Hän arvioi, että vaikutukset näkyisivät viikkojen kuluessa. Johtaja Pia Oesch Huoltovarmuuskeskuksesta ei usko, että valtavia haasteita tulisi vielä lähikuukausina.
– Tämä ei välttämättä kuitenkaan ole pikajuoksu, vaan on katsottava pitkälle syksyyn ja seuraavaan talvi- ja lämmityskauteen, hän lisää.
Keskeistä on, loppuisiko tuonti Venäjältä kuin seinään vai vaiheittain. Direktiivin ansiosta Euroopan unionin mailla pitää olla öljyn varmuusvarastoja vähintään 90 päivän kulutuksen verran. Joillakin on tätä suurempia määriä.
Suomessa on varastoja viiden kuukauden tarpeeseen. Oesch kertoo, että polttoaineesta riippuen noin puolet on valtion varastoja ja puolet yritysten velvoitevarastoja. Lisäksi on kaupallisia polttoainevarastoja.
– Suomi on varmaan EU-maista parhaassa tilanteessa, Lund sanoo.
Ensisijaisesti pyritään saamaan korvaavaa energiaa markkinoilta. Varmuusvarastoihin kajotaan Oeschin mukaan vasta, kun alkaa olla kestämättömiä ongelmia.
Venäjä on maailman kolmanneksi suurin öljyn ja suurin maakaasun toimittaja. Sieltä tulee noin 40 prosenttia Suomen ja 60 prosenttia Euroopan käyttämästä energiasta.
Suomen Pankin ja Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 Suomen käyttämästä raakaöljystä liki 90 prosenttia oli venäläistä. Hiilen, öljytuotteiden, ydinpolttoaineen ja sähkön tuonnissa Venäjän osuus oli noin kolmannes.
Maakaasua Suomeen tuodaan vain Venäjältä, mutta sitä käytetään täällä vain viitisen prosenttia kaikesta energiasta eli selvästi vähemmän kuin monessa muussa Euroopan maassa.
ItäÖljyn Eurooppa-tuonnin tyssääminen nostaisi polttonesteiden hintoja. Lund arvioi, että bensiinin litrahinta lähenisi kolmea euroa.
– Arvioisin, että se liikkuisi 2,50–3,00 euron välillä.
Jo nykyinen noin kahden euron litrahinta kauhistuttaa monia. Tähänastisen hinnannousun syynä on etenkin koronapandemia, joka romahdutti öljyn kysynnän ja sai tuottajat vähentämään pumppaustaan. Talouden elvyttyä tuottajamaat eivät ole saaneet nostetuksi tuotantoaan kysyntää vastaamaan.
Sota Ukrainassa on nostanut raakaöljyn hintaa entisestään, ja se on nyt noin sata dollaria barrelilta. Myös finanssikriisin alla vuosina 2006–2008 kysyntä ylitti tarjonnan, ja hinta kävi jopa noin 150 dollarissa.
– Pahimmassa tapauksessa mennään tuon yli, Lund ennakoi.
Paljon riippuu markkinapsykologiasta, jolla Lundista voi arvaamattomat seuraukset. Esimerkiksi Lähi-idän öljynviejämaat ja Yhdysvallat pystyvät lisäämään tarjontaansa, mutta se ei välttämättä riitä, jos kaikki alkavat varautua pahimpaan ja täyttää varastojaan.
Myös Venäjän toimet vaikuttavat. Sekin todennäköisesti haluaa vientituloja ja saattaa lisätä vientiään jonnekin, ja ostajamaa hankkii ehkä vähemmän öljyä muualta. Tällainen kierrättäminen voi maltillistaa hintashokkia.
Suomalaisyrityksiin vastapakotteet voivat silti iskeä kovasti. Lund huomauttaa, että energiayhtiö Fortumilla on 4,5 miljardin euron suorat voimalainvestoinnit Venäjällä.
Polttoainevalmistaja Nesteen jalostamasta energiasta pääosa tulee Venäjältä. Sen vuosituonnin arvo on 5 miljardia euroa.
– Määrä pitäisi aika nopeasti pystyä korvaamaan, jotta liiketoiminta jatkuisi. Yksi kysymys on, saisiko Neste jonkin verran öljyä huoltovarmuusvarastoista? Lund pohtii.
Neste ilmoitti maanantaina, että se aikoo korvata ison osan Venäjältä tuodusta öljystä esimerkiksi Pohjanmeren öljyllä.
Lue lisää: Neste korvaa venäläisen raakaöljyn Pohjanmeren öljyllä
Oesch huomauttaa, että maakaasu on joillekin teollisuusyrityksille kuten Nesteelle ja eräille leipomoille merkittävä energia- tai raaka-ainelähde. Niiden prosesseja pula voisi haitata.
Monelle muulle EU-maalle maakaasupula olisi iso ongelma. Saksa on Lundin mukaan jo lisännyt varastojaan, mutta Italian varastot riittävät parista viikosta korkeintaan kuukauteen. Sen jälkeen Italia on pulassa.
EU-maiden energiaministerit arvioivat tänään maanantaina Brysselissä sodasta koituvia vaikutuksia kaasun ja sähkön hintoihin.
– Jos energiasota lyö Eurooppaan ja kuluttajiin, varmaan katsotaan, voidaanko kaasua jakaa jäsenmaiden välillä, Lund arvioi.
Solidaarisuutta voidaan tarvita moneen suuntaan ja EU-sääntöjäkin venyttämään. Lund sanoo, että Suomen valtio voi esimerkiksi joutua tukemaan Finnairia, mikä edellyttäisi poikkeuksia valtiontukisäännöksiin.
Kriisin pitkittyminen lisäisi korvaavien energioiden merkitystä. Nyt vaikkapa merituulipuistojen luvitus kestää pitkään, mutta prosesseja voidaan Lundin mukaan pyrkiä jouduttamaan EU-päätöksin.
Energianhuollossaan Suomi on Oeschin mielestä varautunut hyvin, koska aina on tiedetty, että energia on Venäjän valtapolitiikan väline. Lundin mielestä poliitikot ovat laiminlyöneet sitä.
– Kaikki omavaraisuus, mutta etenkin energian ja ruuan omavaraisuus on hirvittävän tärkeää. Energian strateginen merkitys on unohdettu, Lund suomii.
Sähköstään Suomi tuo alle kymmeneksen Venäjältä. Lundin mielestä Suomessa on liikaa tuudittauduttu ydinvoiman lisäämiseen.
– Olkiluoto valmistui 12 vuotta myöhässä, ja Fennovoimaa ei tule. Tästä voidaan joutua maksamaan kova hinta.
Myös energiatehokkuutta on hänestä lyöty laimin.
– Energiatehokkuus olisi vitamiiniruiske, joka menee koko energiaketjun lävitse, Lund lisää.
Bioenergia voisi myös korvata aukkoa nopeasti, ja turvetta Lund pitäisi pahimman varalla. Molemmista voidaan tehdä myös polttonesteitä. Oesch toivoo, että turpeen tuotannosta luopumista harkittaisiin uudelleen.
– Kotimaisen varastoitavan polttoaineen huoltovarmuusroolin säilyttäminen olisi tärkeää, hän sanoo.
Lund muistaa 1970-luvun öljykriisin ja kertoo, että tuolloin Keski-Euroopassa autolla sai ajaa joko parillisina tai parittomina päivinä rekisterikilven numerosta riippuen. Jos tilanne äityy todella pahaksi, yksityisautoilua saatetaan nytkin joutua rajoittamaan. Myös sähkökatkot ja tuotannon keskeytykset tehtaissa voivat olla mahdollisia.
– Tällaista ei olisi koettu sitten viime sotien, Lund sanoo.
Energian hinnan nousu siirtynee tuotantokustannuksiin ja kuluttajahintoihin ja tulla myös valtiolle kalliiksi. Lund huomauttaa, että Suomi on elänyt velkavetoisesti finanssikriisistä lähtien, eikä talous ole juuri kasvanut.
– Tämä vaatii tarkan markan budjetin ja todella kovan valtiovarainministerin, joka ottaa tilanteen haltuun.
