Finanssimarkkinoiden perjantaiaamuiset kurssinousut saattoivat vaikuttaa jopa irvokkailta, sillä olihan Venäjä vain päivää aiemmin hyökännyt Ukrainaan.
Tuskin kurssiralli sentään ilmensi minkään lajin riemua Venäjän toimista saati vahingoniloa Ukrainan kohtalosta. Sen sijaan kyse oli sodan suurimpien talous- ja markkinahuolien ainakin hetkellistä hellittämistä.
Torstaina pelot olivat heränneet ja sysänneet markkinat valtaosin kurssilaskuun, sillä ainakin laajamittaisen sodan todennäköisyys oli viime hetkiin asti arvioitu suhteellisen pieneksi.
Kun järjettömäksi ja siksi myös epätodennäköiseksi arveltu sota syttyi, markkinatkin saivat siitä kylmää kyytiä.
Tosin torstainkaan kurssilaskut eivät johtuneet myötätunnosta Ukrainaa kohtaan vaan silkasta sodan talous- ja markkinavaikutusten pelosta.
Eikä säikähdys johtunut Ukrainan tai edes Venäjän kansantalouksien kohtalosta, vaan kummankin maan suuresta merkityksestä maailman energia- ja raaka-ainemarkkinoille.
”Energiakriisin pelko on perusteltu, sillä riski on todellinen.
Pelko oli, että länsimaiden talouspakotteet ja Venäjän vastapakotteet kärjistyvät lopulta energiasodaksi – ja että Venäjän energiasulku suistaa ensin Länsi-Euroopan ja heti perään muunkin maailman raakaan energiakriisiin.
Perjantain kurssinousut vihjasivat pelkojen hellittäneen, mutta mikä kumma oli muuttanut sodan talousnäkymiä torstain ja perjantain välillä muka paremmiksi?
Pakotteiden lepsuus yllätti
Todennäköisesti markkinoiden odotukset sodan talousvaikutuksista olivat vaihtuneet synkistä ainakin hetkellisesti vähemmän synkeiksi vain yhdestä syystä:
Länsimaiden Venäjälle asettamat talouspakotteet olivat paljastuneet paljon lievemmiksi kuin päättäjät olivat aiemmin uhonneet.
EU-maiden ja Yhdysvaltain johtajat olivat vuoron perään ja yhteenkin ääneen uhanneet Venäjää ankarilla talouspakotteilla, jos tämä hyökkäisi Ukrainaan.
”Venäjän johto on viitannut pakotteille kintaalla ja kylmästi jatkanut hyökkäystään.
Toistaiseksi pakotteilla ei näytä olleen minkäänlaista vaikutusta Venäjän sotatoimiin, sillä Venäjän johto on viitannut pakotteille kintaalla ja kylmästi jatkanut hyökkäystään.
Länsimaiden johtajat ovat perustelleet pakotteiden vain asteittaista kiristämistä tarpeella jättää vielä kiristämisen varaa Venäjän mahdollisten uusien röyhkeyksien varalle.
Pakotepolitiikan panttaamiseen lienee myös yksi EU-maiden ja Yhdysvaltainkin omiin talousetuihin ja -riskeihin liittyvä syy, nimittäin erittäin suuri riippuvuus Venäjänkin öljystä ja kaasusta.
Energialaman riski on kasvanut
Länsi-Euroopan talous on suoraan riippuvainen Venäjän öljy- ja kaasutoimituksista, sillä venäläisenergialla on useiden Länsi-Euroopan maiden energiatarpeesta monin paikoin suurin ja joka tapauksessa keskeinen asema.
Yhdysvallat hankkii polttoaineensa pääosin muualta kuin Venäjältä, mutta senkin pakotevalmiutta lienee hillinnyt EU-maiden toiveiden lisäksi omankin talouden suuri riippuvuus fossiilisista polttoaineista hintariskeineen.
Länsimaiden riippuvuus Venäjänkin energiaraaka-aineista vaikuttaa olevan pakotteista päättävien – ja niitä arkailevien – johtajien mielestä liian suuri pakotteilla vaarannettavaksi.
Venäläisen energian toimituskatkoja tai -keskeytyksiä on toki perusteltuakin pelätä, sillä energiasulusta – ja sitä seuraavasta energiakriisistä – koituisi vakavaa talousvahinkoa.
Vaikka EU-maiden ja Yhdysvaltain johtajat varovat vaarantamasta Venäjän energiatoimituksia liian kovilla pakotteilla tai varsinkaan itse sulkemalla Venäjän öljy- ja kaasuputkia, on samojen putkien toisessakin päässä hanat.
”Talousvaikutuksille on yhden tekevää, kummasta kaasu- tai öljyputken päästä hana sulkeutuu.
Länsimaat eivät mahda mitään sille, että Venäjä voi milloin tahansa vastata pakotenokitteluun rajoittamalla omia öljy- ja kaasutoimituksiaan länsimaihin – tai keskeyttämällä toimitukset kokonaan.
Venäjällä vahvemmat energiakortit
Länsimaiden pakotearkailua voi selittää energialaman pelolla – ja pakotteista päättävien poliitikkojen alituisella seuraavien vaalien pelolla.
Energiakriisin kärjistyminen voisi merkitä jo valmiiksi kiihtyneen inflaation tuntuvaa voimistumista ja talouden lamaantumista. Energian jyrkkä kallistuminen uhkaisi rykäistä ruoankin hinnan kovaan nousuun.
Samat vaivat koskisivat Venäjänkin taloutta, mutta Venäjän johtajat eivät piittaa samanlaisista poliittisista riskeistä ja seuraaviin vaaleihin liittyvistä huolista kuin läntisillä johtajilla on kaiken aikaa mielessään.
”Hintojen nousu on hyödyttänyt Venäjää yhtä paljon kuin se on haitannut EU-maita.
Venäjän "energiakortteja" vahvistaa ja länsimaiden heikentää toinenkin olennainen ero eritoten Venäjän ja EU-maiden välillä.
Sodan ja talouspakotteiden jo nyt aikaan saama energiahintojen nousu on hyödyttänyt Venäjää yhtä paljon kuin se on haitannut EU-maita.
Arkailun syitä voi ymmärtääkin
Pakoteuhosta huolimatta länsimaat ovat toistaiseksi jatkaneet energiaraaka-aineiden ja teollisten raaka-aineiden ostamista Venäjältä satojen miljoonien dollareiden ja eurojen päivätahtiin.
Markkina-arvioiden mukaan länsimaiden ja Venäjän välisen raaka-ainekaupan arvo ponnahti Venäjän sodanjulistuksen jälkeen noin 700 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin eli noin 600 miljoonaan euroon – päivää kohti.
Raaka-aineiden kallistuminen tuottaa Venäjälle lisää tuloja ja varoja kalliin sotaretken rahoitukseen – ja EU-maille lisää menoja ja poliittista tuskaa.
Energiamarkkinoiden ja talouden näkymät ovatkin nyt niin epävarmat ja riskipitoiset, että EU-maiden pakotearkailua voi olla helpompi ymmärtää kuin hyväksyä.
