Kommentti: Suomen hallituksen autoilijoille lupaama tuki on kuin pilkantekoa Italian miljarditukiin verrattuna

Italia tukee kansalaistensa ja yritystensä energiapiinaa lähes 130-kertaisella rahamäärällä Suomen hallituksen ilmoittamaan täsmätukeen verrattuna, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Polttoainepumpulla on maksettava sen mukaan, mitä mittarissa lukee.

23.2. 7:15

Suomen ja Italian hallitukset ilmoittivat kumpikin viime perjantaina tukitoimista, joilla ne aikovat huojentaa kansalaisten jyrkästi kohonneita energiakustannuksia.

Tuki-ilmoitusten osuminen samaan päivään oli luultavammin yhteensattumaa kuin hallitusten ennalta sopima suunnitelma, sillä ilmoitukset poikkeavat toisistaan kuin yö päivästä.

Suomen hallitus lupasi omalla autolla työssä käyville viiden sentin kilometrikohtaisen tilapäisen korotuksen työmatkakulujen verovähennykseen. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan lisävähennyksen yhteisarvo on noin 140 miljoonaa euroa.

Lisäksi hallitus ilmoitti selvittelevänsä joitakin muita tukitapoja, mutta vain tuo 140 miljoonan euron työmatka-autoilijoiden täsmätuki vaikutti tässä vaiheessa varmalta.

Suomalaisille luvattu valikoiva tuki on tyhjää enemmän, mutta se on pelkkä pyöristysvirhe Italian vastaaviin energiatukiaisiin verrattuna.

Italian hallitus ilmoitti niin ikään perjantaina monipuolisesta energiahuojennusten tukiohjelmasta, johon valtion on tänä ja ensi vuonna tarkoitus käyttää kahdeksan miljardia euroa.

Hirmuista mittakaavaeroa kasvattaa vielä lisää se, että Italian uudet energiatuet eivät ole ensimmäisiä laatuaan, vaan ne ovat jatkoa viime vuonna jo jaetuille kymmenen miljardin euron energiahuojennuksille.

Tämän ja viime vuoden ylimääräiset energiatuet yhteen laskien Italian valtio avittaa kansalaistensa ja yritystensä selviämistä energiakriisin paisuttamista sähkö-, lämpö-, kaasu- ja polttoainelaskuista yhteensä 18 miljardin euron tukiaisilla.

Italia tukee kansalaistensa ja yritystensä energiapiinaa toisin sanoen lähes 130-kertaisella rahamäärällä Suomen hallituksen ilmoittamaan täsmätukeen verrattuna.

Mittarin lukemat kirpaisevat

Italian valtion miljarditukia voi melkein yhtä hyvin perustein pitää tarpeellisena energiakriisin helpottamisena kuin moittia ennestään ylivelkaisen valtion holtittomaksi tuhlaamiseksi.

Samoin Suomenkin valtion täsmätukea voi melkein yhtä hyvin perustein kehua järkevällä tavalla maltilliseksi täsmätueksi tai moittia kansalaisten energiakustannuksia ylenkatsovaksi pilkanteoksi.

Ja jos oikein kovasti yrittää, voi kai Suomen pientä elettä moittia turhaksi tavaksi kannustaa kansalaisia polttamaan ennestään turhan halpaa fossiilista polttoainetta. Tai muistuttaa nykyisiä litrahintoja tuskailevia, kuinka paljon bensasta joutui vuosikymmeniä sitten pulittamaan suhteessa keskipalkkoihin – ja suhteessa nyky- ja entisautojen keskikulutukseen.

Nokkelien tilastotutkailujen avulla voi toki osoittaa bensan ja dieselin nykyisetkin hinnat suhteellisen huokeiksi, mutta se edellyttää silmien sulkemista pieni- ja keskituloistenkin kansalaisten arkitodellisuuden haasteilta.

Polttoainepumpulla tuskin lohduttaa tieto joistakin historiallisten litrahintojen tai keskikulutusten kehityksestä saati koko kansan keskipalkkojen ja polttoaineiden reaalihintojen keskinäisistä suhteista.

Pumpulla on maksettava se määrä euroja, minkä mittari määrittelee. Ja se on maksettava niillä euroilla, joita maksukortilla on käytettävissä.

Miltä jokin tietty hinta itse kunkin kukkarossa tuntuu, siihen vaikuttaa ennemmin hinnan suhde itse kunkin maksukykyyn – ja hinnan viimeaikainen muutos eikä suinkaan hinnan suhde joidenkin muiden maiden tai muiden aikakausien hintoihin saati vielä teoreettisempiin vertailulukuihin.

Italia saa ja Suomi maksaa

Vaikka ei ottaisi sinänsä kantaa kummankaan tukilinjan puolesta tai kumpaakaan vastaan, räikeää mittakaavaeroa ei voi olla huomaamatta.

Kummassakin maassa polttoaineiden ja muunlaisen energian hinta on viime syksystä lähtien noussut suhteellisen voimakkaasti ja suhteellisen korkeaksi.

Ja kummassakin maassa niin kuin muuallakin euroalueella juuri energian kallistuminen on syypää suurimpaan osaan inflaation viime kuukausina voimistuneeseen kiihtymiseen.

Samalla etupäässä juuri energian kallistuminen on syypää talouskasvua heikentävään ja tulevaisuuden näkymiä koettelevaan kansalaisten ostovoiman heikkenemiseen.

Siksi kummassakin maassa energian kallistumisesta on jo tullut talouden, politiikan ja talouspolitiikan yhteinen ongelma.

Yhtäläisyydet eivät kuitenkaan näytä ulottuneen yhteisiä energiahuolia pidemmälle – eivätkä varsinkaan energiahuolien huojennuksiin.

Energiatukien hirmuisessa mittakaavaerossa on myös yksi europoliittisesti huomiota herättävä piirre, joka voi olla italialaisittain helpottava ja suomalaisittain joko ärsyttävä tai kiusallinen.

Europoliittinen ero käy ilmi, kun palautetaan mieleen, kumpi maa on esimerkiksi EU:n koronaelvytysjärjestelyissä nettosaaja ja kumpi nettomaksaja.

Koronaelvytykseen korvamerkityssä kaikkiaan 800 miljardin euron EU-operaatiossa Italia on absoluuttisesti suurin saaja, mutta Suomi on yksi järjestelyn nettomaksajista.

Italialaisittain helpottava – ja suomalaisittain kenties ärsyttävä tai kiusallinen – taustatieto on, että Italia aikoo ohjata suuren määrän EU:lta saamaansa koronarahaa kansalaisten energialaskujen huojentamiseen.

Lue lisää: Kommentti: Suomikin kustantaa kansalaisten energiatukia – tosin muissa EU-maissa kuin Suomessa

Lue lisää: Kommentti: Suomikin kustantaa kansalaisten energiatukia – tosin muissa EU-maissa kuin Suomessa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?