Rahaa tuli ”ikkunoista ja ovista” – näin Kirsti Paakkanen loi tyhjästä miljoonaomaisuutensa

Kirsti Paakkasen henkilökohtaisen omaisuuden arvo on vielä mysteeri erityisesti Ranskan-talon arvon takia.

22.1. 7:00

Kirsti Paakkanen (1929–2021), Marimekon pelastaja, oli eläessään paljon mediassa seurattu aikansa yritysjohtajien supertähti ja tyyli-ikoni, kiehtova ja kulmikas persoona, joka nautti poikkeuksellisen laajaa arvostusta.

Huomio seuraa Paakkasta kuoleman jälkeenkin, sillä säätiöitävän jättiomaisuuden koko, perinnönjako ja hautajaisten viivästyminen puhuttavat. Omaisuus on merkittävä siksikin, että Paakkanen loi sen tyhjästä.

Paakkanen kulki pitkän ja sitkeällä työllä silatun matkan köyhän tuvan tyttärestä yritysjohtajaksi, joka päätti pukeutua joka toinen päivä Dioriin ja jonka vinttikoirilla oli oma talonsa ja kristallikruunu kuten emännällään.

– Puhutaan köyhyydestä, Paakkanen aloitti lapsuuden muistelun hänestä kirjoitetussa kirjassa ja laski kädestään kullalla koristellun Versacen kahvikupin.

Paakkanen syntyi Saarijärven Lannevedellä helmikuussa 1929 iltatähtenä, kolmantena tyttärenä. Perhe eli vaatimattomasti, vauva nukkui puulaatikossa, jonka isä oli rakentanut sängyksi. Navetassa oli yksi lehmä, pari lammasta ja kanoja.

Leikkiseurasta ja leluista oli pulaa, mutta Helmi-äiti piti kodin järjestyksessä, venytti ruuan riittämään ja hemmottelikin Paakkasta, josta kasvoi vilkas ja omatoiminen lapsi.

Viisivuotiaana hänen kerrotaan napanneen pöydälle syötäväksi jätetyt ohukaiset, käärineen ne pakettiin ja myyneen naapureille viidellä pennillä.

Koulussa Paakkasen mielestä parasta olivat voimistelu ja urheilu. 13-vuotiaana hän teki jo töitä puotiapulaisena ja 16 vuoden korvilla matkasi Helsinkiin, mukanaan pahvilaatikossa koko omaisuutensa ja taskussa isän antamat 600 markkaa.

Paakkanen ja vanha painokone Marimekon tiloissa Helsingin Herttoniemessä vuonna 2003.

Ensimmäinen työpaikka oli Elannossa Kallion Neljänneltä linjalla. Ensimmäisellä palkallaan hän osti hatun, jossa oli sulka. Paakkanen kävi Kustaa Vaasan iltaoppikoulua, mutta ylioppilasta hänestä ei tullut.

Työpaikkoja tuli ja meni. Välillä Paakkanen kiillotti ravintolan keittiössä haarukoita ja veitsiä, myi hotellissa ja kadulla ruusuja ja oli hetken töissä Stockmannilla ulkomaisten kankaiden osto-osastolla.

Vuonna 1952 hän solmi avioliiton, joka kesti 12 vuotta. Paakkasen suurena suruna tiedetään olleen lapsettomuuden, jonka vuoksi hän lopulta purki liitonkin. Tämän jälkeen Paakkanen heittäytyi täysillä työelämään ja uran luomiseen.

Eräänä sunnuntaina lehdessä haettiin uutta työntekijää vuonna 1958 perustettuun Mainos Kunnas -mainostoimistoon. Maanantaina jonossa oli ennen häntä 53 paikanhakijaa eikä Paakkasella ollut mitään osaamista alalta.

– Jos otatte minut töihin ja saan näyttää mihin pystyn, minulle ei tarvitse maksaa ensinkään palkkaa, Paakkanen muisteli kirjassa sanoneensa hätäpäissään.

Kirsti Paakkanen mainostoimistoaikoina vuonna 1983.

Kirsti Paakkanen ja Marimekon liike vuonna 1991.

Mainonnan markkina kasvoi 1960-luvun Suomessa kovaa, ja uusia tuulia virtasi maailmalta. Julkisuuteen nousi uusia vahvoja naisia, kuten Kaija Aarikka, Armi Ratia ja Lenita Airisto.

Paakkanen työskenteli Mainos Kunnaksella yhteyspäällikkönä, suoritti mainosalan tutkinnon, mutta alkoi myös miettiä, jäädäkö loppuelämäksi toisen palvelukseen. Alkoi kyteä idea naisille tarkoitetusta mainostoimistosta.

Vuonna 1969, kuukautta ennen Paakkasen nelikymmenvuotispäivää, syntyi mainostoimisto Womena. Mainostoimistoaikaa on kuvattu kirjassa ja haastatteluissa kovaksi taistoksi.

MTV:n haastattelussa vuonna 2019 Paakkanen tunnusti, että hänen saamansa kohtelu synnytti myös vähäksi aikaa vastenmielisyyden pankkeja kohtaan. Paakkanen päätti pärjätä omin voimin.

Womena elikin tulorahoituksella. Rahaa hän hankki jopa myymällä oman arava-asuntonsa. Yhden tarinan mukaan Paakkanen teetätti pitkän minkkiturkin ja panttasi sen saadakseen palkat maksettua.

Paakkanen osasi huomioida ja hurmata asiakkaat ja ymmärsi, miten käsitellä ihmisiä. Työpäivät venyivät pitkiksi, ja alaisilta odotettiin omistautumista. Välillä Paakkasen nähtiin huilaavan toimiston lattialla. Väki vaihtui sen perusteella, pysyikö vauhdissa ja toimiko kemia äkkiväärän johtajan kanssa vai ei.

Asiakkaita alkoi tulla lisää, myös suuria yrityksiä. Autoliikkeelle Paakkanen onnistui myymään kaikkiaan 44 Jaguaria. Paakkasen käsialaa on myös Erittäin hienon suomalaisen sampoopullon ilme.

Vuonna 1974 konsultiksi mainostoimistoon tuli ekonomi Kari Miettinen. Tästä alkoi Paakkasen ja Miettisen elinikäinen ystävyys. Miettinen oli asiainhoitaja ja uskottu mies, johon Paakkanen luotti loppuun asti – vaikkakin kulmikkaiksi kuvatut persoonat ottivat myös yhteen.

Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen ja hallituksen puheenjohtaja Kari Miettinen vuoden 2005 tilinpäätösinfossa Marimekon Kämp Gallerian myymälässä.

Vuonna 1985 Paakkanen eli nousukauden unelmaa, oli menestyvä yritys, rahaa, talo ja toinen asunto Nizzassa. Lisäksi hän oli käytännössä rakennuttanut lapsuudenkotinsa täysin uudestaan omannäköisekseen hulppeaksi piilopirtiksi.

Vuosituhannen vaihteessa Paakkanen rakennutti kodikseen Espooseen meren äärelle kolmikerroksisen talon. 1980-luvun lopulla hän hankki ensimmäisen asuntonsa Ranskan Rivieralta ja seuraavan isomman, 350-neliöisen huvilan, vuonna 1997.

Eräässä elämänvaiheessa Paakkanen häpesi köyhää taustaansa ja vanhoja vanhempiaan ja lipsautti joskus jopa olevansa Jyväskylästä kotoisin. Myöhemmin hän kertoi kirjan mukaan tajunneensa, että köyhyys oli ”kasvattavin asia”, joka oli hänen elämäänsä vaikuttanut.

– Olen täysi landepaukku, vaikka näytän elitistiseltä, hän sanoi eräässä Ilta-Sanomien haastattelussa.

Womenan Paakkanen myi vuonna 1989, kun sen liikevaihto oli 40 miljoonaa markkaa. Paakkanen oli jo kuusikymppinen ja vetäytyi Nizzan-huvilalleen. Hän ehti asua siellä vajaan vuoden – ja ilmeisesti pitkästyäkin – ennen operaatio Marimekkoa.

Lama murjoi vaatealaa ja Amerille siirtynyttä tekstiiliyhtiötä, joka oli syöksykierteessä. Miettinen tunsi Amerin tilanteen ja Marimekon painolastin, sillä hän työskenteli Amerin talousjohtajana.

Ulla-Maija Paavilaisen kirjan mukaan juuri Miettinen esitteli Nizzassa Paakkaselle ajatuksen ostaa kriisiyhtiö, vaikkakin piti sitä riskinä. Paakkanen ei heti innostunut ajatuksesta, vaan halusi ostaa pelkän kangaspuolen. Miettinen sanoi, että kyse on kaikki tai ei mitään -kaupasta.

Vuonna 1991 Paakkanen osti Marimekon. Kauppa solmittiin syyskuussa Amerin ja Paakkasen yhtiön, paria vuotta aiemmin perustetun, Workidean välillä.

Kauppahintaa ei julkistettu. Esimerkiksi Helsingin Sanomien mukaan Amerilta kerrottiin, että Paakkanen otti vastuulleen Marimekon mittavat velat, eikä montaakaan markkaa vaihdettu.

Kauppalehti uutisoi myöhemmin, että Paakkanen maksoi kuusi miljoonaa markkaa ja tienasi 40,5 miljoonaa markkaa, kun hän kahdeksaa vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1999, vei Marimekon pörssiin.

Kirsti Paakkanen kuvattuna kotonaan Espoon Westendissä vuonna 2009.

Kun City-lehti kysyi Paakkaselta, mitä hän aikoo tehdä rahoillaan, Paakkanen kertoi pitävänsä ne ”toistaiseksi jemmassa”. Hän vahvisti omaksi osuudekseen noin 40 miljoonaa markkaa, kun taas Marimekko sai listautumisesta 17 miljoonaa.

Vuosien 2002–2009 välillä Paakkanen vähensi omistustaan neljästi ja sai Iltalehden mukaan osakkeiden myynneistä reilusti yli 50 miljoonaa euroa nykyrahassa mitattuna. Lokakuussa 2007 Marimekon toimitusjohtajaksi tulleelle Mika Ihamuotilalla Paakkanen myi osakkeet vuonna 2008.

Marimekon huima menestystarina on tuttu. Paakkanen johti firmaa epätavanomaisella tyylillään, joka oli tempoileva ja koetteli pahoin henkilösuhteita, mutta toisaalta ruokki luovuutta ja puhalsi yrityksen koko henkilöstöön uuden innon. Paakkanen uudisti mallistoja ja myymälöitä ja oli ennen kaikkea markkinoinnin visionääri.

Paakkanen antoi kasvot menestykselle, mutta keskusteli monista päätöksistä Miettisen kanssa. Tämä ja Marimekko-johtaja Matti Kavetvuo olivat numeronmurskaajia ja taustavaikuttajia päätöksissä, muun muassa tärkeissä rekrytoinneissa, ja maadoittivat Paakkasen impulsiivisuutta.

Jo alkuvuodesta 1998 Paakkanen oli perustanut omaa nimeään kantavan säätiön. Vuonna 2001 hän testamenttasi säätiön edunsaajakseen kuolemansa jälkeen.

Säätiössä on tällä hetkellä jo rahaa, mutta ei miljoonia. Vuoden 2021 tilinpäätöksessä säätiön sijoitusten markkina-arvo oli vuoden 2020 tasolla 357 000 euroa. Lisäksi säätiön nimiin on merkitty Feelis Helsinki -niminen yritys, jonka kirjanpito-arvo on vajaat 210 000 euroa.

Erittäin suuri kiinteistöomaisuus sijaitsee Ranskan Rivieralla, vuonna 2007 Paakkasen hankkimassa Villa Voilessa, joka on arkkitehti Norman Fosterin suunnittelema huvila ja sijaitsee Cap Ferrat’n huippukalliilla alueella.

Nizzan-huvila on rakennettu seitsemään kerrokseen rinteeseen meren rannalla.

Paakkasen päävarallisuus on kirjattu sijoitusyhtiö Workidea Oy:hyn, jota pyöritti Paakkasen lisäksi Miettinen vaimonsa kanssa. He tulivat mukaan yhtiöön vuonna 2006.

Kesäkuussa 2021 päivätty tilinpäätöksen liite kertoo, että sekä Espoon että Ranskan- talo ovat kokonaan Workidean omistuksessa. Asiasta kertoi ensin Seiska-lehti.

Miettisillä ei ole siivuakaan firmasta, vaan Paakkanen on omistanut koko ajan kaikki Workidean osakkeet, joita on 150 000 kappaletta, Miettinen vahvisti Taloussanomille perjantaina.

Uusimmassa tilinpäätöksessä voitonjakokelpoista omaisuutta yhtiössä oli 35 miljoonaa euroa. Paria vuotta aiemmin 2018 voitonjakokelpoista varaa on ollut 37,7 miljoonaa euroa.

Westendin talon pelkkä tontti maksaa Taloussanomien tietojen mukaan useita miljoonia euroja ja itse talo hyvinkin toinen mokoma päälle. Ranskan-huvila on rakennuksena, sisustukseltaan ja sijainniltaan ainutlaatuinen, siksi arvoa on hyvin vaikea arvioida. Voidaan puhua useammasta kymmenestä miljoonasta eurosta.

Kiinteistöt ovat mukana Workidean taseessa käyvillä arvoillaan.

Paakkasen kuolinpesään jäi myös poikkeuksellisen arvokas ja laaja irtaimisto huonekalujen muotoiluhelmiä, muotitalojen luomuksia, koruja, laukkuja ja muita design-esineitä sekä autoja. Lisäksi Paakkasen tallissa kerrotaan olleen useampikin kuin yksi Jaguar.

Jaguar oli Paakkasen automerkki.

– Jos ensin ajattelee rahaa, raha menee pakoon. Jos tekee työtä, sitä tulee ikkunoista ja ovista, Paakkanen kiteytti IS:lle vuonna 1999.

Vielä 90-vuotispäivänsä kynnyksellä hän kertoi MTV:lle, että on elänyt rikkaan ja hyvän elämän, ja toivoi siksi yhä saavansa tehdä jotain hyvää maansa hyväksi.

– Minulla on tälle maalle rakkauden velka, eikä se ole mikään pieni, hän sanoi.

Jutun päälähteenä on käytetty Ulla-Maija Paavilaisen kirjaa Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina.

Lue lisää: Kirsti Paakkasen miljoona­omaisuuden kohtalo selvisi

Lue lisää: Miljoonafirma, luksuskoteja ja huippumuotia – tällainen on Kirsti Paakkasen jäämistö

Lue lisää: Tällaisia ovat Kirsti Paakkasen uskomattomat luksuskodit – Nizzan helmi sijaitsee miljardöörien niemimaalla

Oikaisu kello 11.10, Ranskan talo sijaitsee Saint-Jean-Cap-Ferrat’ssa, ei Nizzalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?