Kommentti: Korkohorna uhkaa ylivelkaisia valtioita – riski koskee Suomeakin, mutta eri syystä kuin ehkä luulet

Korot ovat vasta alkaneet nousta, kun ylivelkaisia valtioita varoitellaan jo vaikeuksista. Uhka ei suoraan koske Suomea – mutta epäsuorat riskit eivät piittaa rajoista, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Ylivelkaisten maiden rahakriisit kärjistyvät usein, kun valuuttavelkaa on liikaa ja pääomaa alkaa karata maasta niin kuin Turkissa on käynyt.

19.1. 6:45

Kansainvälisten finanssiriskien vähättely lausahduksella "tämä ei koske Suomea" lienee nyt yhtä hölmöä kuin se oli runsaan kymmenen vuoden takaisina finanssikriisin alkuaikoina.

Joka kestää kiusallisiakin muistoja muistanee ammoisen vuoden 2009, jolloin maailman finanssijärjestelmä oli jo tulessa, kun Suomessa – tai ainakin maan hallituksessa – vallitsi vielä harhaluulo, että oman taloutensa mallioppilas ja maailman rahakeskuksista etäinen Suomi voisi jotenkin säästyä suuren maailman rahasotkujen roiskeilta.

Vanha sanonta "ylpeys käy lankeemuksen edellä" osoittautui vahvemmaksi ja pätevämmäksi kuin uusi sanonta "ei koske Suomea".

Niinpä Suomi lipsuikin pian omahyväisen ylvästelyn jälkeen osin omaa syytään tuplataantumaan ja vuosikymmenen mittaiseen talousanemiaan sekä selvittämään eurokriisin sotkuja maksavana osapuolena.

Vaikka Suomi säästyi toki finanssi- ja eurokriisin pahimmilta vaurioilta, omahyväinen taloustyytyväisyys tai syrjäinen sijainti eivät säästäneet ikävyyksiltä.

Tuo karu kokemus on taas paikallaan palauttaa mieleen ja ehkä ottaa opiksikin, kun maailmalla korot nousevat – ja esiin on taas alkanut nousta orastavia oireita ylivelkaisten ongelmista.

Omahyväinen taloustyytyväisyys tai syrjäinen sijainti eivät säästäneet ikävyyksiltä.

Houkutus silmien sulkemiseen voi taas olla suuri, sillä Suomi ei missään tapauksessa kuulu maailman ylivelkaisten valtioiden uhanalaiseen riskiryhmään.

"Ei koske Suomea" olisi silti yhtä hölmö harhaluulo nyt kuin finanssikriisin alussa, sillä maailman korko- ja velkahuolet ja niiden epäsuorat haitat heijastuvat taatusti Suomeenkin.

Näin tuskin käy Suomen valtion omien velkojen takia vaan siksi, että finanssikriisit leviävät koronaakin häikäilemättömämmin maiden rajoista piittaamatta.

Velkaisimmat valtiot ovat vaarassa

Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat lyhyen ajan kuluessa kehottaneet ylivelkaisia valtioita varautumaan korkojen nousuun ja varoittaneet korkojen nousun mahdollisesti ongelmallisista vaikutuksista.

Lue lisää: Raskaasti velkaantuneille maille varoitus: Nyt pitää toimia, eikä vasta sitten kun tuli polttaa jalkojen alla

Varoitukset koskevat lähinnä maailman kehittymättömien ja vasta kehittyvien kansantalouksien velkaisimpia valtioita. Moni niistä on saanut koronakriisin ajaksi helpotuksia velkojensa hoitoon – ja tilaisuuden rahoittaa omia koronatoimiaan uutta velkaa ottamalla.

Nyt nämä ylikansalliset talousviranomaiset kuitenkin katsovat varoitukset aiheellisiksi ja kiinnittävät huomiota velkaan ja maksuhuojennusten päättymiseen liittyviin riskeihin.

Varoitukset ovatkin aiheellisia.

Korot ovat jo monin paikoin kohonneet suhteellisen napakasti.

Koronakriisin aikainen reaali- ja finanssitalouden mittavin elvytys alkaa eri puolilla maailmaa lähestyä loppuaan, ja vaikutusvaltaisimmat keskuspankit ovat jo vihjailleet piakkoin alkavista rahapolitiikan kiristyksistä.

Korot ovat jo monin paikoin kohonneet suhteellisen napakasti, ja nyt yleisesti seuratut kansainväliset markkinakorot ovat jo korkeimmillaan sitten koronakriisin alkamisen.

Korkojen kohoamiseen voi olla useita syitä, mutta tärkeimpiä lienevät inflaation eli kuluttajahintojen nousun voimistuminen kautta maailman ja juuri inflaation takia vahvistuneet markkinaodotukset keskuspankkien rahahanojen kiristyksistä.

Korkojen nousu on kuitenkin vasta alkanut, ja läntisten maiden korot ovat edelleen mitättömän matalia verrattuna viime vuosikymmenten korkoihin – tai verrattuna viimeaikaisiin inflaatiolukuihin.

Velkaa ilmaiseksi tai halvemmalla

Euroalueen, Yhdysvaltojen ja Japanin keskuspankkien ohjauskorot ja sitä myöten lyhytaikaisimman markkinakorotkin ovat edelleen nollan prosentin tuntumassa tai osittain yhä jopa nollaa matalammissa absurdeissa miinuslukemissa.

Sama koskee Suomen valtion kaltaisia vauraimpia ja varsinkin vähävelkaisimpia läntisiä valtioita, jotka saavat edelleen uutta velkarahoitusta vaikeuksitta ja likimain ilmaiseksi niin paljon kuin tarvitsevat.

Esimerkiksi Suomen valtion kymmenvuotinen markkinakorko on vasta aivan viime aikoina kohonnut niukasti nollaa prosenttia korkeammaksi. Vaikka 0,15 prosenttia on kieltämättä enemmän kuin -0,15 prosenttia, on se silti mitättömän vähän.

Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston velkavaroitukset koskevat aivan muita kuin Suomen valtiota.

Valtion viisivuotisen ja sitä lyhytaikaisempien velkakirjojen markkinakorot olivat ainakin vielä tämän viikon alussa tukevasti miinuksella, joten Suomen valtio saa alle viiden vuoden mittaista lainarahaa käyttöönsä sananmukaisesti halvemmalla kuin ilmaiseksi.

Tämän selvempää merkkiä on vaikea löytää sen vakuudeksi, että Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston velkavaroitukset koskevat aivan muita kuin Suomen valtiota.

Varoitukset koskevat ensin ja eniten sitä osaa maailman muista valtioista, jotka ovat maksukykyynsä nähden ylivelkaisia – ja joille korkojen kohoaminen voi pian merkitä vaikeuksia.

Suurimmassa vaarassa ovat sellaiset kehitysmaat ja kehittyvät maat, joilla on vastuullaan vaarallisen suuri määrä vieraan valuutan määräistä ulkomaista velkaa ja joiden valuuttatulot ja -varannot uhkaavat huveta samaan aikaan kuin valuuttavelkojen hoitokulut kasvavat.

Tiikeritalouksien kriisistä raharuiskuihin

Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston velka- ja korkovaroitukset kannattanee panna merkille siitä huolimatta, että ne koskevat kaukaisia ja köyhiä maita eivätkä Suomea.

Varoituksista kannattanee ottaa vaarin siitäkin huolimatta, että kansainvälisten mittojen velka- ja finanssisotkut olisi tällä kertaa vältettävissä.

Varoitusten varteen ottamiseen on ainakin kaksi painavampaa syytä kuin Suomen valtion velkaantuminen.

Ensimmäinen Suomeen asti ulottuva uhkakuva muistuttaa vuosien 1997–1998 Kaakkois-Aasian valuuttakriisistä, jonka haitat ja jälkijäristykset tuntuivat finanssimarkkinoiden lisäksi koko maailman reaalitaloudessa.

Siinä pienehkö joukko uhkarohkean velkaantumisen voimin kovaa kasvaneita niin sanottuja Aasian "tiikeritalouksia" ajautui suuriin vaikeuksiin ja valuuttakaaokseen, kun korot olivat aikansa nousseet ja dollari oli aikansa vahvistunut – ja kun niiden valuuttatulot ja pääomantuonti olivat romahtaneet.

Valuuttakriisien jo leimahdettua ja valuuttojen romahdettua kävi ilmi, että suurin osa tiikeritalouksien kasvuihmeestä olikin perustunut lyhytaikaiseen ulkomaiseen velkarahoitukseen.

Kriisiin asti piilossa pysyneet velkakytkökset paljastuivat kriisissä – ja välittivät luotto- ja valuuttatappioiden välityksellä kriisin pikavauhtia koko maailman ongelmaksi.

Fed keksi ryhtyä "hoitamaan" mitä tahansa vastaan tulevia finanssijäristyksiä kerta kerralta mittavamman rahaelvytyksen avulla.

Suurin piirtein tuosta "tiikeritalouksien" valuutta- ja velkasotkusta sekä sen uhkaavista heijastushaitoista Yhdysvaltain keskuspankki Fed keksi ryhtyä "hoitamaan" mitä tahansa vastaan tulevia finanssijäristyksiä kerta kerralta mittavamman rahaelvytyksen avulla.

Sittemmin euroalueen EKP on seurannut Fedin esimerkkiä, ja parin viime vuosikymmenen mittaan ne ovatkin yhdessä muutaman muun keskuspankin kanssa vuoron perään puhaltaneet joukon kerta kerran jälkeen suurempia velka- ja finanssikuplia – "hoitaakseen" niiden jälkiä taas samaan tapaan.

Se onkin toinen hyvä syy ottaa velkavaroitukset varteen myös Suomessa.

Velkaa enemmän kuin koskaan

Ylivelkaisten kehitysmaiden taloudet ovat suhteellisen pieniä ja syrjässä kansainvälisistä pääomavirtojen pääväyliltä, joten pelkästään niiden velkaisuuteen tuskin liittyy samanveroisia riskejä kuin kävi toteen vuoden 1998 "tiikeritalouksien" valuuttakupruissa.

Suorien ja epäsuorien heijastushaittojen riskejä kuitenkin kasvattaa merkittävästi se, että nyt koko maailman talous- ja rahoitusjärjestelmän eri osissa velloo erityyppistä velkaa ja velankaltaista sitoumusta runsaammin kuin ennen ainuttakaan aiempaa velkakriisiä.

Vain hiukkasen pelkistäen velkaa on kasautunut talouden eri osiin sitä runsaammin mitä matalammiksi korot ovat painuneet. Ja samasta syystä velkavaikeuksien riskit voivat yhtäkkiä kasvaa yllättävän matalien korkojen oloissa ja korkojen yllättävän pienten kohoamisten vaikutuksista.

Sitä on kenenkään vaikea ennalta "nähdä", minkä lajin sytytin laukaisee seuraavan finanssikriisin.

Finanssiriskejä kasvattaa samaan aikaan ennätysmäisten velkamäärien lisäksi se, että samoista syistä useimmille finanssimarkkinoiden osa-alueille osakepörsseistä bitcoinin kaltaisiin hullutuksiin asti on nollakorkoisen rahaelvytyksen aikaan kehkeytynyt kukaties kaikkien aikojen finanssikupla.

Sitä on kenenkään vaikea ennalta "nähdä", minkä lajin sytytin laukaisee seuraavan finanssikriisin, tai miten kenties alun perin kaukainen kriisi paisuu koko maailman ongelmaksi.

Sitäkään ei tiedä kuin katsomalla, onnistuvatko keskuspankit seuraavallakin kerralla sammuttamaan finanssiliekit uutta bensaa ruiskuttamalla – ja mitä siitä vuorostaan seuraa.

Siksi olisi hölmöä tuudittautua harhaluuloon, että kaukaisten pienten maiden velkahuolet eivät mitenkään voi koskea Suomea.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?