Jukka Oksaharju, Hjallis Harkimo, Toivo Sukari ja Pia Erlund ovat opettaneet lapsilleen harkittua rahankäyttöä.

Jukka Oksaharju, 34, on vauras neljän lapsen isä, joka ei maksa viikkorahaa lapsilleen – seurauksena voisi olla ”vihoviimeinen asia”

Omasta taloudesta huolehtiminen on tärkeä taito. Millaiseen rahankäyttöön varakkaat vanhemmat lapsiaan opastavat ja millaisia ohjeita antavat taloudenpitoon?


29.1. 7:33

– Kuluta vain sen verran kuin on varaa. Siitä viisaudesta kaikki lähtee, Jukka Oksaharju sanoo. Miljoonaomaisuuden kerryttäneen Oksaharjun vuositulot olivat esimerkiksi toissa vuonna yli 200 000 euroa.

Jukka Oksaharju

Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija Jukka Oksaharju, 34, on neljän lapsen isä. Lapsista vanhin on 12-vuotias ja nuorin nelivuotias, siinä välissä ovat kymmen- ja kuusivuotiaat. Lapsia opetetaan harkitsevaan rahankäyttöön.

– Ostoksia ei tehdä hetken mielijohteesta. On oltava aito tarve, ja päätöstä pitää miettiä ainakin kahteen kertaan, Jukka Oksaharju kertoo.

Lapset saavat kaikkialta ympäriltään yhä enemmän virikkeitä kulutukseen.

– Siksi linjan pitää olla selkeä ja tiukka. Jos lapsen kulutustoive alkaa lauseella, että kaverillakin on, se on loputon suo. Silloin on keskustelun paikka.

Oksaharjujen lapset eivät saa viikkorahaa. Perustana on ajatus ylikuluttamisen kitkemisestä sekä hankintojen tarpeellisuuden pohtimisesta.

– Vihoviimeinen asia, johon haluan oman lapsen ajautuvan, on lähteminen viikkorahan kanssa kauppakeskukseen shoppailemaan edes tietämättä, mitä aikoo hankkia. Sitä pyrimme välttämään viimeiseen asti.

Jos ylikulutuksen linjalle on lähdetty, siitä on vaikea päästä pois. Siksi olisi hyvä opettaa lasta alusta alkaen harkitsemaan hankintoja. Joskus on myös hyvä toteuttaa pitkään haluttu toive.

– Lapsen haluama asia voi vaikuttaa aikuisesta turhalta, mutta sillä saattaa olla hänelle iso merkitys, Oksaharju sanoo.

– En myöskään halua nähdä, että lapsi hankkii kavereita tai hyväksyntää kuluttamisellaan. On täysin vastenmielinen ajatus, että lapset hankkisivat hännystelijöitä käyttämällä rahaa.

Oksaharjut ovat avanneet jokaiselle lapselleen sijoitustilin, johon on laitettu lapsen syntymästä lähtien pieniä summia osakesijoituksiin. Täysi-ikäisinä lapset saavat sijoitussalkut omiin nimiinsä.

– Taloudellisen kasvattamisen pitää onnistua viimeistään siihen mennessä, jotta he ymmärtävät, mitä pääomalla kannattaa tehdä, isä perustelee.

– Antaa rahaa oma vanhempi tai yhteiskunta, se on karhunpalvelus, jos talouskasvatusta ei ole tehty hyvin.

Pienetkin viikkorahat voivat sijoitettuna kasvaa vuosien myötä yllättävän suuriksi summiksi. Siinä auttaa muun muassa korkoa korolle -ilmiö.

– Säästöillä voi rahoittaa vaikkapa ajokortin hankintaa tai ensimmäisen asunnon vuokravakuutta.

Rahaa kuitenkin tarvitaan pienestä pitäen. Bussilla kouluun kulkevalle vanhimmalle tyttärelle on hankittu välipaloja varten maksukortti, jolla on vähän käyttörahaa.

– Tällä tavoin hän huomaa, kuinka korttia käytetään niin, että se riittää koko viikon välipaloihin. Tällaisilla pienillä askelilla ollaan lähdetty etenemään.

Oksaharjun kantaviin ajatuksiin kuuluu, että käytettävä raha pitää ensin säästää, ei lainata.

– Kuluta vain sen verran kuin on varaa. Siitä viisaudesta kaikki lähtee. Sillä vältetään joutuminen maksuvaikeuksiin ja korkeakorkoisiin maksusitoumuksiin.

On ymmärrettävä, millaiseen elämään tulee olemaan varaa omilla valinnoilla.

Pitkäaikainen säästäminen sijoittamalla tulisi aloittaa mahdollisimman varhain.

– Silloin korkoa korolle -ilmiön ansiosta ehtii tulla tuottoa pienillekin summille. Säästämisen pituus on oleellisempaa kuin summan suuruus.

Oksaharju mainitsee ex-pääministeri Juha Sipilän johtaman viimevuotisen työryhmän.

– Heidän ideoihinsa kuuluu avata kaikille vastasyntyneille sijoittamiseen soveltuva tili.

Oksaharju on nimennyt ajatuksen omistajuuden starttipaketiksi.

– Yhteiskunta tukee asumista ja yrityksiä, mutta tarvittaisiin myös kannustin, jotta seuraavat sukupolvet taustoistaan riippumatta saisivat kohtuulliset eväät omaan taloudelliseen tulevaisuuteensa. Lyhyellä aikavälillä näen sen yhteiskunnalle kustannuksena, mutta pitkällä aikavälillä tuottavana investointina.

Vanhimmat lapset ovat vasta viime vuosina alkaneet tiedostaa, mitä vanhemmat tekevät työkseen.

– Vanhin lapsi piirsi ekalla luokalla isän postinkantajaksi ja äidin hoitajaksi, Oksaharju muistaa.

Postinkantajalta isä tuntui, koska hän käy usein postittamassa tekemiään sijoituskirjoja. Oksaharjun kuusi kirjaa ovat myyneet yhteensä yli 100 000 kappaletta.

– Teen töitä jatkuvasti, mutta taloudellinen vapaus antaa mahdollisuuden hallita omaa kalenteriaan.

Antaa rahaa oma vanhempi tai yhteiskunta, se on karhunpalvelus, jos talouskasvatusta ei ole tehty hyvin.

Kalenterista pitää löytyä aikaa kirjoittamiselle ja jalkapallolle. Oksaharju on toiminut lajin parissa lastensa joukkueiden valmentajana ja joukkueenjohtajana.

Hän haluaa lasten luovan oman elintasonsa koulutuksen ja valintojensa pohjalta. Lähtökohtana ei voi olla vanhempien mahdollinen rahoitus.

– On ymmärrettävä, millaiseen elämään tulee olemaan varaa omilla valinnoilla.

Oksaharjun mukaan vanhempi tekee lapselle karhunpalveluksen, jos pitää yllä keskimääräistä selvästi korkeampaa elintasoa, johon hänellä ei enää itsenäistymisen jälkeen ole ansioillaan varaa.

– Haluaisin siirtää lapsille perinnöksi enemmän ajattelua kuin rahaa.

Lasten pitää kuitenkin saada olla myös lapsia.

– Taloudelliseen ajatteluun voi alkaa kasvattaa vasta vähitellen. Edes vanhimmalle lapsellemme ei vielä kannata puhua sijoittamisesta. Sen aika tulee vasta yläasteikäisenä.

Oksaharjun mielestä sijoittamisen periaatteita ei voi tuputtaa.

– Neljästä lapsestamme yksi tulee kiinnostumaan sijoittamisesta – ja sekin on optimistinen arvio. Kolme muuta oppii fiksua taloudenpitoa. Vaatii aitoa mielenkiintoa, että sijoitusmarkkinoilla pystyy toimimaan aktiivisemmin, Oksaharju painottaa.

Hjallis Harkimon mielestä rahankäytön perusta rakennetaan luottamukselle. Harkimon tulot olivat toissa vuonna parin sadan tuhannen euron luokkaa.

Hjallis Harkimo

Kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimolla, 68, on kolme poikaa. Vanhin Joel, 31, on julkisuudesta tuttu tv-töidensä kautta. Leo, 21, ja Dan, 17, opiskelevat.

Harkimon mielestä rahankäytön perusta – kuten muunkin kasvatuksen – rakennetaan luottamukselle.

– Kyse on keskinäisestä luottamuksesta. Tarvitaan luottamukselliset suhteet, silloin kaikki toimii, myös rahankäyttö, Hjallis Harkimo sanoo.

– Katsotaan yhdessä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Meillä ei koskaan ole ollut ongelmia siitä, että pojat käyttäisivät rahaa holtittomasti. Tai etteivät he ymmärtäisi rahan arvoa.

Jos kotona on jo kolmet kalliit lenkkitossut, uusille ei ole tarvetta. Ei kaikkeen ole tullut lupaa.

Kaksi nuorimmaista on opiskellut Yhdysvalloissa.

– Leo kävi Floridassa kolme viimeistä luokkaa. Jos hän halusi ostaa vaikka villapaidan, hän soitti minulle kysyäkseen lupaa.

Tällä hetkellä Leo on armeijassa, ja Dan opiskelee toista vuotta Yhdysvaltain itärannikolla.

– Dannella on oma luottokortti, mutta hän käyttää sitä vain ruoan ostamiseen.

Lukukausien välillä pojat ovat olleet kesät Suomessa.

– Meillä on tili kaupassa, mutta olen joskus laittanut sen kiinni, kun pojat ovat käyneet joka päivä ostamassa limua ja karkkia. Silloin siitä on tehty loppu.

Pojat kertovat isälle, kun tarvitsevat tai haluavat jotain.

– He kysyvät minulta lupaa, ja hankinnat sovitaan yhdessä. Mennään sen mukaan, mikä on tärkeää, mitä tarvitaan ja mitä ei tarvita.

Joistain hankinnoista on puhuttu enemmän kuin muista.

– Jos kotona on jo kolmet kalliit lenkkitossut, uusille ei ole tarvetta. Ei kaikkeen ole tullut lupaa, isä ilmoittaa.

Jos jotain tarvitaan, se pitää ostaa, mutta jos oikeasti ei ole tarvetta, pelkän ostamisen takia ei osteta, Harkimo linjaa.

– Siitä olen lähtenyt. Monta kertaa olen kieltänyt turhan ostamisen. Enkä tykkää, jos tuhlataan moottoriveneen bensaan ajelemalla ihan turhaan. Siitä pitää välillä muistuttaa.

Harkimo on painottanut pojille, että jonain päivänä raha pitää tienata itse. Silloin sitä ei ehkä olekaan yhtä paljon.

– Kun alkaa ansaita itse, rahaa ei enää tulekaan joka paikasta. Silloin asian tajuaminen on liian myöhäistä, siksi se pitää ymmärtää jo nuorena, Harkimo lisää.

– Suomessa rahasta puhuminen on ollut vähän tabu. On huolestuttavaa, jos vanhemmat eivät opeta sen käyttöä, Pia Erlund sanoo.

Pia Erlund

ByPias-brändin omistajalla Pia Erlundilla, 52, on kaksi poikaa.

Noin kymmenen vuotta sitten, kun pojat olivat teini-ikäisiä, äidin perustama muoti- ja lifestyle-ketju alkoi menestyä. Perheen taloudellinen tilanne koheni huomattavasti.

– Meidän varallisuutemme muuttui täysin. Kliseinen totuus on, että kun on itse ponnistanut ihan nollilta, lapselleen haluaa antaa helpomman lähdön elämään, Pia Erlund sanoo.

– Lasten on kuitenkin käsitettävä, ettei raha kasva puussa. Eivät ne isot tulot vaan pienet menot, se on ollut isän lempisanonta, ja sen olen opettanut myös pojilleni.

On pärjättävä ilman, jos jotakin ei ole varaa hankkia ilman lainaa.

Poikien lapsuuden ajan Erlund toimi kampaajana omassa yrityksessään ja aviomies työskenteli varastolla.

– Elimme pienellä budjetilla, ja pojat näkivät, millaista on tuskailla laskujen kanssa.

Pojat kävivät koulua Espoossa alueella, jossa koulukavereina oli keskituloisten perheiden lapsia.

– Kavereillakaan ei ollut trendijuttuja, joten ei syntynyt paineita, että heidänkin pitäisi saada kaikki vempaimet.

Pojat oppivat käyttämään rahaa hyvin maltillisesti. Erlundin mielestä rahankäyttö pitää oppia jo hyvin nuorena.

– Suomessa rahasta puhuminen on ollut vähän tabu. On huolestuttavaa, jos vanhemmat eivät opeta sen käyttöä.

On päästy helpolla, sillä insinööripoikia ei tuhlaaminen kiinnosta.

– Kun pitkän yrittäjäuran jälkeen alkoi tulla vaurautta, tulihan siinä samalla huoli myös siitä, ettei jompikumpi pojista olisi tuhlaajapoika.

Pojat eivät ole missään vaiheessa keksineet isoja rahanreikiä.

– Oli iso helpotus, että he ovat elintavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan vastuullisia rahankäyttäjiä, joita ei kiinnosta statuskulutus eikä baareihin tuhlaaminen.

Äiti myöntää olleensa vähän hämmentynytkin, kuinka hyvin opit ovat menneet perille.

– Heitä ei ole tarvinnut pidellä henkseleistä törsäämästä.

On neuvottu, ettei lainata muille eikä taata velkoja, koska siihen sisältyy aina riski. Pikavippejä ei pidä ottaa, Erlund korostaa.

– On pärjättävä ilman, jos jotakin ei ole varaa hankkia ilman lainaa.

Opiskeluaikoina pojille hankittiin asunnot.

– He ovat käyneet töissä opiskellessaan, ja kun he aloittavat työelämässä, he siirtyvät asuntovelallisiksi kuten me kaikki muutkin, äiti huomauttaa.

– Olen opettanut lapsille pienestä pitäen, ettei raha kasva puussa, Toivo Sukari kertoo.

Toivo Sukari

Liikemies Toivo Sukari, 67, on viiden lapsen isä. Hän oli 23-vuotias tullessaan ensimmäisen kerran isäksi vuonna 1977. Tuolloin hän pyöritti huonekaluliikettä Turussa.

Maskun kalustetalon Sukari perusti vuonna 1983. Siitä alkoi rikastuminen.

– Olen opettanut lapsille pienestä pitäen, ettei raha kasva puussa. Lasten piti ansaita viikkorahaa tekemällä kotitöitä. Mustikoiden ja puolukoiden keräämisestä palkittiin, Toivo Sukari muistaa.

Hän sanoo olleensa kotona vain viikonloppuisin. Illat piti kuskata päivällä myytyjä huonekaluja ostajille.

– Olin viikonloppuisä. Lasten äidille on annettava kunnia heidän kasvattamisestaan.

Sukarin mielestä liian löysä rahankäyttö teini-iässä voi johtaa huonoille teille.

– Vaaroja on monenlaisia. Siitä olin tarkka, että alkoholi ja tupakka olivat aina täysin kiellettyjä. Kiroilua ei myöskään suvaittu. Olen vaatinut lapsilta kurinalaista elämää.

Sukari miettii, onko yksikään hänen lapsistaan ostanut autoa uutena.

– Jos en nyt muista väärin, niin lapseni ovat ostaneet aina käytetyn auton. Lapset ovat rahankäytössään nuukempia kuin minä.

Sukari on pyrkinyt antamaan mallia siihen, että ylimääräinen raha kannattaa aina sijoittaa.

– Yhteiskunta pyörii, kun rahaa sijoittaa eteenpäin, mutta pelkkä kuluttaminen on väärä tie. Ostelemiseen on ollut ehdoton ei.

Sukarin nuoruudessa pystyi vielä pärjäämään ilman koulutusta, mutta lapsiaan hän kannusti opiskelemaan.

– Patistin tekemään läksyjä. Nykyään ei enää pärjää ilman kouluja. Heikkous se on ollut minullekin. Kauppakouluun pyrin, mutta en päässyt.

Sukari on ohjannut ahkeruuteen ja sinnikkyyteen.

– Työtä pitää kunnioittaa, ja tehdä pitkää päivää. Suomessa yrittäjyys on ainoita tapoja vaurastua.

Yhteiskunta pyörii, kun rahaa sijoittaa eteenpäin, mutta pelkkä kuluttaminen on väärä tie. Ostelemiseen on ollut ehdoton ei.

Sukarilla on 13 lastenlasta, joista suurin osa nyt teini-ikäisiä.

– Siellä on suvun ensimmäiset ylioppilaat. Lapsista kukaan ei lukenut ylioppilaaksi, vaikka muuta koulutusta hankkivatkin.

Hän toivoisi vanhempien olevan kannustavia.

– Kaikki me tarvitsemme positiivista palautetta ja onnistumisen tunteita. Niitä voi jokainen tarjota toisille.

Siitä syntyy hyvää mieltä ja parempaa itsetuntoa.

– Meillä on pahana vikana, ettei kiitetä toisia. En ole itsekään osannut olla aina tarpeeksi kannustava, mutta haluaisin antaa lapsilleni ja lapsenlapsilleni hyvän itsetunnon, Sukari summaa.

– Sen parempaa perintöä ei voi saada. Tiedän sen, koska harvalla voi olla kannustavampaa isää kuin minulla oli. Paras perintö on ollut isän kannustus ja arvostus. Hänelle kuuluu kunnia, että olen pärjännyt näin hyvin, Sukari kiittelee edesmennyttä isäänsä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?