Miljonäärin jyhkeä kartano ”Savon Pariisissa” saa kylkeensä Espan puiston kopion – ”Arkkitehdit kysyivät, oletko tosissasi” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Joroisissa rakennuttamassaan kartanossa asuva Pekka Viljakainen on monessa mukana.

Miljonäärin jyhkeä kartano ”Savon Pariisissa” saa kylkeensä Espan puiston kopion – ”Arkkitehdit kysyivät, oletko tosissasi”

It-alan yrityskaupalla alun perin rikastunut Pekka Viljakainen asuu lapsuudenkotinsa lähistöllä Joroisissa isossa kartanossa, jonka liepeille nousee seuraavaksi luksushotelli ja Esplanadin puiston kopio.


4.12.2021 7:15

Ensimmäinen merkki it-miljonääri ja moniyrittäjä Pekka Viljakaisen, 49, kotitalosta Joroisissa on portti, jonka toisessa pylväässä on sukuvaakuna ja toisessa koodinäppäimistö ja kamera. Tie tekee pari mutkaa, joiden jälkeen näkyviin avautuu ensilumen peittämä puutarha sekä pieneen rinteeseen rakennettu puinen parikerroksinen kartano, jonka toisessa päädyssä on kolmikerroksinen torni.

– Terve. Palasin juuri äsken Moskovasta, tervehtii isäntä itse talonsa edessä, purkaen samalla tavaroitaan Teslastaan.

– Kone saapui yöllä puoli yhdeltä. Ehdin välissä nukkua vain kolmen tunnin yöunet Sipoossa, ennen kuin lähdin sitten ajamaan tänne, hän selittää.

Matkaväsymyksestä ei näy vartin päästä näy enää jälkeäkään, kun Viljakainen istuu alakerran salin sohvalla pikkutakki päällään syöden kahvin kanssa savulohileipiä.

Puinen kartano on sisustettu tyyliin sopivilla antiikkihuonekaluilla, joita Viljakainen on ostanut ulkomaita myöten pianistivaimonsa Anastasia Injushinan kanssa. Arvokalusteista huolimatta salissa on kodikas tunnelma, jota ritisevä takkatuli vielä lämmittää.

Pekka Viljakaisen mukaan kartanon maat kuuluivat alunperin suvulle. Maat menetettiin sadan vuoden ajaksi, kunnes maat ostettiin Viljakaisen tuolloin kaksivuotiaalle pojalle Danielille.

Salin flyygeli ei ole koriste, sillä Pekka Viljakaisen vaimon Anastasia Injushina on ammatiltaan pianisti.

Portti Viljakaisen Ahopellon tilalle.

Joroista kutsutaan joskus Savon Pariisiksi, sillä ranska oli keskustelukielenä alueen lähes parissa kymmenessä 1600-luvulla perustetussa kartanossa, joihin Ruotsi oli sijoittanut sotapäälliköitään turvaksi Venäjää vastaan.

Viljakaisen kartanolla ikää on kuitenkin vasta viitisen vuotta. Hänen lapsuudenkotinsa on lähellä, järven toisella puolella.

Viljakaisen innostus tietotekniikkaan oli sattuman tulosta, kun häntä koulussa neuvottiin hankkimaan harrastus.

– Joroisten kunnan kirjastossa oli tosi kiltti täti, jolta kysyin vähän naiivisti kirjoja harrastuksista, hän muistelee.

– Siellä oli harrastuksista noin viisi kirjaa, esimerkiksi postimerkkien keräämisestä ja neulonnasta. Sitten siellä oli Tandy 80 -tietokoneen käyttöopas, joka oli tullut sinne varmaan vahingossa.

Käyttöoppaan luettuaan Viljakainen alkoi opiskella alaa omin päin ja 13-vuotiaana Jyväskylän yliopiston kesäkurssilla. 14-vuotiaana hän alkoi antaa atk-koulutusta myös muille. 16-vuotiaana hän perusti web-yhtiö Visual Systemsin.

– Se oli kauhean vaikeata. Mulla oli 8–9 vuotta helvetinmoista taistelua. Äiti ja isä pistivät kaikki rahat peliin ja kiinnitti mun lainojen takia oman kotinsa ja kaikkea, hän kertoo.

Viljakainen sai taloon hissin arkkitehtien vastustuksesta huolimatta. – Sanoin vaimolle, että kun painan 140 kiloa, mitenkäs te mut raahaatte ylä- ja alakertaan sitten vanhana.

– Muistan kun olin armeijassa 18-vuotiaana, ja koko ajan mietin, että meneekö mun firma konkurssiin ja täytyykö äidin ja isän myydä talo.

Läpimurto tapahtui vuosina 1994–1995, kun Visual Systems sai asiakkaakseen Osuuspankin.

– Minulla kävi hirveä tuuri, kun meidät pyydettiin kilpailuun suunnittelemaan sitä maailman ensimmäistä verkkopankkia. Ja sitten kaikkien yllätykseksi meidän pikkuinen firma voitti sen kilpailun, Viljakainen kertoo.

Miljonääri Viljakaisesta tuli 26-vuotiaana, kun hän vuonna 1998 myi yhtiönsä TietoEnatorille 70 miljoonalla eurolla. Kauppa tehtiin osakevaihtona, jonka myötä Viljakaisesta tuli Tiedon suurin henkilöomistaja sekä yhtiön kansainvälisten toimintojen vetäjä.

Kartanon rakenteisiin on piilotettu paljon uutta tekniikkaa. Teknisissä tiloissa on 27 palvelinta, aulassa hissi ja valokatkaisimien kohdalla älykotiin viittaavia näppäinvalikoita. Talossa käytetään maalämpöä ja aurinkopaneeleja.

– Vaimo ja erityisesti teini-ikäinen tytär sanoivat, että saan rakentaa talon vain, jos se on hiilineutraali, Viljakainen kertoo.

Viljakaisen kodin työhuone.

Pekka Viljakaisen työhuoneen hyllyssä on myös suvun 1600-luvulle ulottuva moniosainen historiikki. – Ei meidän suku fiksua ole, mutta ahkeraa, hän naureskelee.

Viljakaisten sukuseura päätti oman vaakunan suunnittelusta vuonna 2007. Teemana ovat savolaisuus, maahenkisyys, metsät ja vedet.

Ekologisuus on Viljakaisen mukaan nykyään myös osa kaikkea hänen liiketoimintaansa. Hänen mielestään tarpeellinen ympäristöystävällinen tekniikka on jo olemassa, joten ei ole enää järkevää olla käyttämättä sitä. Hänen 28 yritykseensä kuuluu esimerkiksi teollisuudelle aurinkosähköjärjestelmiä tuottava yhtiö.

Lohi Viljakaisen leivän päällä on sekin omasta yrityksestä. Hän omistaa 45 prosenttia Varkaudessa sijaitsevasta Finnforel-kalankasvattamosta, jonka tuotteita myydään kaupoissa Saimaan Tuore -tuotemerkillä.

Talosta löytyy myös moderni huone videokonferensseihin. Tilanteen mukaan Viljakainen nostaa takaseinän tappeihin roikkumaan esimerkiksi Saimaan Tuoreen tai Skolkovon julisteen.

Kalat kasvatetaan sisätiloissa kiertovesitankeissa ympäristöä saastuttamatta. Hanke tuotti pitkään tappiota, mutta Viljakaisen mukaan Varkauden laitos on nyt kannattava.

– Vähän kuin yrittäjäuran alussa, siinäkin käytiin välillä syvällä murheen laaksossa. Vielä viime vuoden syyskuussa mietittiin, vedetäänkö konkkaan koko paska, kun oltiin jo 20 miljoonaa euroa käytetty rahaa, Viljakainen virnistää nyt.

– Aina kun mä toin lohta tänne kotiin, sanoin lapsille, että nyt syötte kyllä päät ja nahatkin. Nämä fileet ovat maksaneet varmaan 50 000 euroa kappale, että yhtään ei jätetä pöydälle.

Marraskuussa yhtiö tiedotti 45 miljoonan euron investoinnista, jolla kolminkertaistetaan Varkauden tehtaan tuotanto. Yhtiö on myös aloittamassa vientiä Britanniaan, Saksaan ja Alankomaihin.

– Keskiviikkoisin lentää 10 000 filettä Finnair Cargolla Lontooseen. Mutta kun toimitaan ekologisesti, emme aio tukeutua Finnairiin, vaan tehdä kalankasvattamoita sinne, missä kuluttajat ovat.

Puinen kartano on sisustettu antiikkihuonekaluilla.

Finnforelin pidemmän tähtäimen suunnitelma on rakentaa samanlaisia gigatehtaita ainakin Britanniaan, Venäjälle ja Lähi-itään.

Laajentumishankkeeseen tarvittiin kuitenkin rahaa ulkomaisilta sijoittajilta.

– Mutta vieläkin sanon sen, että Finnforeliin ei oltaisi ikinä saatu niitä rahoja Suomesta, vaikka Suomessa on helvetisti rahaa, Viljakainen sanoo.

– Pääomamarkkina, pankit, rahoittajat ovat täällä niin umpimielistä porukkaa, niin riskejä karttavia. Ilman ulkomaisia omistajia ei tulisi yhtään mitään Suomessa. Se on ihan satavarma juttu. Ei kysymys ole siitä, tarvitsetko miljoonan, kymmenen vai sata miljoonaa, kun Suomesta löytyy kymmenen miljardia niin että heilahtaa. Mutta kun suomalainen mentaliteetti on sellainen, että sä et yritä uusia asioita.

Talon alakerrasta löytyy myös ahkerassa käytössä oleva kuntosali. – 200 kiloa nousee vieläkin penkistä, Viljakainen mainitsee.

Kohuotsikoihin noussut kellari on monikäyttöinen. – Me ollaan pelattu täällä paljon sählyä, Viljakainen kertoo.

Viljakaisen jutuissa savolaisuuteen liitetty supliikki yhdistyy Savossa epätyypillisempänä pidettyyn suorapuheisuuteen sekä vauhdikkaat visiot ärräpäihin.

Suorapuheisuus saattaa selittää myös hänen hyvät suhteensa Venäjän johtoon. Vuonna 2008 hän osallistui silloisen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen (kesk) mukana Pietarin talousfoorumiin. Tilaisuudessa pitämässään spontaanissa puheessa hän sanoi olevansa jyrkästi eri mieltä silloisen presidentin Dmitri Medvedevin kanssa tavasta, jolla Venäjä aikoi ryhtyä kehittämään innovaatiopolitiikkaansa.

Tämän jälkeen Viljakainen kutsuttiin Venäjälle Medvedevin innovaationeuvonantajaksi. Hän sai tehtäväkseen myös postilaitoksen uudistamisen ja pankin perustamisen sen yhteyteen. Hän on myös ollut mukana kehittämässä Venäjän Piilaaksoksi kutsuttua Skolkovoa, ja hänen nykyinen tittelinsä hankkeessa on hallituksen puheenjohtajan neuvonantaja. Lisäksi hän on osakkaana monessa paikallisessa startupissa.

– Venäjällähän neuvonantaja ei anna neuvoja, vaan Venäjällä annat neuvoja, ja sitten sä teet sen asian. Sen takia Venäjällä neuvonantajan asema ei ole kovin suosittu, Viljakainen naurahtaa vähättelevästi, mutta mainitsee, että Venäjän postipankilla on nykyään 17 miljoonaa asiakasta.

Yläkerran huone kartanon torniosassa.

Joroisissa asuva Pekka Viljakainen on monessa mukana. – Tälläkin viikolla on neuvoteltu videolla Saudi-Arabiaan, oltu Moskovassa, neuvoteltu yhdestä investoinnista Venäjälle, oltu videoyhteydessä Roomaan ja Lontooseen. Koko ajan tulee juttuja lisää, sehän on elämää, hän sanoo.

Venäjällähän neuvonantaja ei anna neuvoja, vaan Venäjällä annat neuvoja, ja sitten sä teet sen asian. Sen takia Venäjällä neuvonantajan asema ei ole kovin suosittu.

Viljakaisen Venäjä-yhteydet aiheuttavat Suomessa joskus epäluuloa ja nostattavat huhuja. Kartanoa rakennettaessa vihjailtiin, että talosta olisi tulossa Putinin datsha ja sen poikkeuksellisen suuresta kellarista ohjussiilo.

– Ne kysyivät minulta kommenttia. En oikein tiennyt, mitä tuohon edes sanoa, Viljakainen sanoo.

Kellari on suuri, koska Viljakainen halusi sinne tilaa harrastusvälineelleen helikopterille.

Oman helikopterikentän lisäksi tontin erikoisuuksia on alun perin vaimolleen rakennuttama ortodoksinen rukoushuone, Pyhän Georgios Voittajan tsasouna, jonka vieressä on myös kahvila.

– Viime kesänä siellä vieraili 7 000 kävijää, mieletön meininki, Viljakainen kertoo.

Viljakaisen rakennuttama Pyhän Georgios Voittajan tsasouna vihittiin käytöön vuonna 2013, ja se on Varkauden ortodoksisen seurakunnan käytössä.

Kirkko on tehty kokonaan käsityönä.

Viime keväänä Viljakainen kertoi uudesta hankkeestaan, kartanon lähistölle parin vuoden sisään rakennettavasta luksusluokan huvilahotellista. Ylellisten villojen lisäksi alueelle tulee muun muassa ravintola, kuntosali ja muita harrastusmahdollisuuksia, pesula, sauna-alue sekä viisi yhteiskäytössä olevaa Teslaa.

Asiakkaita tavoitellaan ulkomaita myöten. Oma autonkuljettaja voi Viljakaisen mukaan hakea vieraat esimerkiksi Mikkelin rautatieasemalta. Lähistöllä on myös Varkauden lentokenttä.

– Siitä tulee boutique-hotellityyppinen, suljettu alue, hän kertoo.

– Ei sitä millekään superrikkaille tehdä, mutta kyllä se korkeamman profiilin paikka on. Ei se sen enempää tule maksamaan kuin samanlaiset systeemit esimerkiksi Italiassa tai jossain muualla.

Puinen parikerroksinen kartano on rakennettu pieneen rinteeseen.

Pekka Viljakaisen kotitalon toisessa päädyssä on kolmikerroksinen torni.

Myös hotellihankkeen olisi tarkoitus olla täysin hiilineutraali.

– Kommenttipalstalla joku kirjoitti tosissaan, että siitä on tulossa tukikohta Venäjän vihreille miehille ja kuntosalikin on tarkoitettu heille. Ihan järjetöntä! Viljakainen tuohtuu.

Alueen keskelle on tulossa täysimittainen kopio Helsingin Esplanadista.

– Arkkitehdit kysyivät, oletko tosissasi. No, eikö siinä lue Espan puisto. Sitten ne kysyy, että tuleeko siihen Viljakaisen patsas. No, ei tule patsasta – ainakaan vielä. Mähän joutuisin pysyvästi holhoukseen.

Ensi keväänä koittavat 50-vuotissyntymäpäivät saavat Viljakaisen selvästi mietteliääksi.

– Olen ollut 36 vuotta töissä. Joku sanoi, että mistä ne kaikki tarinat ja suhteet tulee, Ballmerit ja Medvedevit ja muut. Mutta ne on elettyä elämää, ei niitä mistään tarvitse keksiä ja niitä tulee koko ajan lisää, Viljakainen sanoo.

– Enhän mä nyt koe olevani vielä mikään kehäraakki. Jos seitsemänkymppiseksi pystyy tekemään hommia, niin vielä 20 vuotta menee heittämällä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?