Ely-keskus haluaa sulkea Kivibaarin, koska se on liian lähellä tietä – piskuinen Vuorenkylä taistelee vastaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Sääntö-Suomi iski: Baari halutaan sulkea, koska se on liian lähellä tietä – ”Mikään niistä perusteluista ei kestä päivänvaloa”

Päijät-Hämeen pohjoisimmassa kylässä kytee. Ely-keskus haluaa sulkea paikallisen baarin, koska se sijaitsee liian lähellä tietä. Nyt kyläläiset ovat nousseet vastarintaan. Miten käy hartolalaisen Kivibaarin?

Sampsa Ahonen on keittänyt kyläläisille kahvia kohta kolme vuotta, mutta keittääkö enää? Siitä päättää joku muu.

28.11.2021 7:30

– Käydään riviin tuohon keskelle Vuorenkyläntietä, niin kuin mielenilmauksena, joku kyläläisistä ehdotti puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissaan.

Vitsi piilee siinä, että kyseistä soratietä ajaa päivästä riippuen vain jokunen auto. Huoli hullun ajatuksen takana on kuitenkin aito.

Vuorenkylän asukkaat ovat viime aikoina pyöritelleet mitä mielikuvituksellisimpia ideoita saadakseen äänensä kuuluviin. Heidän tavoitteenaan on pelastaa kylän ainoa kahvila, Kivibaari.

Yhtä pähkähullusta ajatuksesta koko baari sai kolmisen vuotta sitten alkunsa. Jyväskyläläinen Sampsa Ahonen oli löytänyt Päijät-Hämeestä, Hartolan Vuorenkylästä perheelleen kodin. Vaikka se ei ollut maalaistalo, jollaista he alun perin etsivät, vanhassa kansakoulussa oli tunnelmaa.

Navetan sijaan tontin reunalla lepäsi jykevä kivirakennus, joka tunnetaan kylässä Maitovuorena. Kolea kivitalo oli aikoinaan maitoauton talli.

Kun Ahonen tuli myöhemmin pohtineeksi ääneen, mitä hän tekisi kyseisellä rakennuksella, kyläläiset istuttivat yrittäjähenkisen tulokkaan päähän idean kahvilasta, jossa voisi juoda kupin kuumaa ja joka toisi ihmiset yhteen.

Että puuseppä pistäisi vanhaan maitotalliin kahvilan – ja vielä kylään, josta palvelut ovat hiipuneet pois yksi kerrallaan, kun eivät ole kannattaneet?

Kivibaarissa on kahvila- ja ravintolatoiminnan lisäksi erilaisia teemailtoja, kuten karaokea ja pubivisoja. Parhaimmillaan se työllistää Ahosen lisäksi neljä työntekijää.

Hartolan Vuorenkylä oli vielä 60 vuotta sitten eläväinen kylä, jossa oli koulu, posti ja kirjastoauto. Bussitkin kulkivat. Nyt yhteen tienristiin keskittyvässä kylässä on enää piskuinen kyläkauppa. Kylällä asuu vakituisesti vain joitakin kymmeniä asukkaita, mutta kesäisin tienraitti vilkastuu mökkiläisistä. Talvisin elämää tuo Vuorenkylän oma laskettelukeskus Purnu.

Idea kahvilasta oli hullu, mutta se tuntui Ahosesta yrittämisen arvoiselta. Hiljalleen hän alkoi remontoida vanhaa Maitovuorta.

– Se vaati töitä, töitä ja töitä, Ahonen muistelee.

Vanha meijerin talli sai valoisamman ilmeen ja kaiken piti olla kunnossa avajaisia varten. Rakennukselle piti hakea enää käyttötarkoituksen muutosta. Ahonen ei osannut aavistaa, että hakemuksesta alkaisi vuosien taistelu, joka langettaisi epävarmuuden varjon tuoreen yrityksen ylle.

Ahosen hakemus hylättiin, koska rakennus sijaitsee liian lähellä maantietä. Laissa puhutaan tien suoja-alueesta, joka ulottuu maantien keskilinjasta 20 metriä molemmin puolin. Lain mukaan suoja-alueelle ei saa pystyttää edes aitaa tai kylttiä, saati ravintolaa. Kivibaarin seinästä on tien keskelle noin kymmenisen metriä.

Aivan ehdoton laki suoja-alueesta ei ole, vaan tien varressa tapahtuvalle toiminnalle voidaan tapauskohtaisesti myöntää poikkeuslupa, jonka ehdot sanelee paikallinen ely-keskus.

Vuorenkyläläisten on vaikea ymmärtää, miten kahvilatoiminta haittaa tien kunnossapitoa ja näkyvyyttä tiellä rakennuksessa, joka on sijainnut samalla paikalla jo 50-luvulta saakka. Vastapäätä oleva kyläkauppa on saanut pysyvän toimiluvan aikoinaan.

Vielä tässäkin vaiheessa Ahonen oli varma, että kyse oli vain muodollisuudesta. Pirkanmaan ely-keskus ei kuitenkaan myöntänyt baarille poikkeuslupaa. Syyksi ely-keskus antoi sen, että ravintolatoiminta haittaa sekä tienpitoa että näkyvyyttä tiellä.

Ahonen ei ollut uskoa silmiään saatuaan päätöksen käsiinsä.

– Eihän tietä hoideta muutenkaan, paitsi jos me kyläläiset sitä erikseen vaadimme. Auraukseen tämä ei voi vaikuttaa, koska kahvila on talvet kiinni. Näkyvyyskin vain parantui, kun raivasin kahvilan eteen pysäköintialueen. Siinä oli ennen pelkkää risukkoa, hän luettelee.

Mutta sitähän ely-keskuksen päättäjä ei voi tietää, sillä hän ei koskaan tullut käymään paikan päällä yrittäjän kutsusta huolimatta.

Oman mausteensa sekavaan soppaan tuo se, että Kivibaaria vastapäätä on vanha kyläkauppa, joka sijaitsee vieläkin likempänä tietä. Se on saanut oman vakituisen toimilupansa jo aikapäiviä sitten, mutta ely-keskuksen mukaan sillä ei ole vaikutusta asiaan, koska päätökset tehdään aina tapauskohtaisesti.

Toki voisin purkaa tämän ja rakentaa uuden rakennuksen kauemmas tiestä, jos olisi rajattomasti rahaa.

Lisäksi ely-keskus perusteli päätöstään sillä, että kiinteistöllä on hyvin tilaa kahvilarakennuksen rakentamiseksi suoja-alueen ulkopuolelle. Yrittäjä pitää ehdotusta käytännössä mahdottomana.

– Lähtökohtaisesti oli tarkoitus saada elämää tälle olemassa olevalle kiinteistölle, jolla on myös kulttuurihistoriallista merkitystä. Toki voisin purkaa tämän ja rakentaa uuden rakennuksen kauemmas tiestä, jos olisi rajattomasti rahaa, Ahonen huokaa.

Kivibaarin pääasiallinen asiakaskunta koostuu mökkiläisistä. Vuorenkylän harvoille vakituisille asukkaille kahvila on kuin toinen olohuone. Osa tulee Kivibaariin kauempaakin vain näyttääkseen paikan kavereilleen.

Yrittäjä vei asian oikeuteen, mutta hallinto-oikeus katsoi elyn päätöksen oikeaksi eikä antanut Ahoselle valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kivibaari aloitti lopulta toimintansa kunnan myöntämällä poikkeusluvalla kesällä 2019, mutta yrittäjä on tiennyt alun alkaen, että ratkaisu on väliaikainen. Ely-keskukselta olisi saatava pysyvä toimilupa, tai Kivibaarin tarina tyssäisi lyhyeen, eikä sitä toivo kukaan.

Hartolan kunnan myöntämä poikkeuslupa päättyy vuoden vaihteessa. Toistaiseksi kaikille on kysymysmerkki, avaako mökkiläisten rakastama Kivibaari ovensa ensi kesänä vai ei.

– Tämä kuolee tämä kylä, jos tänne ei mitään jää, Ahonen sanoo.

Monta päivää jatkunut syyssade on tehnyt soratiestä liukasta liejua. Kivibaari on jo sulkenut ovensa tältä vuodelta, mutta Ahonen ottaa kaksi kyläläistä sateensuojaan siitä huolimatta.

Tällaisista tapauksista tulee väkisinkin sellainen olo, että ei meistä kovin paljoa välitetä.

Puhe kääntyy pian ely-keskuksen päätökseen – eihän kylällä juuri muusta puhuta. Vuorenkyläläisen Jouni Hokkasen on lähes mahdotonta käsittää elyn ratkaisua.

– Jos haluamme, että maaseutu pysyy elävänä, niin tällaisen toiminnan tukeminen on aivan ehdotonta, Hokkanen sanoo.

Hän on itsekin yrittäjä.

– Tällaisista tapauksista tulee väkisinkin sellainen olo, että ei meistä kovin paljoa välitetä.

Kyläläiset kertovat, kuinka maaseudulla yritykset tukevat toisiaan. Jos yksi kaatuu, se vaikuttaa väkisin muihinkin. Kun mökkiläiset kyselevät Kivibaarin terassilla hyvää sähkömiestä tai timpuria, sana kiirii ja kaikki hyötyvät. Baari työllistää parhaimmillaan Ahosen lisäksi jopa neljä henkilöä.

– Olennaista tässä on se, löytyykö ely-keskuksesta selkärankaa ottaa tämä asia uudelleen käsittelyyn, tulla käymään täällä paikan päällä ja todeta, että ollaan tehty väärä päätös, vuorenkyläläinen Jouni Hokkanen sanoo.

Miesten päähän ei mahdu, miten ihmeessä vuosikymmeniä paikallaan seissyt rakennus voisi yhtäkkiä haitata tienpitoa tai turvallisuutta.

– Mikään niistä perusteluista ei kestä päivänvaloa, Hokkanen täräyttää.

– Tämä rakennus on tässä joka tapauksessa, eikä tienpito häiriintyisi, vaikka joisin tämän kupposen tuossa ulkona. Näkyväisyyttä tämä haittaa vain sillä tavalla, että ei näy tuo metsä tuossa takana, hän veistelee.

Sen jälkeen kahvittelijat vakavoituvat ja siirtyvät siihen, kuinka tärkeä yhteinen kokoontumispaikka on sekä kylän vakituisille asukkaille että sadoille mökkiläisille.

– Jos Kivibaarin toiminta loppuisi, se vaikuttaisi kylään tosi isosti, vain kivenheiton päässä asuva Timo Olkkonen toteaa.

– Se on se sosiaalisen kanssakäymisen tarve. Teen päivät töitä yksinään, niin kyllä se vaan on mukava tulla tänne näkemään tuttuja kasvoja työpäivän jälkeen kahvikupin ääreen. Toinen iso juttu on kesäasukkaisiin tutustuminen. Ei niihin muuten tulisi tutustuttua, perustelee Hokkanen.

Vaikka Kivibaarin kohtalo harmittaa ja huolettaa kylän asukkaita, he eivät kuitenkaan ole luopuneet toivosta.

– En jaksa uskoa, että tuommoisen syyn takia virkamies pystyisi lopettamaan yrityksen Suomessa. Uskon vielä kuitenkin sen verran oikeusvaltioomme ja päättäjiin. Kyllä täällä vielä kaljaa ja kahvia juodaan, Hokkanen uskoo.

Jouni Hokkasen mukaan on kylän kannalta tärkeää, että kyläläisillä on joku paikka, missä kokoontua ja vaihtaa kuulumisia. – Kivibaarin myötä Vuorenkylästä on tullut niin sanotusti oma kylä myös mökkiläisille, komppaa Timo Olkkonen.

Kun puhutaan Vuorenkylän Kivibaarista, Pirkanmaan ely-keskuksen lupapäällikkö Petteri Pietilä tietää varsin hyvin, mistä tapauksesta on kyse. Hänen sähköpostiinsa on viime aikoina pudonnut kantaa ottavia yhteydenottoja Vuorenkylän asukkailta. Lupapäällikön mukaan se ei kuitenkaan yksistään riitä siihen, että virkamies voisi pyörtää tien suoja-alueeseen liittyvän päätöksensä.

– Ymmärrän hyvin kyläläisten huolen Kivibaarin suhteen, mutta sillä ei ole vaikutusta tähän tapaukseen, Pietilä toteaa ykskantaan.

Lupapäällikkö painottaa, että ely-keskuksen antamassa päätöksessä on kyse lainsäädännöstä, josta poikkeaminen edellyttää erityistä syytä, jollaista he eivät ole tässä tapauksessa saaneet.

– Yrittäjän on pohdittava, onko jotain sellaista erityistä syytä, että hän ei voi rakennusta sijoittaa suoja-alueen ulkopuolelle, Pietilä opastaa.

Pietilän mukaan kahvilatoiminta suoja-alueella on ongelmallista Kivibaarin tapauksessa nimenomaan pysäköinnin ja asiakasliikenteen näkökulmasta. Siihen hän viittaa puhuessaan päätöksessä näkyvyydestä tiellä.

– Pirkanmaan ely-keskus käsittelee vuosittain noin 17 500 tienpidon lupaa. Yhteistä kaikille tekemillemme päätöksille on niiden myöntäminen samojen tieliikennettä koskevien kriteereiden mukaan, päällikkö summaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?