Suomen talousvaikuttajien ykköskaartiin kuuluvan Björn Wahlroosin nuoruuteen kuului radikaali vasemmistolainen vaihe, josta Wahlroos avautuu tänään julkistetuissa muistelmissaan Barrikadeilta pankkimaailmaan (Otava, 2021).
Ison omaisuuden kartuttanut Wahlroos kertoo, että kumpikaan hänen vanhemmistaan ei erityisemmin arvostanut taloudellista menestystä.
– Heidän mielestään menestys mitattiin sivistyksessä, oppimäärissä ja yhteiskunnallisessa vaikutusvallassa, Wahlroos kirjoittaa muistelmissaan.
Björn Wahlroos luuli tehneensä itsenäisen päätöksen, kun hän päätti jäädä yliopistomaailmaan teinikapinansa ja perustutkintonsa jälkeen.
– Itse asiassa valintani heijasti juuri niitä arvoja, joita minuun oli lapsuudenkodissani istutettu, hän arvioi.
Wahlroosin isä oli kauppa- ja teollisuusministeriön pitkäaikaisena kansliapäällikkönä tunnettu Bror Wahlroos ja äiti Marita Wahlroos, joka oli opiskellut diplomiekonomiksi ja kauppatieteiden maisteriksi.
Bror Wahlroosista erottuaan Marita Wahlroos muutti Tansaniaan ja vietti parikymmentä vuotta Afrikassa kehitysyhteistyötehtävissä.
Björn Wahlroos innostui vasemmistoliikkeestä, ja hänet valittiin teiniliiton koulutussihteeriksi.
Björn Wahlroos kuvailee äitiään aktiiviseksi, lämpimäksi, empaattiseksi ja ulospäin suuntautuneeksi ihmiseksi, jolla on laaja, eri alojen ammattilaisista ja eri kansallisuuksista koostuva ystäväpiiri.
– Hän inhoaa muodollisia tilaisuuksia ja saattoikin isäni epätoivon partaalle kieltäytyessään säännöllisesti osallistumasta presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, jota hän piti yliarvostettuna ja sivistymättömänä tilaisuutena, Wahlroos kirjoittaa.
Wahlroos kertoo aloittaneensa matkansa vasemmalle 15-vuotiaana kesällä 1968. Tästä konkreettisena esimerkkinä hän maalasi – vanhempiensa luvalla – yhdessä ystävänsä Ulf Hindströmin kanssa töölöläishuoneensa seinän oranssinpunaiseksi ja piirsi päälle hämähäkinseitin, jonka keskelle ripustettiin presidentti Urho Kekkosen kuva.
Toiselle seinälle he maalasivat muun muassa mustavalkoisen muotokuvan muusikko Eric Claptonista ja psykedeelisen taivasmotiivin, jossa pilviin oli kirjoitettu punaisella ”Che” viitaten juuri kuolleeseen vallankumoussankariin Ernesto ”Che” Guevaraan.
– En vieläkään ymmärrä, miksi vanhempani antoivat tähän lupansa, Wahlroos kirjoittaa.
Wahlroos osallistui elokuussa 1968 ruotsalaisen teiniliiton FSS:n kesäkurssille, jolloin hänestä tuli mielestään täysipäiväinen vasemmistoaktiivi. Hänet valittiin pian teiniliiton koulutussihteeriksi.
Wahlroos kertoo, että neuvostoliittolainen reaalisosialismi oli hänelle ja hänen piirilleen vierasta. Esikuvat haettiin kaukaa, etenkin Vietnamista ja Kuubasta.
– Viettäessämme toimistolla uudenvuoden aattoa 1969 keksimme lähettää onnittelusähkeen Fidel Castrolle vallankumouksen kymmenvuotisjuhlapäivän johdosta. Elegantti teksti lähti Lefan [Leif Salmén] kynästä: ”You have kept the first barricade. Keep them all.” Hieman isotellen lisäsimme allekirjoituksen: ”Finnish revolutionary students”, vaikka olimme vasta 16-vuotiaita. Fidel ei koskaan vastannut viestiimme, Wahlroos kirjoittaa.
Wahlroos jätti monien muiden tapaan koulunsa kesken, mutta kirjoittautui pari vuotta myöhemmin yksityisoppilaaksi ja suoritti alle viidessä kuukaudessa lukion oppimäärän.
Opiskeluaikoina Hankenilla eli kauppakorkeakoulussa Wahlroosin usko marxilaisuuteen alkoi rakoilla, ja ensimmäinen askel uuteen suuntaan oli keskittyminen opintoihin.
Wahlroosin mukaan kiinnostus politiikkaan alkoi hiipua, kun äärivasemmistolaisessa opiskelijaliikkeessä dogmatismista tuli valtavirtaa.
– Kun opinnot ja keskustelut avasivat ovia uuteen maailmaan, aloin ymmärtää, että Marxin kysymykset eivät olleet ainutlaatuisia ja että hänen vastauksensa olivat vaillinaisia ja pahimmillaan harhaanjohtavia, Wahlroos kirjoittaa.
Hänen mukaansa viimeinen pisara pitkän linjan taistolaisaktiivin Aku Alasen yhteydenotto:
– Olin puhelusta hyvin yllättynyt, koska tunsin Alasen vain etäisesti enkä muutenkaan enää ollut johtavien puolueaktiivien kanssa tekemisissä. Hän meni suoraan asiaan: ”Isälläsi on varmaan paljon papereita kotonaan. Meille voisi olla suureksi avuksi, jos voisit joskus vilkaista niitä. Ei mitään erikoista, mutta jos siellä on jotakin talouspolitiikkaa tai kauppaa koskevaa, niin siitä voisi varmaan olla liikkeelle hyötyä”.
Lähde: Björn Wahlroos: Barrikadeilta pankkimaailmaan. Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992 (Otava, 2021)
