Näitä asioita ihmiset odottavat työpaikalle paluussaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kysyin ihmisiltä, mitä he odottavat paluulta työpaikalle – samat asiat nousivat esiin monta kertaa

Ensi viikolla moni palaa työpaikalleen, ainakin osaksi viikkoa. Paluuseen liittyy suuria odotuksia. Toisaalta moni ei halua kadottaa etätyön rentoutta. ”Puolitoista vuotta verkkareissa, siinä onkin tekemistä, kun vetää taas jakkupuvun päälle”, sanoi yksi. Hänen kannattaisi kuunnella kampaajaani, jolta saa kollektiivisen synninpäästön, kirjoittaa erikoistoimittaja Heidi Hagelin.

13.10. 17:45

Kun ihmiset ovat palaamassa työpaikoilleen, ainakin osaksi viikkoa, puheissa nousee usein esiin, mitä he paluussa eniten odottavat. Samalla kuulee, mistä korona-aikana luomistaan rutiineista he eivät halua luopua.

Olen keskustellut asiasta monen kanssa. Otos on kovin keskiluokkainen –pahoittelen sitä. Silti uskon, että aika moni etätyöläinen löytää itsensä esiin nousseista asioista.

”Ajattele, ensi viikolla saan jonkun toisen tekemää ruokaa”, puuskahti ystäväni. Hän sanoi olevansa täysin kyllästynyt omiin kokkauksiinsa. Etätyön lomassa hotkaistu lounas on ollut usein keittoa. ”Iso salaattipöytä, valinnanvaraa ja juttuseuraa lounaalla. Sitä odotan niin paljon”.

Olin juuri lopettanut tenttaamiseni siitä, syökö hän riittävän monipuolisesti kotona. Vaikkei minulla oikeastaan sellaiseen kyselyyn ole varaa – eivät ne omat lounaatkaan kovin monipuolisia ole olleet. Helpompi silti kysellä toiselta kuin katsoa peiliin.

Sen kerran kun konkreettisesti katsoin peiliin, sain kollektiivisen synninpäästön. Alkusyksystä istuin kampaajalla. Huokaisin miten suunnattoman ärsyttävää on, kun farkut kiristävät. ”Vaikka teen mitä, ja liikun joka päivä, korona-aikana paino nousi”, tunnustin. Kampaaja sanoi kuulevansa saman joka päivä monta kertaa. ”Melkein jokainen siinä istuva sanoo samaa”, hän sanoi. Ilahduin enemmän kuin oikeastaan haluaisin myöntää.

Ilahduin enemmän kuin oikeastaan haluaisin myöntää.

Aloimme keskustella syistä. Omasta arjestani korona poisti huomattavan määrän arkiliikuntaa. Samaa sanoo moni muu. Yksi tuttava laski, että pelkästään työmatkojen poisjäänti vähensi päivästä tunnin kävelyä ja ulkonaoloa. Se on viikossa viisi tuntia vähemmän!

Tämä siitä huolimatta, että suomalaiset alkoivat liikkua korona-aikana hurjasti. Pahimpaan sulkuaikaan ulkoilu oli lähes ainoa turvallinen tapa päästä ulos kodista. Silti kuulen joka suunnasta, miten paino on noussut.

Erityisen paljon tunnutaan kaipaavan työpaikan epävirallisia juttuhetkiä. Niissä kulkee paljon tietoa, jota etänä ei saa mistään. Juttuhetket ovat myös tietynlainen sosiaalinen liima. Ei Teamsissä ala kysellä, pääsikö työkaverin lapsi samaan lukioon ystäviensä kanssa. Niistä puhutaan kasvokkain töissä.

Ei Teamsissä ala kysellä, pääsikö työkaverin lapsi samaan lukioon ystäviensä kanssa.

Samoin kuin kasvokkain puretaan ärtymystä. Yksi naapureistani sanoi, ettei kehtaa Teamsissä nurista, miten asiat ovat pielessä. Oletan, että häntä ärsytti yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta, jossa hän on asiantuntija. Työpaikalla tuo keskustelu syntyisi itsestään. Tunsin pienen omantunnon piston. Olin juuri soittanut kollegalle, ja aloitin puhelun sanoilla: ”Onko sulla kiire, saanko valittaa?”.

Mielenkiintoinen ilmiö on, miten ihmiset ovat luoneet itselleen uusia sosiaalisia suhteita. Kun työyhteisöä ei ole ollut entiseen tapaan saatavilla, erilaisilla some-alustoilla syntyy kuppikuntia, joiden tehtävä on selvästi korvata yhteisö. Aika näyttää, miten näille yhteisöille käy, kun ihmiset palaavat työpaikoille. Useampi ihminen on sanonut näiden yhteisöjen olevan itselleen todella tärkeitä.

Se, mitä halutaan säilyttää, on rentous. ”Puolitoista vuotta verkkareissa”, sanoo yksi. ”Ihan sama, miltä näyttää, kun pitää kameran kiinni”, sanoo toinen. ”Voin nukkua melkein tunnin pidempään”, sanoo kolmas. ”Säästyy älyttömästi aikaa”, sanoo neljäs.

Voin keskittyä täydellisesti, sanon minä.

Niin ikävä kuin kollegoita on, etätyön rauha ja rentous on monen mieleen. Kun aloittaa työt samalla, kun juo aamukahvia, saa hurjasti aikaan. Tosin illasta pitää sitten osata lopettaa. Työpäivä ei varsinaisesti lopu mihinkään.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?