Kommentti: EU:n yhteinen elvytys vahvistaa Suomen kasvua kaikista EU-maista neljänneksi vähiten – ja hirmuhinnalla

Suomi maksaa EU:n elvytyksestä rutkasti runsaammin kuin saa hyväkseen talouden suoria tai epäsuoria kasvuhyötyjä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

EU:n yhteinen elvytys on ollut esillä viikon uutisissa, kun komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kävi näyttämässä Suomen elpymisaikeille vihreää valoa ja pääministeri Sanna Marin piti EU-elvytyksen puolia eduskunnan kyselytunnilla.

10.10.2021 7:15

Euroopan unionin (EU) lähemmäs 810 miljardin euron niin sanottu Next Generation EU (NGEU) -elvytyspaketti vahvistaa mitä todennäköisimmin kaikkien EU-maiden talouskasvua.

Mutta kunkin maan talouskasvua vahvistavat elvytysvaikutukset jakautuvat jäsenmaiden kesken varsin epätasaisesti.

Vaikka yhteiselvytys vahvistaa odotusten mukaan Suomenkin kasvua, jäävät Suomen hyväksi kertyvät suorat ja epäsuorat kasvuvaikutukset kaikista EU-maista neljänneksi niukimmaksi.

Tämä suomalaisittain vaatimaton näkymä käy ilmi tutkimuksesta, jossa joukko EU-komission ekonomisteja tekee perusteellista selkoa NGEU:n yhteiselvytyksen todennäköisistä vaikutuksista kunkin EU-maan talouskasvuun.

Komissio julkaisi tutkimusta selostavan keskustelupaperin heinäkuussa. VoxEU-tutkimussivusto julkaisi tutkijaryhmän havaintoja kuvaavan artikkelin elokuussa.

Tutkimusryhmä on mennyt pari tärkeää askelta eteenpäin pelkkien maakohtaisten arvioitujen saantojen ja oletettujen maksuosuuksien vertailusta.

Se on selvittänyt, kuinka paljon EU:n jakamat NGEU-avustukset ja -luotot todennäköisesti vahvistavat ensin kunkin EU-maan omaa kasvua ja kuinka paljon nuo ensivaikutukset seuraavaksi heijastelevat lisäkasvua muidenkin EU-maiden hyväksi.

Yhteiselvytyksen oletetut heijastusvaikutukset olivat usein esillä suomalaisessakin keskustelussa, kun elvytyspaketin eduista ja haitoista kiisteltiin viime vuonna eduskuntaa myöten.

Valtiovarainministeriö kuvaa verkkosivuillaan järjestelyä Suomellekin edulliseksi esimerkiksi sillä perusteella, että "Suomelle on vientivetoisena taloutena tärkeää, että Eurooppa elpyy mahdollisimman pian".

Niin toki onkin, mutta tuskin millä hinnalla tahansa.

Parhaan tapauksen hyöty 1,5 prosenttia

Tutkimustieto vahvistaa elvytyspaketin ensiesittelyistä lähtien sivulliselle – tai ainakin tälle kommentin kirjoittajalle – syntynyttä epäluuloa, että Suomi osallistuu yhteiselvytykseen lähinnä muiden EU-maiden elpymistä kustantavana maksajana.

Vaikka Suomenkin kasvu oletettavasti vahvistuu hiukkasen, jää todennäköinen hyöty parhaassakin ihannetapauksessa yhdeksi EU-maiden vähäisimmistä – ja Suomen oletettuun maksuosuuteen verrattuna järjettömän pieneksi.

Suomen ja muutaman muun pienehkön nettomaksajamaan näkökulmasta koko monimutkainen NGEU-kuvio vaikuttaakin taloudellisesti mielekkäältä vain sillä ehdolla, että yhteiselvytyksestä aikanaan maksettavaa hintaa ei lasketa.

Komission ekonomistien laskelmien mukaan EU-maat saavat yhteisellä elvytyksellään aikaan noin 1,5 prosentin lisäsykäyksen koko EU:n talouskasvuun, kun elvytysvaikutusta arvioidaan suhteessa parhaan kasvuvaikutuksen vuoden 2024 "normaaliin" kasvuun.

Tuo koko unionin ennustettu lisäkasvu syntyy, kun yhteen lasketaan keskimäärin runsaan prosentin suorat vaikutukset kunkin maan omaan talouteen ja keskimäärin vajaan puolen prosentin epäsuorat heijastusvaikutukset muiden maiden kasvuun.

Suomen lisäkasvu jää vaisuksi

Maakohtaiset kasvuvaikutukset vaihtelevat eniten hyötyvän Kreikan runsaan neljän prosentin lisäkasvusta vähiten hyötyvän Ruotsin noin puolen prosentin lisäkasvuun.

Neljänneksi niukimman kasvuhyödyn Suomelle tutkimus povaa noin 0,75 prosentin lisäkasvua sen päälle, kuinka paljon talous kasvaisi ilman EU:n NGEU-yhteiselvytystä.

Tuollaisia elvytyshyötyjä on tutkijoiden mukaan perusteltua odottaa suurimman kasvuvaikutuksen vuonna 2024 – ja siinä parhaassa ihannetapauksessa, että kaikki EU-maat vastaanottavat ja käyttävät osuutensa elvytysvaroista nopeasti ja tehokkaasti kasvua ja tuottavuutta kohentaviin investointeihin.

Paras ihannetapaus tuskin toteutuu, sillä suurimpia avustuksia saavilla mailla on alituisia vaikeuksia vastaanottaa ja käyttää ajallaan EU:n tavallisiakin avustusvaroja.

Niinpä koronaelvytyksen kasvuvaikutukset jäänevät yllä kuvattua heikommiksi ja hitaammiksi – Suomen kasvusykäys mukaan luettuna.

Ekonomistit kuvailevat tutkimusraportissaan myös heikompia ja hitaampia kasvunäkymiä kuin yllä mainittu parhaan tapauksen ihannenäkymä.

Mutta ei niistä tässä sen enempää, sillä Suomen kasvunäkymät ovat tässä parhaassakin ihannetapauksessa kyllin apeat.

Todettakoon vain, että muissakin tutkimuksen kuvaamissa näkymissä Suomen talouden hyväksi koituvat elvytysvaikutukset jäävät kaikista EU-maista neljänneksi heikoimmiksi – mutta vain vieläkin vaisummiksi kuin parhaan kasvun kuvauksessa.

Suomen maksuosuus kasvaa

Suomessakin rummutettu elvytysvaikutusten heijastelu muiden maiden hyväksi vaikuttaa todennäköiseltä – mutta se ei muuta mustaa valkoiseksi.

Yhteiselvytyksellä aikaan saatu suora ja epäsuora lisäkasvu on Suomelle joka tapauksessa siinä mielessä tolkuttoman kallista, että Suomi tulee maksaneeksi tästä elvytyksestä enemmän kuin saa vastineeksi EU:n elvytysrahaa – tai omaan talouteensa lisää kasvua.

Yli puolet Suomen oletetusta lisäkasvusta kertyy komission ekonomistien laskelmien mukaan meille muissa EU-maissa toteen pantujen elvytystoimien heijastusvaikutuksista.

Tällaiset Suomeen muista maista kimpoavat heijastusvaikutukset eivät kuitenkaan ole tuulen tuomaa ilmaista kasvua.

Suomeen muiden maiden elvytystoimista kulkeutuvat kasvuheijasteet tuovat ”takaisin” vain osan siitä muualla pääosin toteutuvasta kasvusta, jota Suomi kustantaa kokoaan suuremmalla maksuosuudella.

Valtiovarainministeriö on alustavasti arvioinut, että Suomen maksuosuus aikanaan maksettavista EU:n NGEU-yhteisvelasta on noin 6,6 miljardia euroa.

Jostakin syystä VM esittää tämänkin arvionsa vuoden 2018 rahan arvoon perustuvana lukuna, joten lukua voi ennemmin kummeksua kuin uskoa.

Jos arvio päivitetään tämän päivän käypään arvoon samalla kertoimella kuin komissio (mutta ei VM) on jo korjannut NGEU:n 750 miljardin euron "kapasiteetin" lähes 810 miljardiksi euroksi, kohoaa arvio Suomen maksuosuudesta 7,1 miljardiksi euroksi.

Lukeman päivittäminenkään ei toki muuta muuksi sitä, että kunkin maan lopullinen maksuosuus vahvistuu aikanaan vasta 2050-luvun loppupuolella esimerkiksi siihen mennessä toteen käyneen talouskehityksen perusteella.

Mutta jos VM:n karkeasta arviosta päivitetty Suomen maksuosuus pitää edes suurin piirtein kutinsa, vahvistaa se käsitystä Suomelle erittäin kalliista elvytysrahan kierrättämisestä.

Oma elvytys olisi hyödyttänyt Suomea

Komission tutkijoiden laskelmien mukaan Suomen talouskasvu on vuonna 2024 noin 0,75 prosenttia vahvempaa kuin se olisi ilman EU:n NGEU-elvytystä.

Tuon oletetun lisäkasvun rahallinen arvo vastaisi suurin piirtein kahta kolmasosaa NGEU:n eri välineistä Suomelle tarjolla olevien 2,7 miljardin euron avustuksista.

Mutta entä jos Suomi käyttäisikin NGEU:sta oletetun maksuosuutensa 7,1 miljardia euroa kokonaan oman taloutensa elvyttämiseen eikä jakaisi sitä EU:n välityksellä enimmäkseen muiden maiden hyväksi?

Jos elvytysvaikutus vuoden 2024 kasvuun arvioidaan samalla kahden kolmasosan "hyötysuhteella" kuin ilmenee komission ekonomistien oletuksista, voisi Suomen hyväksi kertyä lähemmäs kolme kertaa runsaammin lisäkasvua kuin nyt näyttää käyvän.

Elvytystehoa vahvistaisi lähinnä suoraan Suomen omaan talouteen käytettävän rahamäärän mojova kasvu, kun Suomen kustantamaa elvytystä ei enää hupenisi muiden talouksia elvyttämään.

Jos kaikki EU-maat toimisivat samoin, myös tässä kuvitteellisessa suoran elvytyksen mallissa kunkin EU-maan elvytystoimet heijastelisivat kasvuvaikutuksia muidenkin maiden taloutta vahvistamaan.

Mutta ratkaiseva ero nyt toteutuvaan yhteiselvytyksen malliin olisi siinä, että kukin EU-maa maksaisi oman elvytyksensä itse – ja joka tapauksessa kiistatta hyödylliset heijastusvaikutukset saisivat heijastella maasta toiseen omia aikojaan.

Toki tällainen suoran elvytyksen malli olisi tuottanut velkaisimmille EU-maille suuria vaikeuksia, joiden takia EU olisi luultavasti joka tapauksessa keksinyt jonkin keinon panna Suomi ja muut nettomaksajat takaamaan muidenkin velkoja.

Mutta samalla olisi tullut ehkä nykyistä selkeämmin esiin, mistä NGEU-kuviossa on pohjimmiltaan kysymys: tulonsiirrosta, jossa Suomi ja muut vähiten velkaiset maksavat – ja Italia ja muut velkaisimmat saavat.

Lue lisää: Kommentti: EU:n "kiireellinen" koronaelvytys viipyy yhä lähtötelineissä

Lue lisää: Kommentti: Miksi Suomi puhuu yhä 750 miljardista eurosta? EU pyöristi elvytysrahastonsa jo 50 miljardia euroa suuremmaksi

Lue lisää: Kommentti: EU:n elvytysraha on suurelle Italialle ilmaista – pikkuinen Suomi maksaa tolkutonta ylihintaa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?