Kommentti: Saksan talouslinja voi pehmentyä – mutta tuskin niin paljon kuin Suomi pelkää tai Ranska ja Italia toivovat - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Saksan talouslinja voi pehmentyä – mutta tuskin niin paljon kuin Suomi pelkää tai Ranska ja Italia toivovat

Saksan vaalit ovat Suomellekin tärkeät, sillä maan talouslinja ohjaa EU:n kehitystä. Hallitus vaihtuu mutta linja ei, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

26.9. 6:45

Saksan talouspolitiikka tai varsinkaan maan talous eivät ole yhden henkilön show, vaikka väistyvän liittokanslerin Angela Merkelin ylivoimaisesta julkisuusasemasta näin voisi luulla.

Siksi taloudelle ja talousnäkymille ei olekaan yhtä tärkeää, kenestä tulee Merkelin seuraaja liittokanslerina kuin se, mikä on Saksan seuraavan hallituksen kokoonpano.

Maan liittopäivävaalit käydään sunnuntaina, mutta yksikään puolue ei ole kannatuskyselyiden mukaan lähelläkään saavuttaa enemmistöasemaa eivätkä enemmistöön näytä yltävän nykyiset hallituskumppanit CDU/CSU ja SPD edes yhteen laskien.

Sosiaalidemokraattinen SPD on viimeaikaisten kyselyjen suosituin puolue noin 25 prosentin kannatuksella ja kristillisdemokraattiset sisarpuolueet CDU ja CSU nauttivat yhdessä toiseksi suurinta ennakkosuosiota vähän yli 20 prosentin kannatusosuudella.

Kolmanneksi suosituimman Vihreiden kannatus kävi alkuvuonna korkeimmillaan 25 prosentissa mutta on kesän ja alkusyksyn mittaan vaipunut 15 prosentin tuntumaan.

Vaalien jälkeen alkavien hallitusneuvottelujen haastavuus syntyy osin juuri siitä, että enemmistöhallituksen muodostaminen näyttää edellyttävän kolmen tai vieläkin useamman puolueen koalitiohallitusta.

Saksan talous- tai europoliittiset linjaukset tuskin muuttuvat kovin pian vaalien jälkeen suuntaan tai toiseen.

Aikaa voi vaalien jälkeen helposti kulua useita viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin maalla on uusi hallitus. On mahdollista, että Merkel joutuu pitämään virkaa tekevänä liittokanslerina vielä yhden uudenvuodenpuheen ja hänen hallituksensa jatkaa toimitusministeristönä ensi vuoden puolelle.

Hallitusneuvottelujen todennäköinen pitkittyminen enteilee paitsi uutisyleisön kyllästymistä aiheen seuraamiseen myös sitä, että Saksan talous- tai europoliittiset linjaukset tuskin muuttuvat kovin pian vaalien jälkeen suuntaan tai toiseen.

Monta mahdollista kokoonpanoa

Talous- ja eurolinjaukset voivat jonkin verran muuttua, kunhan Saksa ensin saa toimintakykyisen hallituksen. Yksi ehto on, että hallituksen lopulta muodostavilla puolueilla on tukenaan enemmistö liittopäivien edustajapaikoista.

Vaalituloksen vahvistuminen varhain maanantaiaamuna toki kannustaa politiikan ja talouden tarkkailijoita laskemaan eri hallituskokoonpanojen todennäköisyyksiä ja matemaattisesti mahdollisia enemmistöyhdistelmiä.

Tällaisia laskelmia on tavan mukaan laadittu suuri määrä jo ennen vaaleja.

Esimerkiksi sveitsiläispankki UBS:n ekonomistit tekivät yhden tällaisen laskuharjoituksen muutamaa päivää ennen vaaleja kokoamalla vaaliveikkaukset useilta niin sanotuilta ennustemarkkinoilta, joilla vedonlyöjät käyvät keskenään kauppaa vaalitulosten todennäköisyyksillä kuin ne olisivat arvopapereita.

UBS:n laatimien "yhdistelmäveikkausten" perusteella vedonlyöjät pitivät todennäköisimpänä noin 40 prosentin todennäköisyydellä hallitusta, jonka muodostavat SPD, Vihreät ja näitä vielä pienempi liberaalidemokraattinen FDP.

Seuraavaksi todennäköisimpänä mutta vain alle 20 prosentin todennäköisyydellä hallituksen muodostaisivat CDU/CSU, Vihreät ja FDP. Vain vähän vähemmän todennäköinen kokoonpano olisi Vihreiden, SDP:n ja vasemmistopuolue Linken hallitus.

Todennäköisimmiksi veikatut kokoonpanot voivat vaaliuutisissa näyttää kovin erilaisilta kuin Saksan nykyinen hallitus. Ja näissä vaaleissa muutoksen tuntua korostaa suuren huomion kohdistuminen liittokanslerikysymykseen – leikkisästi kenestä tulee uusi Merkel väistyvän Merkelin tilalle.

Muutoksia on toki odotettavissa esimerkiksi Saksan talous- ja europolitiikkaan, mutta maan linja tuskin muuttuu niin paljon kuin Suomi ehkä pelkää tai Ranska ja Italia toivovat.

Isot teemat ulottuvat Suomeenkin

Saksan vaalikeskustelussa on korostunut monta suurta teemaa, joissa puolueet ovat luvanneet edistää tai vastustaa suuria muutoksia.

Vaalituloksesta ja seuraavan hallituksen kokoonpanosta riippuen teemoilla – ja Saksan mahdollisilla linjan muutoksilla – voi olla vaikutuksensa Suomeen saakka.

Ilmasto ja ympäristö on ollut teemoista ehkä eniten esillä, ja ainakin vaaliohjelmien perusteella kaikki todennäköisimmät hallituskokoonpanot aikovat kiristää päästövähennystavoitteita ja -toimia.

Yhtenä ilmastokeinona puolueiden ohjelmista nousee esiin hiilidioksidipäästöjä koskevien päästöoikeuksien hinnan korottaminen. Se tarkoittaisi esimerkiksi "likaisen" energian ja sitä myöten sähkönkin kallistumista.

Suomi kuuluu Saksan kanssa samaan EU:n laajuiseen päästöoikeusjärjestelmään, joten päästöoikeuksien hintaa nostavat toimet tuntuisivat meilläkin.

Toinen taloudessa tuntuva ja Suomeen asti ulottuva kaikkien suosikkipuolueiden hieman vaihtelevin painotuksin jakama vaalilupaus on julkisten investointien lisääminen Saksan infrastruktuurin, kuten liikenne-, tietoliikenne- ja energiaverkkojen, kohentamiseen.

Puhe on mittavista julkisista hankkeista, joista suomalaisetkin yritykset voisivat kärkkyä tilauksia. Toisaalta hankkeet kohentaisivat Saksan suhteellista kilpailuasemaa, jolloin Suomenkin suhteellinen kilpailuasema olisi puolestaan vaarassa heiketä.

Velkajarru luultavasti palaa voimaan

Investointiaikeet sivuavat julkisen talouden suurponnistuksena vaalien kolmatta suurta talousteemaa ja kiistakysymystä, pitäisikö Saksan palauttaa koronakriisin ajaksi hyllytetty perustuslain "velkajarru" voimaan entisellään vai kevennettynä.

Eurokriisin aikaan perustuslakiin kirjattu pykälä rajoittaa Saksan suhdannevaikutuksista oikaistun valtiontalouden alijäämän eli niin sanotun perusjäämän enimmillään 0,35 prosenttiin suhteessa maan vuotuisen bruttokansantuotteen arvoon.

Saksan velkajarru on tiukempi kuin EU:n taloussäännöt vaativat, ja se kiteyttääkin varsin kuvaavalla tavalla Saksan viime vuosikymmenen talous- ja europoliittisia ”talouskurin” ihanteita.

Saksan linjalla on suuri vaikutus siihen, minkälaisessa EU:ssa Suomikin on mukana.

Samalla EU:n vaatimuksia tiukempi velkajarru on keskeisiä syitä Saksan julkisten investointien näivettymiseen – ja maan infrastruktuurin rapistumiseen.

Kysymys velkajarrusta jakaa jonkin verran suosikkipuolueita, mutta ei radikaalisti. CDU/CSU palauttaisi jarrun sellaisenaan voimaan koronakriisin jälkeen, mutta niin tekisi myös SPD. Vain Vihreät keventäisi jarrua, kun taas FPD kiristäisi.

Keskustelu Saksan omasta velkajarrusta heijastuu Suomeen asti, joskin EU-mutkan kautta.

Saksa pysynee taloussääntöjen kannalla

Puolueiden velkajarrukannat toistuvat varsin samatyyppisinä tavoitteina suhteessa EU:n taloussääntöihin – ja kysymykseen, pitäisikö nämäkin koronakriisin ajaksi hyllytetyt säännöt palauttaa voimaan entisellään vai jollakin tavoin muutettuina.

Kyse on EU:n vakaus- ja kasvusopimuksesta, jonka pykäliin on kirjattu esimerkiksi julkisen talouden alijäämä- ja velkarajat.

CDU/CSU haluaa palauttaa EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen voimaan entisin ehdoin "pian pandemian jälkeen". SPD haluaa suunnilleen samaa, joskin muuttaisi sopimuksen "kestävyyssopimukseksi" ja tekisi ehtoihin lisää tilaa ympäristöinvestoinneille.

Kumpikin pitäisi EU:n koronarahaston kertaluontoisena.

Hallitusveikkauksissa eniten esillä olleista puolueista vain Vihreät väljentäisi vakaus- ja kasvusopimuksen ehtoja tuntuvasti ja niin ikään ainoana se myös muuttaisi EU:n koronarahaston pysyväksi.

Tässäkin FPD on Vihreiden kanssa tasan vastakkaisella kannalla haluten vakaus- ja kasvusopimuksen voimaan pian ja entistä kireämpänä. Koronarahaston se pitäisi kertaluontoisena, mutta euromaiden viime kriisissä perustaman EVM- vakausmekanismin se muuttaisi "Euroopan Valuuttarahastoksi" vahtimaan jäsenmaiden julkisen talouden kurinalaisuutta.

Saksan linja vaikuttaa Suomeenkin

Saksan hallituksen tahto määrittelee, mikä on EU:ssa mahdollista ja mikä ei. Kaikki Saksankaan haluamat muutokset eivät käy toteen, mutta yksikään merkittävä muutos ei onnistu vastoin Saksan tahtoa.

Siksi Saksan linjalla on suuri vaikutus siihen, minkälaisessa EU:ssa Suomikin on mukana.

Suomi on useissa EU:n talouskeskusteluissa noudatellut tai mukaillut Saksan linjauksia, mutta viime aikoina Suomen asemoitumista näyttää hieman hämmentäneen epätietoisuus Saksan tavoitteista.

Ranskan ja Italian niin kuin muidenkin Saksaa ja Suomea velkaisempien eteläisten jäsenmaiden tavoitteet ovat tiedossa. Ne haluavat joko jättää alijäämä- ja velkasäännöt lopullisesti hyllylle tai ainakin muuttaa sääntöjä tuntuvasti nykyistä väljemmiksi.

Suomi sen sijaan on edellyttänyt paluuta talouspolitiikan kurinalaisiin sääntöihin ja kansallisen omavastuun periaatteisiin.

Saksan vaalien tulosta saati vaalien jälkeen koottavan hallituksen kokoonpanoa ei ole tiedossa, mutta jotakin maan EU- linjasta voi sentään aavistella.

Jos maan nykyiset hallituspuolueet ja vaaliveikkausten suurimmat puolueet – SPD tai CDU/CSU – ovat uudessakin hallituksessa yhdessä tai erikseen, asettunee Saksa kannattamaan paluuta EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin.

Jos Vihreät nousee hallituksen, voi Saksakin olla valmis hieman keventämään taloussääntöjä tai ainakin niiden tulkintoja. Mutta jos Vihreiden asemesta tai lisäksi hallitukseen nousee FPD, sääntöjä tuskin kevennetään yhtä herkästi tai ainakaan yhtä paljon.

Toki Saksan uusikin hallitus halunnee pitää välejä yllä Ranskan ja Italian ja muiden velkaisimpien eteläisten jäsenmaiden suuntaan – ja tunnustaa, mikä on poliittisesti mahdollista.

Yksi Saksan vaalien jälkeen mahdollinen vaihtoehto onkin kompromissi, jossa EU:n taloussäännöt palaavat Saksan ja Suomenkin mieliksi muodollisesti taas voimaan – mutta yksityiskohtaiset tulkinnat ja soveltamista koskevat säännöt päivitetään Ranskan ja Italian mieliksi entistä löysemmiksi.

Lue lisää: Kommentti – EU-maat tappelevat taas taloussäännöistä – Suomenkin vaatima paluu velkakuriin tuskin toteutuu

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?