Firettäjä haluaa jatkaa työtä - talouden epävarmuus voi tehdä nuoresta sijoittajan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jesse, 30, aikoo saavuttaa 50-vuotiaana taloudellisen vapauden – pitääkö nyt pelätä sitä, että vaurastujat katoavat työelämästä?

Monet nuoret aikuiset pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen sijoittamalla. Onko työnteolta siis mennyt maine?

Jesse Viljasen tavoitteena on, että osinko- ja vuokratuotot tulevaisuudessa kattaisivat kokonaisuudessaan hänen ja hänen puolisonsa Henna Patrakan menot

18.9. 18:30

Lääkeyhtiön projektipäällikkö Jesse Viljanen on noin kuuden vuoden ajan säästänyt ja sijoittanut rahojaan järjestelmällisesti tavoitteenaan taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana.

– Konkreettinen tavoite on saavuttaa siihen mennessä 600 000 euroa suorissa osakkeissa ja kolme maksettua asuntoa Turussa, 30-vuotias Viljanen sanoo.

Hänen laskujensa mukaan osakkeiden osingot ja asuntojen vuokratuotot riittäisivät tuolloin kattamaan hänen sekä hänen puolisonsa menot kokonaisuudessaan.

Nordeassa lainojen käsittelyn parissa työskentelevä 32-vuotias Harri Riihimäki taas on sijoittanut pääasiassa asuntoihin, mutta omistaa jonkin verran myös osakkeita ja rahastosijoituksia tavoitteenaan saada suurin osa tuloistaan myöhemmin vuokratuloista.

Lue lisää: Suunnitelma vetäytyä työelämästä kypsyi Harrin, 28, mielessä Aurinkorannikolla – jo 50 euroa kuussa auttaa pitkälle

Järjestelmällinen säästäminen ja sijoittaminen, jonka tavoitteena on varhainen taloudellinen riippumattomuus, on ollut viime aikoina yhä enemmän pinnalla. Yhdysvalloissa ilmiötä kutsutaan lyhenteellä FIRE, joka tulee sanoista financial independence / retire early, eli suomennettuna taloudellinen itsenäisyys / eläkkeelle aikaisin.

Lue lisää: Eläkkeellekö varhain? USA:sta lähtenyt ilmiö innostaa Suomessa: Jopa alle 30-vuotiaat ”firettävät”

Nuorten halu päästä eroon työelämästä ja aiheesta mediaan tehdyt jutut herättivät viime viikolla vilkkaan Twitter-keskustelun.

– Mediassa näkee paljon tarinoita nuorista aikuisista, jotka tavoittelevat nopeaa vaurastumista, jotta heidän ei tarvitsisi tehdä töitä enää yli 40-vuotiaana, kirjoitti Hanna-Kaisa Länsisalmi.

– Miten olemme onnistuneet pilaamaan työnteon maineen näin perin juurin? Työ on ihmiselle (myös vauraalle) hyväksi, ei pahaksi.

Twitter-keskustelun kommenteissa työnteosta eroon pääsyä perustellaan muun muassa varoittavana esimerkkinä toimivilla vanhemmilla, jotka uhrasivat elämänsä työnteolle sekä nykyisillä entistä tiukemmilla työoloilla.

Pääsyy miksi tavoittelen taloudellista riippumattomuutta on oma köyhä lapsuuteni, sanoo puolestaan Jesse Viljanen.

– Haluan, ettei lasteni tai minun tarvitse ajatella asioita vain rahan näkökulmasta, koska kun rahaa ei ole, se on ainoa asia, mikä vaikuttaa kaikkiin päätöksiin. Kun se huoli on poissa, on mahdollisuus ajatella muutakin kuin vain rahaa. Nyt minulla on jo sen verran varallisuutta, että voin tehdä mitä päätöksiä vaan.

Viljanen kertoo hankkeestaan Osinkoinsinööri-blogissaan. Hän on järjestelmällisesti säästänyt yli 40 prosenttia tuloistaan käyttääkseen ne esimerkiksi sijoittamiseen.

Kun auton osamaksut päättyvät vuodenvaihteessa, hän arvioi, että kulujen jälkeen tuloista jää talteen jo 60 prosenttia.

– Kun on vaatimattomista oloista, ei tarvitse paljon asioita, hän toteaa.

Viljasen ja Riihimäen lopullisena tavoitteena ei kuitenkaan ole työnteon lopettaminen ja eläköityminen.

– Ei, ei, ei todellakaan. On omalle mielenterveydelle hyvä, ettei lepää laakereilla, Viljanen sanoo.

– Mutta silloin on mahdollisuus kasvattaa vähän vapaa-aikaa, tehdä vaikka viikossa viiden työpäivän sijasta neljä, se on jo merkittävä muutos omassa elämässä.

Harri Riihimäki tavoittelee firettämisellä parempaa elämänlaatua ja on jo vähentänyt työ-aikaansa.

Riihimäki toivoo työnsä tulevaisuudessa olevan yrittäjämäisempää, muun muassa konsultointia.

– Myös varallisuuden hallinta on tavallaan se uusi työ. Eiväthän esimerkiksi nämä sijoitusasunnot hoida itseään, vaan se vaatii puuhastelua, Riihimäki sanoo.

Hän sanoo jo saavuttaneensa firettämällä osan tavoitteistaan, sillä hän on vähentänyt työaikaansa neljänneksellä.

Laajemmat työikäisistä ja nuorista tehdyt kyselytutkimukset eivät tue väitteitä työelämää vieroksuvasta sukupolvesta.

– Kaikkea muuta. Nuorethan ovat työintoisia, mutta se on erilaista, kertoo professori Juha Siltala Helsingin yliopistosta, joka on osallistunut muun muassa Nuorisobarometri 2019 -tutkimuksen tekoon.

Nuorisobarometrin mukaan työ oli tärkeää yhdeksälle kymmenestä vastaajasta, vaikka vapaa-aika, koti, perhe ja ihmissuhteet kiilasivatkin hienoisesti sen edelle.

Palkan lisäksi nuoret painottavat ehkä aiempaa enemmän muita arvoja. Vuoden 2019 Nuorisobarometrissa 95 prosenttia nuorista ja nuorista aikuisista halusi valita oman alansa sisällöllisen kiinnostuksen mukaan. 84 prosenttia taas ei olisi huolinut työtä, joka on ristiriidassa omien arvojen kanssa. Yhdeksän kymmenestä piti työtään merkityksellisenä.

– Se mistä luultavasti monikin vapautuisi mielellään on jatkuva vertailu ja riittämättömyyden tunne ja joillakin aloilla aliresurssointi, kuten esimerkiksi hoitoalalla, Siltala sanoo.

– Siinä työ ei ole sinänsä viallista, vaan aliresurssointi, eli onnistumisen mahdollisuus. Erityisesti nuorilla korostuu työn sisältö, aikaansaamisen tunne, mikä ei toteudu, jos työ pitää tehdä hutaisten.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuosittain teettämän työolobarometrin mukaan useampi nuori on suurimpana osana kyselyvuosia arvioinut, että työelämä on muuttumassa parempaan kuin huonompaan suuntaan. Sen sijaan ikääntyneimmillä näkemys on useimmiten ollut päinvastainen.

Siltala muistuttaa, että toive taloudellisesta riippumattomuudesta ei ole mikään uusi keksintö.

– Sehän oli jo Koskelan Jussin ja Aleksin motiivi. Kun on omaa maata, niin siitä ei häädetä pois, Siltala sanoo.

– Minusta nämä uudentyyppiset nuoret ovat hyvin vanhantyyppisiä siinä, että turvattomassa maailmassa pyritään tällä keinoin vapautumaan sellaisista asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.

Siltalan mukaan uutena piirteenä ovat keinot, joilla taloudelliseen riippumattomuuteen pyritään. Lisäksi yhtenä lisävaikuttimena nuorilla voi olla huoli omasta vanhuusajasta

– On luotettu keskinäiseen eläkevakuutukseen ja sosiaaliturvaan, mikä on tehnyt tarpeettomaksi säästää itselleen esimerkiksi eläkettä. Ehkäpä nuoret ajattelevat, että paljon puhutun huoltosuhdeongelman takia heille tuskin kovin kummoista eläkettä maksetaan. Silloin edessä olisi tulevaisuus, jossa ei ole oikeastaan varaa jäädä eläkkeelle, jos ei ole sijoittanut hyvin. Mentaliteetti on siis vanha, mutta tilanne, missä eläkejärjestelmiin ei voi enää luottaa, on uusi.

Sama huoli vaivaa myös Harri Riihimäkeä.

– En usko että koskaan saan eläkettä, kun katson tilastoja Suomen huoltosuhteesta. Se näyttää aika huolestuttavalta. En ymmärrä, miten tulevaisuudessa saadaan rahat riittämään, hän sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?