Olli-Pekka Kallasvuo kertoo nyt potkuistaan Nokialta – tekotapaa on vaikea ymmärtää: ”Petyin siihen” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Olli-Pekka Kallasvuo kertoo nyt potkuistaan Nokialta – teko­tapaa on vaikea ymmärtää: ”Petyin siihen”

Olli-Pekka Kallasvuo ymmärtää syyn potkuihinsa Nokian toimitusjohtajan paikalta, mutta pettyi tapaan, jolla ne annettiin.

Lähtö Nokialta avasi maailmaa kuin ravihevoselta, jolta vedetään laput silmiltä, vertaa Olli-Pekka Kallasvuo. Nokian jälkeen hänellä on riittänyt tehtävää hallitusammattilaisena ja ravihevosten parissa.

23.9. 7:05

Siitä tuli enemmän Nokia-kirja kuin aluksi tarkoitin. Ymmärsin sitä tehdessäni, että ei sitä voi oikein välttääkään, sanoo Olli-Pekka Kallasvuo haastattelussa.

Tänään julkaistava Puhelin soi öisin on Kallasvuon ja toimittaja Juhana Rossin kirjoittama kirja, joka kertoo Kallasvuon anekdootteja hänen uransa varrelta sekä pyrkii myös kokoamaan erilaisia käytännön oppeja ja kokemuksia liike-elämästä.

Kallasvuo aloitti Nokian palveluksessa lakimiehenä 1980-luvun alussa, toimi Nokian rahoitusjohtajana kymmenisen vuotta ja nelivuotisen kauden yhtiön toimitusjohtajana.

30-vuotinen Nokia-ura päättyi potkuihin syyskuussa 2010, jota Kallasvuo myös käsittelee ensimmäistä kertaa tarkemmin julkisuudessa.

Toisaalta Kallasvuo osasi odottaa niitä, koska Nokian tilanne oli heikentynyt. Lisäksi hän oli kuullut jo huhtikuun alussa yhdysvaltalaiselta investointipankkiirilta, että hänen tilalleen ollaan etsimässä seuraajaa.

Toisaalta potkut tulivat varoittamatta, sillä Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila ei ollut edes vihjannut hänelle asiasta mitenkään.

– Erottaminen ei mieltäni pahoittanut, Kallasvuo kirjoittaa.

– Olin vapaa-ehtoisesti hakeutunut tehtävään, jonka tiesin ennalta vaikeaksi ja johon liittyi selkeä erotetuksi tulemisen vaara. Mutta petyin siihen, miten toimitusjohtajan vaihdos toteutettiin.

Kallasvuo muistuttaa, että hän oli tehnyt Nokiassa pitkän uran ja täysin sitoutunut yhtiöön. Sitä paitsi oli hänen mukaansa selvää, että hän ennemmin tai myöhemmin kuulisi muualta uuden toimitusjohtajan hausta, kuten sitten kävikin.

– On hankala keksiä hypoteettista skenaariota, jossa minulla olisi ollut tarve tai halu vahingoittaa Nokiaa oman lähtöni yhteydessä tai sen jälkeen. Tämän vuoksi minun on vaikea ymmärtää, miksi hallitus aloitti seuraajani etsinnän kertomatta minulle aikeistaan, Kallasvuo kirjoittaa.

Sitoutumisensa ansiosta Kallasvuo päätti tehdä Nokialla parhaansa viimeiseen päivään asti, vaikka hänen erottamistaan valmisteltiin häneltä salaa.

Potkuista ja niiden tekotavasta huolimatta Kallasvuon mukaan hänellä on esimerkiksi Ollilaan ”oikein asialliset välit”.

– Totta kai se lähtö harmitti, mutta samalla se oli kuin ravihevoselta olisi vedetty laput silmiltä. Maailma tavallaan avautui, ja aika innostavasti, Kallasvuo kuvaa.

– Ymmärsin, että olin 30 vuoden aikana elänyt tietyssä erillisessä maailmassa, mutta maailmaa on hyvänen aika sen ulkopuolellakin. Totta kai olin sen järkiperäisesti tiennyt, mutta saatoin kokea sen. Olin varsin innostunut, kun se väistämätön harmitus oli jäänyt taakse, ja käänsin katseen eteenpäin. En ole jossittelija, en oikeastaan lainkaan, enkä katso taaksepäin juuri lainkaan.

Kallasvuolle tuotti vaikeuksia esimerkiksi vanhojen valokuvien löytäminen kirjaan, sillä hänellä ei ole tapana ottaa niitä juuri lainkaan. Hän kertoo heittäneensä kouluaikana luokkakuvatkin pois lähes samantien.

Samasta syystä omaa menneisyyttä käsittelevän kirjan kirjoittaminen olikin Kallasvuosta toisaalta haastavaa ja toisaalta hauskaa.

– Kirjan tekemisen syy ei ole todistaa jotain oikeaksi tai vääräksi, tai että itse olisin oikeassa tai väärässä. Ehkä syynä oli henkinen haaste. Halusin tehdä kirjan, jota ihmiset lukee mielellään. Panna paperille oppeja ja anekdootteja sekä yleisesti kiinnostavia asioita, Kallasvuo sanoo.

Kirjassa kiinnittää huomiota Kallasvuon peittelemättömiltä vaikuttavat arviot omasta itsestään sekä päätöksistään. Hän toteaa muun muassa olevansa vakava, pidättyvä ja ystävällinen, muttei erityisen empaattinen.

Taustalla on Nokia-aikana tehdyt psykologiset analyysit.

– Minua on testattu tosi paljon, ja todettu, että empatia ei ole vahvuus. Panin sen sinne, miten ajattelin, Kallasvuo sanoo.

Kallasvuo ottaa kirjassaan myös vastuun ratkaisuista, jotka eivät jälkeenpäin katsottuna parantaneet Nokian tilannetta hänen toimitusjohtajakaudellaan.

Kallasvuon mukaan häntä ei enää onneksi juuri tunnisteta, vaikka hän Nokia-aikana olikin työnsä takia julkisuudessa. Menneen vuosikymmenen aikana tehtävää on riittänyt muun muassa hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana esimerkiksi Teliassa ja Veikkauksessa sekä useassa pienemmässä yrityksessä.

Yritysten valinnan taustalla ei hänellä ole mitään yhtenäistä periaatetta, vaan vain oma kiinnostus.

– Se voi olla johto, liikeidea, omistajat. Ennen kaikkea sen bisneksen pitää olla innostava. Jos ei jaksa innostua jostain, niin ei todellakaan kannata mennä mukaan, Kallasvuo sanoo.

– Innostuminen on ihmisen elämässä tärkeä voimavara. Vanhetessaan täytyy tarkkailla itseä siinä suhteessa, ettei kyynisyys pääse iskemään, ala ajatella että tämä on nähty ennenkin eikä tästä mitään tule. Se on vaarallinen tauti.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?