Suomalaisessa talouselämässä neljällä vuosikymmenellä vaikuttanut Björn Wahlroos julkaisee muistelmiensa ensimmäisen osan lokakuussa.

Björn Wahlroos puhuu vihdoin avoimesti kommunisti­vuosistaan – häikäilemätön pyyntö sai jättämään koko vasemmisto­liikkeen

Suomalaisen talouselämän mahtimies Björn Wahlroos, 68, puhuu Ilta-Sanomien haastattelussa ensimmäistä kertaa nuoruudestaan radikaalina kommunistina.


25.9.2021 7:00

Kenelläpä ei olisi mielipidettä Björn Wahlroosista. Hän pidetään kapitalistisen markkinatalousjärjestelmän kiiluvasilmäisenä puolustajana, mutta toisaalta häntä ihaillaan ja kadehditaan, varsinkin hänen bisnesvaistoaan ja liikemieskykyjään ja – rikastumistaan.

Lokakuussa luemme, mitä Björn Wahlroos on mieltä Björn Wahlroosista, tuttavien kesken Nallesta.

Wahlroos on pitänyt 1980-luvun lopulta päiväkirjaa eli 35 vuotta.

Hän ei kirjoittanut asioita muistiin joka päivä.

– Kun tapahtui jotain, kirjoitin. Matkoilla, lentokoneessa ja yleensä ruotsiksi, Wahlroos kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa.

Aineistoa on Wahlroosin mukaan valtavasti, niin valtavasti, että muistelmat ilmestyvät kahdessa osassa. Ensimmäinen osa, Barrikadeilta pankkimaailmaan –  Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992 (Otava) ilmestyy lokakuussa. Wahlroos haluaa kertoa tarinan Suomen elinkeinoelämän muutoksesta ja kehityksestä erinäisten diilien, kauppojen, fuusioiden ja neuvotteluiden kautta, mutta jotain myös omasta elämästään.

Björn Wahlroosin työhuoneelta Helsingin Fabianinkadulla löytyy arvokasta taidetta kuten Helene Schjerfbeckin vesivärityö Istuva tyttö.

Miksi muistelmat juuri nyt?

– Olen yrittänyt myöhästyttää niitä niin paljon kuin mahdollista.

Wahlroosin mukaan kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää, ja kaikkea ei voi imarrella koko ajan.

Se olisi tarinan kannalta mahdotonta.

– Toiset ihmiset ovat lyöneet vetoa väärän hevosen puolesta tai käyttäytyneet tavalla, joka ei näytä jälkikäteen hyvältä. En mielelläni tuota ihmisille mielipahaa. Mitä kauemmaksi mennään tapahtumista, sen vähemmän mielipahaa tulee.

– Mutta sitten on raja. Se on siinä suunnilleen 70 ikävuodessa. Ihmisen muisti alkaa hissukseen heiketä. Siinä vaiheessa asiat kannattaa laittaa paperille. Kirjani on kompromissi. Tein sen niin lähellä seitsemääkymppiä kuin mahdollista.

Kirjani on kompromissi. Tein sen niin lähellä seitsemääkymppiä kuin mahdollista.

Nykyään Ruotsissa asuva Wahlroos on ollut Suomen talouselämän vaikuttajia neljä vuosikymmentä.

Suomen yksi rikkaimmista miehistä on edelleen Sammon ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja. Hintasääntelystä väitöskirjan tehnyt kansantaloustieteen tohtori ja professori tempaistiin Suomen Yhdyspankin, SYP:n, varatoimitusjohtajaksi 1980-luvun puolivälissä. Hän koki 1980-luvun lopun pörssihuuman, pankkiriisin, laman sekä pankkien ja teollisuuden suuret omistusjärjestelyt ja Nokian nousun.

Kirjan aikajänne sisältää isoja päätöksiä, mutta myös paljon varpaita tallottaviksi ja hampaankoloja täytettäviksi.

Kirjan sisältöä ei kenenkään tarvitse pelätä, mutta ylilyöntejä, epäonnistumisia ja raakaa talouselämän kulissipeliä ei ole Wahlroosin mukaan myöskään syytä piilotella.

Rentoa menoa 1960-luvun Helsingissä. Kuvassa vasemmalta oikealle: Kjell Lindblad, Ulf Hindström, Björn Wahlroos, Henrik Langhoff.

– Olen siivonnut pois adjektiiveja, jotka laitoin alkuperäisiin päiväkirjoihin. Tieten tahtoen ihmisten loukkaaminen on väärin. Mieluiten olisin vain ystävällinen ja kehuskeleva kaikkien suhteen, mutta ihan joka paikassa se ei onnistu. Se vääristäisi historiaa.

– Yritän kertoa asiat niin kuin ne silloin näin; se merkitsee sitä, että joidenkin suomalaisten johtajien painoarvo nousee ja toisten laskee.

Joidenkin suomalaisten johtajien painoarvo nousee ja toisten laskee.

Kirja kattaa myös Wahlroosin nuoruuden, jota leimasi, monen aikalaisen tavoin, vasemmistoradikalismi.

Kyse ei ollut pelkästään muoti-ilmiöstä, vaan Wahlroosin radikalismi oli aitoa ja intensiivistä.

Hän oli Suomen kommunistisen puolueen Skp:n jäsen, toimi aktiivisesti yliopistopolitiikassa ja viihtyi vasemmistolaisen intellektuellinuorison joukoissa, muun muassa myöhemmän tv-toimittajan ja kirjailijan Leif Salménin vierellä. Wahlroos vastusti Persian shaahin vierailua niin, että joutui putkaan. Lisäksi hän seurasi vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen tekemää Vanhan ylioppilastalon valtausta vuonna 1968 – portsarina.

Wahlroos ei ole pankinjohtajana ja äveriäänä omistajana ollut halukas avaamaan radikaalivuosiaan.

Monissa haastatteluissa sitä on kysytty, mutta hän on ohittanut asian turhana ja epärelevanttina.

Radikaalikaverukset vuonna 1969. Björn Wahlroos ja myöhemmin tunnettu tv-toimittaja ja kirjailija Leif Salmén Helsingissä Esplanadin puistossa Teiniliiton mielenosoituksessa opetushallitusta vastaan.

Joissakin haastatteluissa Wahlroosin on kerrottu kiusaantuneen menneisyytensä penkomisesta. Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jyrki Iivonen kuvaili tilannetta vuonna 1985 artikkelissa, jossa haastateltiin juuri liikepankki SYP:n varatoimitusjohtajaksi nimitettyä Wahlroosia: jokainen vallankumousvuosi nosti vihreän nortin suupieleen.

Tämän muistaen on vähän yllättävää, mitä Wahlroos vastaa nyt kysymykseen radikaalivuosistaan.

– Jos katson taaksepäin, mä en luopuisi siitä ajasta.

Wahlroosin työhuoneeseen laskeutuu hiljaisuus.

Jopa seinällä komeileva Helene Schjerfbeckin Virkkaava tyttö (1904) höristää korviaan. Suomen yksi rikkaimmista miehistä lyö lisää löylyä. Wahlroos sanoo eläneensä itse asiassa elämänsä huippuvuosia radikaalivuosinaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa.

– Elämäni parhaita aikoja. En väitä, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta kyllä se top viisi listalle pääsee, ehkä jopa top kolme.

En väitä, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta kyllä se top viisi listalle pääsee, ehkä jopa top kolme.

Tämän jälkeen lienee selvää, että Wahlroos on sinut radikaalimenneisyytensä kanssa, mitä suurimmassa määrin.

Wahlroos sanoo oppineensa radikaalivuosistaan paljon. Hänen mielestään mikään ei tee niin hyvää kuin joutua miettimään arvojaan ja elämäänsä uudestaan.

– Opin pitämään puheita, väitetään, että olen hyvä palopuheenpitäjä edelleenkin. Opin kirjoittamaan kiertokirjeitä ja seinälehtiä, oli hyviä opettajia kuten Leif Salmén.

– Mutta siinä vaiheessa, kun jengi alkoi tulla kokouksiin sinisiin partiopaitoihin pukeutuneena, minä lähdin.

Siniset paidat viittaavat taistolaisuuteen, äärivasemmistolaisuuteen, joka ryhmittyi Skp:n sisällä puolueen varapuheenjohtajan Taisto Sinisalon ympärille. Wahlroos tekee pesäeron Neuvostoliittoa palvovaan taistolaisuuteen. Hän lähti vasemmiston leiristä ennen taistolaisten rynnistystä yhteiskunnassa median, politiikan ja kulttuurielämän avainpaikoille.

Wahlroos ei pidä itseään varsinaisena taistolaisena.

Itse asiassa vastenmielinen taistolaisuus oli juuri asia, jonka takia Wahlroos jätti vasemmiston.

Wahlroos muistuttaa, että 1960-luvun vasemmistoradikalismista puhuessa täytyy ymmärtää, millaisessa yhteiskunnassa elettiin. Suomi oli erittäin arvokonservatiivinen yhteiskunta, jossa oli outoja sääntöjä, kuten se, että naiset eivät voineet mennä yksin ravintolaan.

Vasemmistolainen nuorisoliike lähti muuttamaan arvokonservatiivisen sääntöyhteiskunnan rakenteita, ja vyöry imaisi myös mukaansa nuoren Björn Wahlroosin.

Björn Wahlroos nuorena radikaalina. Nyt hän sanoo pitävänsä kommunistivuosiaan 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa elämänsä parhaina aikoina.

Björn Wahlroos teki hintasääntelystä väitöskirjan kahdessa vuodessa. Teen kaiken kiireellä ja nopeasti, hän kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 1985.

Sitten tuli äkkijarrutus.

Aikalaiset muistelevat, että Wahlroosin irrottautuminen vasemmistolaisuudesta tapahtui nopeasti, muutamassa kuukaudessa vuonna 1973.

Vasemmistolaisuus ja radikalismi vaihtuivat markkinatalouteen ja amerikkalaisiin talousoppeihin, totaalisesti.

Wahlrooskin muistelee, että kesä 1973 meni laajan kaveripiirin kanssa syvällisissä keskusteluissa, joissa pohdittiin suhdetta vasemmistolaiseen ideologiaan.

Lähes kaikki jättivät liikkeen, paitsi Lefa (Salmén), joka jäi.

–  Lähes kaikki jättivät liikkeen, paitsi Lefa (Salmén), joka jäi.

– Se ei tehnyt hänen elämästään onnellista.

Wahlroosilla oli muitakin syitä radikalismista irrottautumiselle, varsinkin yksi tapahtuma oli erittäin vakava. Se kertoo osaltaan, mihin saakka taistolaiset olivat valmiita menemään oman aatteensa puolesta.

Siitä vähän myöhemmin.

Jossakin vaiheessa lainamarkkinat sanovat ei.

Puhutaan välillä Suomen taloudesta.

Siinä ei juuri Wahlroosin mielestä ilonaiheita ole viime vuosina ollut.

Vauhtiin päästessään Wahlroosin teksti on totutun kovaa.

Hän ihmettelee, että velkaa otetaan surutta, ja nyt puhutaan vakavalla naamalla, että julkinen talous, kunnat ja valtio, voi velkaantua loputtomasti. Suomessa talous ottaa kasvuharppausta kohti suhdannehuippua, mutta siitä huolimatta valtion talouden pönkittämiseen otetaan ensi vuonnakin velkaa noin seitsemän miljardia euroa.

Wahlroos muistuttaa, että velkoja ei voi unohtaa, ne ovat siellä ja korkojen noustessa ne voivat tulla entistä kalliimmaksi.

– Jossakin vaiheessa lainamarkkinat sanovat ei.

Velkaa otetaan, koska yhteiskunnan pyörittäminen ei onnistu verorahoilla.

Ja tässä on Wahlroosin mukaan suomalaisen pitkän linjan talouspolitiikan eräänlainen musta aukko.

Wahlroosin mukaan Suomi menetti etsikkoaikansa nostaa taloutensa kasvukelkkaan jo vuosia sitten. Hän puhuu globaalin finanssikriisin jälkeisestä ajasta; 12 vuoden menetetystä mahdollisuudesta, ja nyt syntipukki ei ole pelkästään Sanna Marinin (sd) hallitus, vaan myös Jyrki Kataisen (kok) ja Juha Sipilän (kesk) vetämät kokoonpanot voivat katsoa peiliin.

Rakenteellisia uudistuksia ei ole tehty, ei verotuksessa eikä työmarkkinoilla.

– Suomessa on mennyt päin honkia ainakin tusinan verran vuosia, aina Jyrki Kataisen hallituksesta lähtien. Kataisen hallitus ei edes yrittänyt, Sipilän hallitus yritti, mutta epäonnistui, Marinin hallitus ei edes halua, koska sen toimintaa ohjaa toisenlainen hallitusohjelma ja näkemys.

Nollakasvuun on totuttu, ja se on vaarallista Wahlroosin mielestä.

Nollakasvuun on totuttu, ja se on vaarallista Wahlroosin mielestä.

Entinen kansantaloustieteen professori Wahlroos laskee, että nollakasvun takia valtio on menettänyt verotuloja kymmeniä miljardeja euroja, jos vuosittainen talouskasvu olisi ollut hukkaan heitettyjen vuosien aikana edes EU-maiden keskiarvo eli 1,8 prosenttia.

Wahlroos kaivaa tarkan luvun.

– 40 miljardia euroa. Se jää saamatta joka vuosi.

Wahlroos nostaa esiin Euroopasta maan, jonka talouden ”kuningasajatusta” Suomenkin pitäisi noudattaa: Irlanti.

Irlanti päätti noin 30 vuotta sitten laskea dramaattisesti verotusta, haalia ulkomaisia sijoituksia ja yrityksiä. Tulos: Irlannilla on EU:n nopein talouskasvu.

– Irlanti on muuttunut uskomattomasti. Se on vauras maa.

Wahlroosin mukaan Suomi kulkee aivan omaa omituista polkuaan talouden hoidossaan. Ei osata panostaa kasvuun, mutta ei oikein pärjätä Brysselin rahanjaossakaan kuten Etelä-Euroopan maat, esimerkiksi Italia.

– Me ollaan valittu surkein tie. Ei haeta kasvustrategiaa eikä menty käsi ojossa Brysseliin. Pitää alkaa ryysyläiseksi tai uudistaa taloutta, rakenteita ja verotusta. Kun ei tee kumpaakaan, se ei ole viisasta.

Me ollaan valittu surkein tie. Ei haeta kasvustrategiaa eikä menty käsi ojossa Brysseliin.

Menetetyt talouskasvun vuodet pitäisi Wahlroosin mielestä herättää päättäjät. Niin ei ole kuitenkaan käymässä. Talouden perusrakenteet ja koko keskustelu taloudesta on täysin metsässä.

– Meillä on kiveen hakattu talouspoliittinen linja ja talouspoliittinen keskustelu, valtaosa taloustieteilijöistä puhuu postkeynesläistä suhdannepoliittista hapatusta. Kun lukee suomalaisia ja ulkomaisia lehtiä rinnakkain huomaa, että täällä ei käydä kunnon keskustelua taloudesta lainkaan.

Wahlroosin maali on tuttu: ay-liike.

– Mä istuin Ylen Ykkösaamussa vajaat kaksi vuotta sitten, kun edellinen sopimuskierros oli käynnissä. Toimittaja kysyi minulta, että mitä tässä oikein tavoitellaan. Sanoin, että jos ay-liikkeen vaatimuksiin suostutaan, tehtaita menee kiinni, kolme tai neljä paperikonetta suljetaan. Kyse on vain siitä, missä järjestyksessä ne suljetaan.

– Ikävä kyllä meni vähän enemmän.

Haluaisimme säilyttää tuotantoa Suomessa.

Metsäjätti UPM:n hallituksen puheenjohtaja vakuuttaa, että metsäteollisuus yrittää suojata suomalaisia työpaikkoja, pelastaa työpaikkoja, vaikka tehtaita ja koneita joudutaan sulkemaan.

– Haluaisimme säilyttää tuotantoa Suomessa. Raaka-aine on lähellä, ja mielellään tekisimme sellusta pidemmälle jalostettuja tuotteita.

Mutta.

– Meidän tehtaat Suomessa eivät aina selviä kilpailusta saksalaisten tehtaitten kanssa.

Wahlroosin mielestä kyse ei ole vain palkkakustannuksista, myös energia ja logistiikka ovat Suomessa kalliimpia kuin Saksassa.

Hakaniemen tori ei välitä työpaikoista, se välittää vain työehdoista.

– Hakaniemen tori ei välitä työpaikoista, se välittää vain työehdoista.

Wahlroosin UPM on kärjessä kun työmarkkinakentälle ajetaan uutta sopimusjärjestelmää.

Metsäteollisuus erosi Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta eikä tee laajoja, liittokohtaisia sopimuksia. Yrityskohtainenkin sopimus on menneen talven lumia Wahlroosin mielestä. UPM haluaa yrityksen sisälle alakohtaiset työehtosopimukset, joissa työehdot heijastavat alan kannattavuutta.

UPM:llä on useita toimialoja; sellua, paperia, tarroja ja energiaa.

– Me halutaan neuvotella toisenlaiset työehtosopimukset aloille, jotka kasvavat ja joihin investoidaan kuin toimialoille, joille ei tulla koskaan enää rakentamaan uusia koneita.

– Eikö tämä ole ihan kohtuullista? Wahlroos kysyy.

– Suomessa on mennyt päin honkia ainakin tusinan verran vuosia, Wahlroos kiteyttää Suomen talouden pitkän linjan.

Kirjan ensimmäinen osa päättyy pankkikriisiin ja 1990-luvun alun lamavuosiin.

Wahlroosin nimi mainitaan, kun pankkikriisille on etsitty syyllisiä.

Hän järjesteli 1980-luvun lopulla SYP:n varatoimitusjohtajana pankkijättien omistuksia vihamielisiä nurkanvaltaajia vastaan. Järjestelyt tunnetaan Kouri-kauppojen nimellä. Omistusten betonointi ja pankkien reviirikiistojen sovittelu johtivat suuriin riskikeskittymiin.

Omistusjärjestelyjä on pidetty yhtenä syynä lamaan ja pankkikriisiin, jossa veronmaksajat loppujen lopuksi joutuivat pelastamaan luottotappioihinsa kompastuneet pankit pankkituella.

Tämän Wahlroos haluaa oikaista.

Rahamarkkinoiden vapautuminen ja pörssihuuman täyteiset kasinovuodet johtivat siihen että Suomen talouden rakennemuutos lähti vihdoin käyntiin.

– Rahamarkkinoiden vapautuminen ja pörssihuuman täyteiset kasinovuodet johtivat siihen että Suomen talouden rakennemuutos lähti vihdoin käyntiin. Ne eivät aiheuttaneet lamaa, vaan sen aiheuttivat vakaan markan politiikka ja idänkaupan romahtaminen.

Palataan vielä radikaalivuosiin.

Wahlroos kertoo episodista tai –  kuten hän sanoo – pisarasta, joka sai hänet päättämään, että nyt riittää toiminta vasemmistossa. Pisarasta, joka sai lasin vuotamaan yli.

Wahlroosin isä oli legendaarinen Bror Wahlroos, värikäs kauppa- ja teollisuusministeriön pitkäaikainen kansliapäällikkö, joka oli virkansa puolesta hyvin perillä suomalaisen elinkeinoelämän asioista.

Björn Wahlroosin isä oli kauppa- ja teollisuusministeriön pitkäaikainen kansliapäällikkö Bror Wahlroos.

Taistolaisliikkeessä toimiva aktiivi pyysi Björn-poikaa hankkimaan tietoja tämän isän kotonaan pitämistä työpapereista.

Kuka kysyi?

– Se lukee muistelmissani. Tässä en sitä kerro.

Sen verran hän kuitenkin paljastaa, että kyseessä ei ole merkittävä nimi suomalaisessa politiikassa. Pyynnön tarkoitusperäkin jäi arvoitukseksi. Pitikö tiedonhankintaa tehdä kotimaista poliittista käyttöä varten vai tuliko pyyntö ulkomailta?

– Pyyntöhän olisi voinut tulla Tehtaankadulta, Neuvostoliiton suurlähetystöstä.

Wahlroos korostaa, että radikaalivuodet, ja niiden esillä pitäminen eivät ole vaivanneet häntä ”pennin vertaa”. Kysymykseen kommunistivuosien mahdollisista haittavaikutuksista uralle ja elämälle tipahtaa lyhyt vastaus, johon on kieltämättä äärimmäisen helppoa yhtyä.

– Näyttääkö siltä?

Kuka?

Björn Wahlroos

Ikä: 68

Perhe: Naimisissa, kaksi lasta

Ura:

  • Kauppatieteiden tohtori 1979

  • Kauppatieteiden maisteri 1975

  • Diplomiekonomi 1974

  • Hanken Svenska handelshögskolanin kansantaloustieteen professori ja vt. professori 1979–1985 ja liiketaloustieteen vt. lehtori ja apulaisprofessori 1974–1979

  • Vieraileva apulaisprofessori Yhdysvalloissa 1980–1981 ja 1983–1984

  • Suomen Yhdyspankin varatoimitusjohtaja 1989–1992, johtokunnan jäsen 1987–1988 ja johtokunnan varajäsen 1985–1987

  • Mandatum & Co Oy hallituksen varapuheenjohtaja ja CEO 1997–1998 ja toimitusjohtaja 1992–1997

  • Mandatum Pankki Oyj johtokunnan puheenjohtaja ja CEO 1998–2000

  • Sampo Oyj konsernijohtaja 2001–2009

  • UPM-Kymmene Oyj hallituksen puheenjohtaja 2008–

  • Mannerheim-Säätiön hallituksen jäsen 2007–

  • Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n hallituksen jäsen 2005–

  • Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA:n hallituksen jäsen 2005–

  • Sampo Oyj:n hallituksen puheenjohtaja 2009–

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?