Kommentti: Valtion velkaraha perustuu taianomaiseen rahoituskuvioon, jota ei ole tarkoituskaan oivaltaa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Valtion velkaraha perustuu taianomaiseen rahoituskuvioon, jota ei ole tarkoituskaan oivaltaa

Valtio jatkaa velkaantumista kuin rahaa syntyisi tyhjästä. Ja juuri niinhän sitä syntyykin, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Keskuspankilla on rajattomasti rahaa, vaikka valtion tarpeisiin.

14.8. 7:00

Valtiovarainministeriö (VM) on esitellyt ehdotuksensa valtion ensi vuoden talousarvioksi, jonka lukuisista luvuista kenties suurin huomio on tavan mukaan kohdistunut valtion velkaan ja sen kasvuun.

VM:n esitys on vasta pelinavaus, jonka asetelmista alkaa ensin ministeriöiden välinen ja sitten hallituspuolueiden välinen vääntö lopullisista lukemista.

Niinpä budjettitalouden arvioitu alijäämä ja sen tilkkeeksi välttämättömän uuden velkarahoituksen tarve voivat vielä muuttua ennen kuin ensi vuosi alkaa – tai varsinkaan päättyy.

VM:n ehdotuksen mukaisin tuloin ja menoin valtion budjetti jää ensi vuonna sen verran raskaasti alijäämäiseksi, että uutta velkaa on otettava 6,7 miljardia euroa.

Jos talous toipuu niin kuin VM ennustaa, ja jos valtiontaloutta hoidetaan sen ehdottamilla nuoteilla, merkitsee se valtion lisävelkaantumista.

Velkaantumisen tahti toki hidastuu viime ja tästä vuodesta, mutta silti velkaa kertyy lisää ja vieläpä runsaammin kuin talous kasvaa – ja siksi valtion suhteellinenkin velkaantuminen syvenee.

VM:n kaavailujen mukaan valtion budjettitalouden velkamäärä lähentelee ensi vuoden lopussa jo 150 miljardia euroa.

Tuollaiset velkaluvut ovat kenen tahansa tavallisen kuolevaisen mittapuulla hirmuisia, ja siksi valtion velkaantumista voi olla helpompi säikkyä ja paheksua kuin mukisematta hyväksyä.

Kun huolestunut huomio kiinnittyy hirmuisiin miljardilukuihin, voi valtion velkarahoitusta olla paitsi vaikea hyväksyä myös vaikea ymmärtää.

Valtion velkarahoituksen lähdettä ja perusluonnetta ei ole ehkä tarkoituskaan ymmärtää. Velkarahoituksen taustalla onkin taianomainen rahoituskuvio, jota VM ei selosta sanallakaan.

Raha tukee omalta keskuspankilta

Huolestuneen silmissä valtio näyttää velkaantuvan turhankin huolettomasti kuin rahaa tulisi tyhjästä ja kuin sitä olisi rajattomasti.

Huoleen voikin olla aihetta – mutta luultavasti täysin päinvastaisesta syystä kuin äkkinäinen luulisi.

Valtion velkarahoitusta pulppuaa todellakin "tyhjästä" ja tarpeen tullen vaikka rajattomasti, joten rahan loppumisesta lienee kenenkään tähän hätään turha huolestua.

Ennemmin huolta voisi kantaa siitä, mitä edes valtion käyttöön tyhjästä tempaistut miljardit lopulta tekevät esimerkiksi rahan arvolle.

Tämän taianomaisen rahoituskuvion ytimessä on kaksi keskeistä muuttujaa, joista valtion budjettialijäämä on vain yksi.

Toinen yhtä keskeinen muuttuja on valtion oman keskuspankin – Suomessa Suomen Pankin – tase ja sitä alati paisuttavat rahoitustoimet.

Taianomainen rahoitus­kuvio hahmottuu tarkastelemalla valtion velka­lukuja ja keskus­pankin rahoitus­toimia rinta rinnan.

Taianomainen rahoituskuvio hahmottuu tarkastelemalla valtion velkalukuja ja keskuspankin rahoitustoimia rinta rinnan. Tämä tarkastelu on tosin tehtävä omin luvin ja epävirallisesti, sillä virallisesti tällaista kuviota ei ole – ja vaikka olisi, siinä ei olisi mitään mielenkiintoista.

Meneillään on silti ollut jo vuosien ajan voimistunut valtion ja sen oman keskuspankin hyvin tiivis rahoitussuhde, jossa keskuspankki on rahoittanut valtiontalouden alijäämiä kriisi kriisiltä suuremmin summin.

Eurovaltioiden ja alueen keskuspankkien keskinäinen rahoituskuvio alkoi kehittyä viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Koronakriisin kuluessa suhde on vahvistunut luultavasti jo liian vahvaksi ehkä milloinkaan purettavaksi.

Euroalueen keskuspankeista on kuin huomaamatta tullut eurovaltioiden suurimpia velkarahoittajia.

Japanissa näin on käynyt jo aiemmin, ja Yhdysvalloissa sama kuvio on jo pitkällä. Sillä erikoisella erolla, että euroalueella tämä on kielletty kuvio.

Tällaista rahaa on niin paljon kuin tarvis

Suomen valtio otti viime vuonna uutta velkaa noin 19 miljardia euroa, ja tänä vuonna velkaa tulee tällä tietoa otettua nettomääräisesti vajaat 15 miljardia euroa lisää.

Kun päälle lasketaan VM:n ensi vuodelle ennakoima vajaan seitsemän miljardin euron nettovelkaantuminen, paisuu kolmen vuoden lisävelka suurin piirtein 40 miljardiin euroon.

Kyse on kiistatta suurista summista, se on selvä.

Mutta vielä suurempia ovat ne summat, joita Suomen Pankki on sijoittanut euroalueen valtioiden ja julkisten laitosten velkakirjoihin.

EKP:n tilastojen mukaan Suomen Pankilla oli heinäkuun lopussa hallussaan euroalueen valtioiden ja muiden julkisten laitosten velkakirjoja lähemmäs 60 miljardin euron arvosta.

Velkakirjaostojen alkuperäisen periaatteen mukaan kukin euromaan keskuspankki tukee ostoillaan pääasiassa oman kotivaltionsa velkakirjamarkkinoita.

Velkakirjaostojen alkuperäisen periaatteen mukaan kukin euromaan keskus­pankki tukee ostoillaan pää­asiassa oman koti­valtionsa velka­kirja­markkinoita.

Siksi on perusteltua olettaa, että Suomen Pankin hallussa on pääosin Suomen valtion velkakirjoja. Ja että Suomen valtion velka "sivullisille" on näin ollen voinut viime vuosina jopa supistua.

Suomen Pankki on toki hankkinut valtion velkapaperit niin sanotuilta jälkimarkkinoilta, mutta tämä on valtion velkarahoituksen kannalta sivuseikka.

Sillä ei ole käytännön merkitystä, myykö valtio velkakirjoja keskuspankille suoraan vai joidenkin liikepankkien ja muiden markkinatoimijoiden välityksellä.

Lopputulos on kummassakin tapauksessa sama:

Valtio saa uutta velkarahoitusta niin paljon kuin on tarvis ja vieläpä sillä hinnalla kuin kykenee maksamaan – niin kauan kuin kaikki rahoituskuvioon osallistuvat tietävät, että velkakirjat uppoavat kuin pohjattomaan kaivoon, valtion oman keskuspankin taseeseen.

Tällaisen rahoituskuvion tuottama velkarahoitus tulee tyhjästä – eikä suinkaan vertauskuvallisesti vaan oikeasti.

Ei vain runsasta vaan myös ilmaista

Suomen Pankki niin kuin muutkin euroalueen ja muun maailman keskuspankit ovat ostaneet valtioidensa velkakirjoja tähtitieteellisillä summilla varta vasten näitä ostoja varten tyhjästä loihtimiaan miljardeja ja biljoonia.

Keskuspankit ovat luoneet sananmukaisesti nappia painamalla uunituoretta rahaa ja ohjanneet sitä valtioiden rahoittamiseen suunnilleen yhtä suurilla tai jopa suuremmilla summilla kuin valtiot ovat käyttäneet erilaisiin kriisitoimiinsa.

Rahoituskuvion toinen taianomainen piirre tarvittaessa jopa ehtymättömän määrän lisäksi on valtioille huiman edullinen hinnoittelu.

Esimerkiksi Suomen valtio on hyvän aikaa kyennyt rahoittamaan alijäämiään lähes ilmaiseksi ja halvimmillaan negatiivisella korolla eli halvemmalla kuin ilmaiseksi.

Ilman keskuspankin rahoitustukea ja voimakasta korko-ohjausta valtion korkomenot voisivat olla menossa eri suuntaan kuin kohti nollaa, joskaan "aitoa ja oikeaa" korkoa ei voi kuin arvailla.

Ilman keskuspankin rahoitus­tukea ja voimakasta korko-ohjausta valtion korko­menot voisivat olla menossa eri suuntaan kuin kohti nollaa, joskaan "aitoa ja oikeaa" korkoa ei voi kuin arvailla.

Tämä taianomainen rahoituskuvio lienee syytä pitää mielessä myös valtion velka- ja korkonäkymiä aprikoidessa. Ja sitä miettiessä, kuinka meidän käy, jos korot nousevat.

Juuri tästä valtiontalouden ja keskuspankkirahoituksen ristiin kytkennästä ja kuvion mittakaavasta johtuu, että korot – ja varsinkin reaalikorot – pysynevät pohjalukemissa niin kauan kuin talous- ja rahapolitiikan tarpeet, kuten euroalueen koossa pitäminen, edellyttävät.

Ja vaikka korot jostain kumman syystä sittenkin sattuisivat nousemaan, tämän rahoituskuvion taikavoima suojaa silti valtion rahoitusasemaa.

Niin kauan kuin valtion oma keskuspankki on valtion suurin rahoittaja, velasta maksettava korko palautuu suurelta osin keskuspankin voitonjakona takaisin valtion kassaan.

Toki tässäkin taianomaisessa rahoituskuviossa on omat vaaransa niin kuin oli ammoisissa alkemistien yrityksissä muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi.

Mutta tyhjästä temmattujen miljardien suurin riski ei liene niiden loppuminen, vaan juuri se, että niitä tupruaa tyhjästä – ja että lopulta rahaa sataa taivaalta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?