Kommentti: Korona-ajan henkiseen työkuormaan haetaan jo apua – ”Nyt mun on pakko alkaa syödä tai se jää tältä työpäivältä” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Korona-ajan henkiseen työkuormaan haetaan jo apua – ”Nyt mun on pakko alkaa syödä tai se jää tältä työpäivältä”

Työikäisten aikuisten psyykkinen kuormitus lisääntyi koronan aikana, näyttää uusi tutkimus. Suurimmat kielteiset muutokset näkyvät korkeasti koulutetuilla naisilla.

THL:n uudet tutkimustulokset näyttävät, että työikäisten aikuisten psyykkinen kuormittuneisuus lisääntyi koronapandemian toisen aallon aikana.

23.7. 15:22

Suoraan sanottuna, tätä pelkäsinkin.

Alkuvuonna näytti hetken siltä, että korona ei ole kurittanut valtavasti mielenterveyttämme. Kerätyt tiedot ja Kelan sairauspäiväraha näyttivät siihen suuntaan. Asiantuntijat olivat kuitenkin hyvin epävarmoja siitä, miten lukuja tulee tulkita.

Lue myös: Kommentti: Korona pysäytti mielenterveysongelmien kasvun vai pysäyttikö? – ”Ihminen jaksaa niin kauan kuin hänen on pakko jaksaa”

Tällä viikolla saatiin uutta tietoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi torstaina tiedotteen, joka oli otsikoitu näin: Korona on kuormittanut henkisesti etenkin korkeakoulutettuja naisia.

THL:n uudet tutkimustulokset näyttävät, että työikäisten aikuisten psyykkinen kuormittuneisuus lisääntyi koronapandemian toisen aallon aikana. Eniten kuormittuneisuus kasvoi 30–49-vuotiailla, jotka myös käyttivät aiempaa enemmän terveyspalveluita mielenterveysongelmien vuoksi.

Kielteisimpiä muutoksia nähtiin korkeasti koulutetuilla naisilla, joilla niin psyykkinen kuormittuneisuus kuin itsemurha-ajatukset lisääntyivät.

Tiedot perustuvat Finsote-tutkimukseen.

Jos tutkimustuloksesta haluaa löytää jotain hyvää, niin nyt mielenterveyden ongelmiin on haettu apua. Se on erinomaista.

Tutkimus näyttää, että eniten apua hakivat korkeasti koulutetut naiset ja matalasti koulutetut miehet.

Yhdellä sanalla sanoen: loistavaa!

Yhä edelleen ollaan tilanteessa, jossa lukuihin vaikuttavat monenlaiset tekijät. Korona mullisti ihmisten arjen täysin – yhtä aikaa päälle tulivat etätyöt, lasten etäkoulu, harrastukset menivät tauolle, kulttuuripalvelut loppuivat kuin seinään. He, jotka töissä kävivät, joutuivat pelkäämään koronalle altistumista.

Ei ihme, että käy terveyden päälle.

Jo keväällä yksi haastattelemani lääkäri sanoi, että hän usein kysyy potilaitaan, haluaisivatko he puhua työpsykologin kanssa. Lähes kaikki halusivat.

Lääkärit näkivät myös selvästi, miten ahdistuneisuus oli kasvussa. Ei ihme sekään, sillä epävarmuus lisää ahdistusta.

Samainen lääkäri sanoi, että vastaanotolle tulleet ihmiset puhuivat hänelle taloushuolistaan.

Lue myös: Liisa, 51, kärsii työelämän uudesta ongelmasta: ”Tuntuu, etten saa mitään järkevää aikaiseksi” – lääkäri kehottaa hakemaan apua apatiaan

Arjen mullistukset, koko ajan yhdessä perheen kanssa vietetty aika – ja toisilla taas loputon yksinäisyys – taloushuolet ja huolet kaukana asuvista iäkkäistä vanhemmista. Kyllä se alkaa pidemmän päälle kuormittaa; näkyä ja tuntua.

Tilanne tuli vastaan haastatteluja tehdessäkin.

Useampi puuskahti puhelun aikana ”pitäisi saada omat työt tehtyä, ja kotona on ala-asteikäisiä, joita pitäisi auttaa läksyissä”.

Eräs korkeasti koulutettu nainen sanoi suoraan: ”Ihanaa, että soitit. Sanoin lapselle, mene kysymään apua läksyihin isältä, äiti vastaa nyt puhelimeen”.

Yksi ajoitti haastattelun niin, että pystyi samaan aikaan valmistamaan ruokaa, koska yksi Teams-palaveri oli juuri loppunut ja seuraava alkamassa pian. Haastattelu päättyi sanoihin: ”Nyt mun on pakko alkaa syödä tai se jää tältä työpäivältä syömättä”.

Otos on pieni ja sisältää vain työajan.

Erikseen ovat sitten ne lukemattomat keskustelut, jotka on käyty koskien vapaa-aikaa ja huolta siitä, miten varmistaa, että kaukana asuvat iäkkäät vanhemmat ovat kunnossa.

Koska uskaltaa mennä käymään? Miten selittää lapsille, että he eivät voi tavata isovanhempiaan? Kuinka varmistua puheluiden aikana siitä, että iäkkäät äiti ja isä varmasti voivat hyvin, eivätkä vain esitä pärjäävänsä?

Oma lukunsa olisivat sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työskentelevät. Heidän kuormituksensa on ollut valtavaa.

THL:n tutkimusprofessori Jaana Suvisaari kiteyttää kokonaisuuden tiedotteessa näin: Epidemiatilanteen mielenterveysvaikutukset ovat kuin liikkuva juna.

Hän haluaa, että mielenterveysvaikutuksia seurataan tiiviisti, että nähdään, helpottuuko oireilu, kun arki palaa normaaliksi.

Se on erittäin tärkeä seurattava asia. Reilun vuoden aikana ihmisten arjessa ja työtavoissa on tapahtunut valtavia mullistuksia. Oikeastaan me kaikki rakensimme arkemme uusiksi.

Olisi suoranainen ihme, jos ihmiset eivät edes vähän oireilisi sitä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?