Kaikki alkoi vuosina 2011–2012, kun jyväskyläläinen pariskunta rakensi omakotitalon noin kymmenen kilometrin päähän Jyväskylän keskustasta. Jo seuraavana vuonna talo laitettiin myyntiin. Talosta tehtiinkin kaupat kesäkuussa 2013.
Kauppahinta reilun 130 neliön omakotitalosta oli 265 000 euroa. Kauppa vaikutti hyvältä molemmille osapuolille, mutta vuosien saatossa mielipide kaupan hyvyydestä joutui uuteen valoon. Talosta paljastui useita vakavia rakennusvirheitä, jotka johtivat lopulta kaupan purkuun Vaasan hovioikeudessa. Keski-Suomen käräjäoikeus oli vuonna 2019 antamallaan päätöksellä katsonut 55 000 euron hinnanalennuksen olevan oikea korvaustaso.
Alkuun kaikki sujui hyvin. Ostajaperhe kotiutui taloon, mutta pikku hiljaa rupesi uudessa talossa esiintymään sisäilmaongelmia, joita virheettömässä talossa ei saisi olla. Lopulta tilanne äityi niin pahaksi, että talon ostanut perhe muutti sairastelujen ja oireilun seurauksena marraskuussa 2016 tilapäisasuntoon.
Niin käräjä- kuin hovioikeudessa myyjäpariskunta kiisti pääosin ostajien vaatimukset. Myyjät kertoivat ostajien tutustuneen taloon ja ympäristöön useiden vuorokausien ajan esikauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen. Ostajat olivat myös yöpyneet talossa myyjien luvalla, mutta minkäänlaisia ongelmia ei ollut ilmennyt. Kaikista rakennusvaiheen muutoksista oli heidän mukaansa ostajille kerrottu, ja talo oli vastannut sitä mitä oli sovittu.
Tilanne oli hovioikeudenkäynnissä esiin tulleiden tosiseikkoja perusteella toinen. Rakennusaikana oli tehty useita poikkeamia rakennuslupasuunnitelmasta, eikä niistä ollut kerrottu kaupungin rakennusvalvontaan, eikä talon ostaneelle pariskunnalle. Näin ollen ostajat eivät olleet saaneet rahoilleen sellaista vastinetta, mitä he uuden talon ostaessaan olivat voineet kuvitella.
Talon rakennusvaiheesta oli otettu valokuvia lyhyin selostuksin osaksi talonkirjaa, mutta suunnitelmiin tehdyistä poikkeamista ei merkintöjä rakennusasiakirjoihin tehty. Hovioikeuden mukaan selvittämättä oli myös jäänyt, että talon myynyt pariskunta olisi kaupanteon yhteydessä antanut ostajille tietoja tehdyistä muutoksista alkuperäisiin suunnitelmiin.
Todetuista laiminlyönneistä vaikeimmin korjattavissa oli rakennuksen betonilaatan alla olevan alapohjan täyttäminen väärällä maa-aineksella. Rakentajat olivat käyttäneet rakennuslupasuunnitelman vastaisesti niin sanottua luonnonsoraa. Päätös jättää tekemättä alkuperäisten suunnitelmien mukainen sepeli- ja salaojasorakerros talon alapohjaan oli tehty rakennustöiden aikana.
Käräjäoikeuden päätöksessä kapillaarikatkoja uskottiin syntyvän tälläkin maa-aineksella, mutta hovioikeus oli toista mieltä. Väärän sorttinen maa-aines aiheutti hovioikeuden mukaan sen, että kapillaarinen vedennousu ei katkennut suunnitellulla tavalla. Hienojakoista hiekkaa oli käytetty myös omakotitalon vierustojen täytössä.
Salaojat oli tehty alkuperäisistä suunnitelmista poikkeavalla tavalla, sillä suoraan salaojaputken ympärille oli kiedottu suodatinkangas. Kun maa-aineksena putken ympärillä oli käytetty hienojakoista hiekkaa, niin Vaasan hovioikeus piti todennäköisenä, että salaojajärjestelmän käyttöikä on oletettu lyhyempi. Salaojajärjestelmän korjauskustannuksiksi oikeudessa arvioitiin 17 000 – 20 000 euroa.
Ongelmia havaittiin myös lattioiden askeläänierityksessä. Asiantuntijoiden mukaan rakennuksen laminaattilattioiden askeläänieriste oli rikkoutunut kosteuden seurauksena ja tämän seurauksena rakennuksessa oli havaittavissa kemikaalimaista hajua, joka johtui styreenipäästöistä.
Hovioikeudessa todistajana kuullun kiinteistövälittäjän arvion mukaan rakennukselle on nykykunnossa vaikea löytää ostajaa. Kiinteistön arvo määräytyisi hänen mukaansa maapohjan, liittymän ja ulkorakennuksen yhteisarvosta, joka olisi haarukassa 30 000 – 40 000 euroa.
Talon ongelmat eivät rajoittuneet pelkästään rakennusaikaiseen toimintaan, vaan vahinkoja sattui myös ongelmia tutkittaessa. Talon lattialämmitysputki rikkoutui, kun ostajien toimeksiannosta talossa suoritettiin porareikätutkimuksia.
Väärän merkkauksen johdosta poraterä oli osunut lattialämmitysputkeen, joka oli alkanut vuotamaan. Vaikka vuoto havaittiin heti, niin koko vahingon hinnaksi arvioitiin 50 000 euroa. Tämän summan myyjäpariskunta saa vähentää ostajille palauttamastaan kauppahinnasta. Näin ollen myyjät joutuvat palauttamaan talon kauppahinnasta 215 000 euroa, maksamaan vastapuolen selvittelykuluja lähes 20 000 euroa, vastapuolen oikeudenkäyntikuluja 62 000. Lisäksi maksettavaksi tulee myyjien omat oikeudenkäyntikulut.
Tuomio ei vielä ole lainvoimainen, vaan siihen voi hakea muutosta korkeimmasta oikeudesta.
