Velkakatto tuskin pysäyttää velkaantumista - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Turha syyllistää hirmuhintaisten asuntojen tarvitsijoita, sillä he ovat uhreja

Velkakatto tuskin tepsii asuntojen ja asumisen kalleuteen niin kauan kuin keskuspankki jatkaa rahaelvytystään kaasu pohjassa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

12.6. 7:15

Asunnot ja asuminen maksavat useissa Suomenkin kasvavissa kaupungeissa kohtuuttoman paljon, ja kansalaisten velkaantumisestakin voi hyvin perustein kantaa huolta.

Mutta omaa kotia perustavia Suomen nuoria aikuisia tai muitakaan omaan asuntoon kaipaavia on aivan turha syyllistää asuntojen ja ylipäätään asumisen kalleudesta – tai sen puoleen velkaantumisestakaan.

Esimerkiksi työpaikan perässä kasvukeskuksiin hakeutuvat kansalaiset eivät muuta voi kuin mukautua tarjolla oleviin asuntomarkkinoihin – ja valita kalliin omistusasunnon ja raskaan velkaantumisen tai ajan oloon kenties vielä kalliimman vuokra-asumisen välillä.

Oman asunnon hankkijat toki osaltaan vaikuttavat kysyntään, mutta he eivät määrittele asuntojen yleistä hintakehitystä eivätkä varsinkaan asuntomarkkinoiden taustalla vallitsevia rahoitusoloja.

Samoin rakennuskaavoista päättävät kunnat ja uusia asuntoja rakentavat rakennusliikkeet vaikuttavat osaltaan asuntojen tarjontaan, mutta nekään eivät päätä hintakehitystä saati rahoitusoloja.

Eniten asuntojen ja asumisen kalleuteen vaikuttaakin yksi ratkaisevan iso taustavaikuttaja, ja se on rahoituksen hintaa ja saatavuutta yksinvaltaisesti ohjaileva keskuspankki.

Niin kauan kuin asuntoluottojen ja muunlaisen velkarahoituksen reaalikorko on negatiivinen, minkään lajin velkakatot tai muut keinot eivät pysäytä velkaantumista.

EKP haluaa, että joku velkaantuu

Euroalueen keskuspankki EKP ja sitä Suomessa edustava Suomen Pankki ovat jo vuosien ajan pitäneet ohjauskorkojaan nollan prosentin tuntumassa ja monin muin tavoin varmistaneet, että koko euroalueen rahoitusolot pysyvät höyhenen keveinä.

Viimeksi tämän viikon torstaina EKP:n neuvosto päätti pitää korkonsa nollilla ja muutkin rahapolitiikan säätimensä ennallaan historiallisen keveinä tai tarvittaessa nykyistäkin keveämpinä.

Samalla EKP toisti sen, mikä on historiallisen mittavan rahaelvytyksen yksi keskeinen tarkoitus. Se haluaa varmistaa, että yleisölle – yrityksille ja kotitalouksille – on tarjolla yllin kyllin edullista lainarahaa.

Tätä edullista luotonantoa varmistaakseen EKP on jo vuosien ajan tarjonnut euroalueen pankeille käytännössä ilmaista rahoitusta runsaammin kuin pankit ovat keksineet tälle "taivaasta satavalle" rahalle mielekästä käyttöä.

Rahaa tulvii talouden rattaissa runsaammin kuin kukaan oikeastaan tarvitsee.

Taloudessa liikkeessä oleva rahamäärä on viimeksi kuluneen koronavuoden mittaan ampaissut lähes pystysuoraan kasvuun esimerkiksi sen vaikutuksesta, että EKP (ja Suomessa Suomen Pankki) on tuntuvasti lisännyt valtioiden mittavien alijäämien epäsuoraa rahoittamista.

Rahaa tulvii talouden rattaissa runsaammin kuin kukaan oikeastaan tarvitsee, ja siksi kohdetta etsivää rahaa on hakeutunut ennätysmäärin esimerkiksi juuri asuntomarkkinoille.

Korkotason painaminen nollan prosentin tuntumaan ja lainarahan tarjonnan kannustaminen kovaan kasvuun on keskeisiä syitä asuntoluottojenkin tarjonnan kasvuun.

Tästä pohjimmiltaan on johtunut myös asuntojen kallistuminen ja etenkin ensimmäistä asuntoaan ostavien nuorten aikuisten velkaantuminen.

Velkakatto tuskin tepsii

Valtiovarainministeriön valmistelema velkakatto on alun perin Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan keksimä keino, jota nämä ovat jo pitkään yrittäneet saada käyttöönsä.

Velkakaton pääasiallinen tarkoitus on sama kuin jo aiemmin voimaan tulleella niin sanotulla lainakatolla: hillitä kotitalouksien velkaantumista.

Näiden velkarajoitusten tarpeesta ja tarkoituksesta voi sinänsä päätyä helposti Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan kannalle, mutta niiden tehoa voi myös epäillä.

Velkakatto olisi toki tehokkaampi jarru kuin nyt jo voimassa oleva lainakatto, sillä velkakatto rajoittaisi kansalaisen kaikenlaista velkaantumista suhteessa tuloihin, kun lainakatto keskittyy pelkän asuntoluoton mitoitukseen suhteessa lainalla ostettavan asunnon hintaan.

Mutta samalla herää kysymys, miksi suurinta velkaantumisen lajia eli asuntoluottoja rajoittavaa lainakattoa on viimeksi korotettu eikä madallettu, jos velkaantumista on tarkoitus hillitä.

Samoin voinee ihmetellä, miksi asuntoluottoja myöntävien pankkien pääomavaadetta ei ole koettu tarpeelliseksi kiristää asuntoluottojen niin sanottua riskipainoa korottamalla, jos asuntoluottojen kasvua on tarpeen rajoittaa.

Ja näitäkin suurempi mysteeri on, miten Suomen Pankki luulee minkään kattorajojen estävän velkaantumista, kun se ottaa itsekin kaasu pohjassa osaa rahoitusolojen keventämiseen ja halvan lainarahan suurtuotantoon.

Rahaa on enemmän kuin tarpeeksi

Velkakatto ja lainakatto edustavat talousviranomaisten niin sanottuja makrovakausvälineitä, joilla viranomaisten olisi tarkoitus ehkäistä esimerkiksi löysän rahapolitiikan epäsuotuisia sivuvaikutuksia.

Noista ylivelkaantumisen kaltaisista sivuvaikutuksista onkin syytä kantaa huolta, mutta samalla on vaikea olla huomaamatta makrovakausvälineisiin sisään rakentuvaa ristiriitaa.

Kenenkään ei ole järkevää velkaantua yli maksukykynsä.

Velkakattoa vaatimalla Suomen Pankkikin käytännössä myöntää oman rahapolitiikkansa aiheuttamat riskit ja ongelmat – mutta railakasta rahaelvytystä jatkamalla se silti kasvattaa noita riskejä ja pahentaa ongelmia lisää.

Rahoitusoloja suvereenisti säätelevä keskuspankki kyllä tietää varsin hyvin, että mikään velkakatto tai muu keino ei sammuta velkarahoituksen vuolasta virtaa niin kauan kuin keskuspankki itse pitää rahahanojaan apposen auki ja rahan hinnan nollassa.

Senkin keskuspankki tietää tarkalleen, että niin kauan kuin yltäkylläisesti tarjolla oleva lainaraha on keinotekoisen halpaa, se kyllä löytää ottajansa ja kohteensa. Ja että lopulta se nostaa rahan kohteetkin keinotekoisen kalliiksi.

Tämä on arkitodellisuutta esimerkiksi Suomen suurimpien kaupunkien asuntomarkkinoilla.

Velkakatto toki pakottaisi osan asuntoja ostavista entistä kauemmas kaupunkien keskustoista tai luopumaan ostoaikeista, mutta tilalle tulisi kenties ennestään varakkaampia muita ostajia.

Velkarahan virtaus tai asuntojen hintakehitys tuskin tästä häiriintyisi. Eroa syntyisi vain siihen, että yhä harvemmalla olisi varaa omaan asuntoon.

Velka ei takaa vaurautta

Velkakaton perusajatusta voi puoltaakin esimerkiksi sillä vakavalla perusteella, että kenenkään ei ole järkevää velkaantua yli maksukykynsä ja näin altistua kenties loppuelämän mittaisille talousvaikeuksille.

Siksi tämänkään kirjoituksen tarkoitus ei ole kenenkään kannustaminen uhkarohkeaan velkaantumiseen, vaan huomion kohdistaminen velkaantumisilmiön varsinaiseen syyhyn.

Selvyyden vuoksi todettakoon sekin, että asunnon tai sen puoleen minkään omaisuuserän ostaminen hinnalla millä hyvänsä tai kuinka suurella velalla tahansa ei takaa vaurastumista. Se takaa ainoastaan velkaantumisen.

Mutta silti on turha kuvitella, että velkakatto säästäisi ketään kohtuuttoman kalliin asumisen tai kohtuuttoman pitkien työmatkojen vitsaukselta.

Ellei hullunhalpa lainaraha hakeudu kasvukeskusten ja yhä kaukaisempien ympärysalueiden asuntojen hintoihin entistä velkaisempien ostajien asuntoluottoina, se hakeutuu samoille apajille asuntosijoittajien velkavipuina.

Rahakokeiden uhri maksaa

Omistus- ja vuokra-asunnot muodostavat useimmissa kaupungeissa jokseenkin yhtenäisen asuntomarkkinoiden kokonaisuuden, jossa asumisen kustannukset ovat parhaillaan keinotekoisen korkeita siitä riippumatta, asettuuko asukas omistus- vai vuokra-asuntoon.

Vaikea valinta on tehtävä sen välillä, maksaako kovia neliöhintoja ja niiden ostamiseksi tarvittavaa suurta asuntolainaa vai kustantaako asumisensa lisäksi asuntosijoittajan tuottoja kovan vuokran muodossa.

Etenkään omaa kotia perustavat nuoret aikuiset eivät ole vastassa oleviin asunto- tai rahoitusoloihin syypäitä, vaan he ovat ennemmin olosuhteiden – ja keskuspankin rahakokeiden – uhreja.

Tästä syystä velkakattoa vaativan keskuspankin pitäisi heristää varoittavaa sormea ennemmin itselleen kuin asuntomarkkinoilla tuskaileville kansalaisille.

Lue lisää: Kommentti: Korkojen nousua pelkäävän tai toivovan ei kannata pidätellä hengitystä

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?