Kommentti: Hups, mitä tulikaan luvattua – EU:n elvytysrahasto onkin jo yli 800 miljardia eikä enää 750 miljardia euroa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Hups, mitä tulikaan luvattua – EU:n elvytysrahasto onkin jo yli 800 miljardia eikä enää 750 miljardia euroa

Komissio markkinoi elvytysrahastoa finanssipiireille jo yli 800 miljardin euron velanottovaralla. Summa voi vielä kasvaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

22.5. 7:11

Paholainen piilee yksityiskohdissa, kuuluu vanha viisas sanonta. Tämä sananparsi on tuttu monimutkaisia sopimuksia laativille – ja erityisen tärkeä sopimuspapereita allekirjoittaville.

Sanonta pätee EU:n elvytysrahastoa koskeviin kuvauksiin ja esityksiin, joskaan niitä ei ole kirjoittanut minkään lajin pahalainen vaan EU:n toimielimet – ja Suomessa maan hallitus.

Yksi muodollisesti pieni teknisluontoinen mutta vaikutuksiltaan pirullinen yksityiskohta on jo noussut päivänvaloon.

Se koskee koko "paketin" mittakaavaa – ja kysymyksiä, mikä on elvytysrahaston koko ja kuinka paljon EU voi hakea rahoitusmarkkinoilta velkarahoitusta jaettavaksi jäsenmaille ilmaisina avustuksina ja puoli-ilmaisina tukiluottoina.

Suomessa sama kysymys tarkentuu muotoon, kuinka suurten EU:n velkojen maksamiseen eduskunta tulikaan viime viikolla sitoutuneeksi jopa vuosikymmenten ajaksi.

Joka luulee eduskunnan äänestäneen "jaa" 750 miljardin euron summasta ja siitä Suomelle tarkkarajaisesti koituville vastuille, voi yllättyä.

Summa on jo "tarkentunut" tuota usein toistettua 750 miljardia suuremmaksi. Kyse onkin jo hieman yli 800 miljardin euron paketista.

Suomessa, niin kuin muissakin EU-maissa, elvytyskokonaisuus on esitelty 750 miljardin euron otsikkosummalla. Niinpä myös kansallisia saantoja ja maksuosuuksia on laskettu ja arvioitu juuri tuota summaa eri tavoin jakamalla.

Tuo 750 miljardin euron otsikkoluku ei kuitenkaan pidä sen kanssa, mihin mittaan elvytysrahasto on tarkoitus kasvattaa, vaan se on eräänlainen sisäänheittohinta.

Käypä luku on jo nyt täsmentynyt hieman yli 800 miljardiksi euroksi – ja voi vielä kasvaa sitäkin suuremmaksi.

Tämä ilmenee vaikeuksitta ja vailla vähäistäkään erehtymisen vaaraa, kunhan asiaan tutustuu komission finanssimarkkinoille laatimista esityksistä.

Komissio on viime kuusta lähtien markkinoinut pian alkavia historiallisen mittavia velkakirjamyyntejään varta vasten finanssimarkkinoiden tarpeisiin julkaisemillaan "EU as borrower" (EU lainanottajana) –sijoittajasivuilla.

Finanssipiireille laatimissaan esityksissä komissio kuvaa EU:n vuosien 2021–27 budjettia ja sen kupeeseen kytkettävää elvytysrahastoa aivan toisenlaisin summin kuin esimerkiksi Suomen eduskunta on viime kesästä lähtien puinut ja viime viikolla päättänyt.

Komission sijoittajasivujen "Facts and figures" (Tosiseikat ja luvut) -esitteen mukaan EU:n vuosien 2021–27 budjetti on 1 211 miljardia euroa ja sen oheen koottava elvytysrahasto 807 miljardia euroa.

Monivuotinen budjetti ja elvytysrahasto muodostavat komission mukaan yhdessä "elvytyspaketin", jonka "kapasiteetiksi" se ilmoittaa yhteensä 2 018 miljardia euroa.

Suomessa kansalaisille – ja kansanedustajille – sama kokonaisuus on miltei poikkeuksetta esitelty 1 800 miljardin euron summaluvulla, joka muodostuu 1 074 miljardin euron monivuotisesta budjetista ja 750 miljardin euron elvytysrahastosta.

Lukujen ero voi vaikuttaa häkellyttävän suurelta, ja siksi esimerkiksi juuri elvytysrahaston markkinoiminen 750 miljardin euron lukemalla voi tuntua jopa harhautukselta.

Yhteensä satojen miljardien eurojen ero ei kuitenkaan perustu varsinaiseen valehteluun. Kyse on ilmaisuteknisistä yksityiskohdista.

Paholaisen yksityiskohta piilee EU:n budjetointiteknisessä kikassa.

EU:n monivuotisen budjetin eli niin sanotun maksukehyksen luvut on tapana esitellä edellisen budjettikauden alussa vallinneen hintatason mukaisin luvuin ja korjata uuden budjetin lukuja kauden kuluessa suuremmiksi kaavamaisella kahden prosentin vuotuisella korotuksella.

Niinpä vuosien 2021–27 budjettiesitystä ja elvytysrahastoa sekä niiden toteen saattamiseksi välttämätöntä niin sanottua EU:n omien varojen päätöstä on pääosin puitu vuoden 2018 rahan arvoa vastaavin luvuin.

Aikanaan budjetin ja elvytysrahaston menomomentteja on kuitenkin tarkoitus panna toteen kulloinkin käyviksi katsotuin summin.

Lukuja korotetaan niin sanotulla deflaattorilla eli kansanomaisemmin inflaatiokorjauksella, mutta käytännössä summia korotetaan EU:n määrittelemällä kaavamaisella kahden prosentin vuosikorotuksella eikä oikeasti toteen käyneen inflaation perusteella.

EU-maiden vuotuinen inflaatiovauhti ei ole aikoihin ollut kahta prosenttia, joten käytännössä kaavamainen korjauskerroin voi merkitä keinotekoisen suurta rahasummien paisuttamista.

Tällaista budjetointitapaa perustellaan halulla esitellä budjettilukuja vertailukelpoisin summin.

Elvytysrahaston luvuissa esitystapaa voinee perustella pyrkimyksellä yhdenmukaisuuteen, joskin tapaa voi myös pitää outona.

Erikseen tarkasteltuna elvytysrahasto on ainakin virallisesti ainutlaatuinen ja kaikin puolin ennen kokematon järjestely, joten vertailukelpoisuus joihinkin vuoden 2018 rahasummiin ennemmin haittaa kuin helpottaa hankkeen ja sen mittakaavan arvioimista.

Sitä komissio ei kerro kovinkaan tarkasti edes finanssimarkkinoiden esitteissään, miten se on päätynyt 750 miljardin summasta juuri noin 807 miljardin euron lukuun.

Luvun taustalla lienee elvytysrahastolle vuosiksi 2021–27 kaavailtu jakovaihe ja joukko oletuksia esimerkiksi siitä, missä tahdissa jäsenmaat hakevat ja saavat rahaa liikkeelle.

Kyse on väistämättä arviosta, joka voi vielä muuttua. Osa nostoista voi helposti viivästyä aiottua myöhemmäksi, sillä suurimpia avustuksia ja tukiluottoja saavat jäsenmaat ovat yleensä olleet tehottomimpia EU-varojen käyttäjiä.

Jos elvytysrahaston etupainoiseksi aiottu rahanjako viivästyykin pari vuotta aiottua myöhemmäksi, jää myös kaavamaiselle deflaattori-korjaukselle suurempia summia paisutettaviksi. Se tarkoittaisi elvytysrahaston automaattista kasvamista nyt arvioitua 807 miljardia euroa suuremmaksi.

Kaavamainen rahasummien deflatoiminen kasvattaa samalla myös Suomeen tulossa – ja aikanaan Suomesta lähdössä – olevia summia. Taloussanomat kertoi ensimmäisen kerran viime syyskuussa EU:n budjettikikasta – ja siitä, että Suomen tarkkarajaisiksi vaatimat luvut ovat epävarmoja arvioita.

Komission nyt käyttämällä runsaan seitsemän prosentin korotuksella Suomeen on odotettavissa yleensä esitetyn 2,7 miljardin euron asemesta 2,9 miljardia, ja Suomi joutuisi aikanaan maksamaan yleensä esitetyn 6,6 miljardin euron asemesta 7,1 miljardia euroa korkoineen.

Mutta varsinkin maksuosuuden arvioiminen on millä tahansa kertoimilla jokseenkin turhaa, sillä kuvion kustannukset ja kunkin EU-maan osuus maksuista tarkentuvat vuoteen 2058 asti ulottuvan maksuajan päätteeksi.

Kahdet erilaiset rahasummat ja niiden perusteet käyvät kyllä ilmi, kunhan aikansa uppoutuu komission kuvauksiin, ja kunhan tulee tutustuneeksi eri yleisöille laadittuihin kuvauksiin.

Mutta tällaista numerojumppaa pähkäillessä voi tulla tuumanneeksi, että olisi tämän paketin voinut selkeämminkin kuvailla. Ja miksi joka tapauksessa monimutkainen järjestely oli esiteltävä kansalaisille vaikeamman kautta, kun sama kuvio oli mahdollista esitellä finanssimarkkinoille selkein luvuin.

Komissio ja meillä hallitus näyttävät luottavan kansalaisten – ja ehkä kansanedustajienkin – kykyyn hahmottaa suuria lukuja ja niitä korottavien deflaattorikertoimien vaikutuksia.

Tällainen luottamus toki imartelee – mutta sopii huonosti yhteen sen kanssa, että EU:n ja Suomenkin talousviranomaiset pitävät kansalaisten "talouslukutaitoa" ennemmin heikkona kuin hyvänä.

Vai epäileekö komissio sittenkin suuriin lukuihin ja monimutkaisiin laskutoimituksiin tottuneiden finanssiammattilaisten käsityskykyä, kun katsoi parhaaksi laatia elvytyspaketin sijoittajaesitteet helppotajuisin selkoluvuin.

Sivustaseuraaja voi päätyä sellaiseenkin vaikutelmaan, että esitystapojen – ja esitettävien rahasummien ero – kertoo tasapainoilusta kahden ristiriitaisen pyrkimyksen välissä.

Suomessakin eduskuntakäsittely ilmensi omalla monipolvisella ja poliittisesti repivällä tavallaan, kuinka EU:n elvytysrahasto yhteisvelkoineen koetteli kansallista kipukynnystä. Samanlaisesta koettelusta kertoo hankkeen päätyminen kanteena Saksan perustuslakituomioistuimeen.

Ehkä juuri poliittisen vastahangan välttämiseksi komissio on päätynyt esittelemään elvytysrahaston lukuja kansalaisille mahdollisimman pienin luvuin.

Samalla komissio ymmärtää, että finanssimarkkinoille hanke merkitsee mahdollisuutta sijoittaa käytännössä riskittömiin EU:n uusiin velkakirjoihin ja yhtä tärkeää mahdollisuutta pienentää velkaisimpiin EU-maihin liittyvää sijoitusriskiä.

Nähtävästi komissio on oivaltanut senkin, että vaikutuksen tekeminen finanssimarkkinoihin edellyttää elvytyspaketin esittelemistä mahdollisimman suurilla rahasummilla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?