Kommentti: Suomi kauhistelee valtion velkaa, yli tuplaten velkaisempi Italia velkaantuu huoleti lisää ja kehuu julkista velkaansa kestäväksi - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Suomi tuskailee kestävyysvajetta, Italia ei tunne koko sanaa

EU:n vähävelkaisiin kuuluva Suomi hermoilee julkisen talouden kestävyysvajetta. Yli tuplaten Suomea velkaisempi Italia ei tunne koko sanaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

15.5. 7:10

Suomenkin sitoutuminen Euroopan unionin elvytysrahastoon yhteisvelkoineen on joltisenkin varma asia, vaikka hankkeen lopullinen hyväksyminen eduskunnassa on pitkittynyt.

Elvytyspaketin eduista ja haitoista voikin helposti virittää keskustelun ja kirjoittelun aihetta ties kuinka pitkäksi ajaksi. Mutta aiheen pitkällinenkään puiminen tuskin muuttaa eduskunnan enemmistön kantaa – tai sitä, että tavalla tai toisella järjestely toteutuu ja Suomikin ottaa siihen osaa.

Kun eduskunta vahvistaa hankkeen, sitoutuu Suomikin osaltaan EU:n yhteisvelkaan ja näin hyväksyy yhteiseen velkapiikkiin rahoitettavat tulonsiirrot Suomea verrattomasti velkaisemmille EU-maille.

Yhteiseen talousvastuuseen siirtyminen tai ainakin sitä kohti hivuttautuminen edellyttänee tai ainakin kannustaa myös talouspolitiikan periaatteiden yhteen sovittamista.

Julkisen talouden säännöt, periaatteet ja ihanteet ovat kaikissa EU-maissa periaatteessa ja muodollisesti yhteisiä ja samoja – mutta käytännön arkitodellisuuden erot ovat erittäin suuria.

Seuraavaksi voikin olla paikallaan puntaroida, pitäisikö Suomen hyväksyä – ja ehkä omaksuakin – yhteisen velkavastuun lisäksi myös Suomea velkaisempien maiden talousperiaatteet.

Joka tapauksessa lienee turha kuvitella esimerkiksi Italian ja muiden velkaisimpien EU-maiden mukautuvan ja hyväksyvän sellaisenaan meikäläisiä talouspolitiikan periaatteita ja tavoitteita.

Kumpaan suuntaan mukautuminen toteutuukaan, umpeen kurottavaa taloustulkintojen eroa on melkoisesti.

Erot käyvät vaikeuksitta ilmi esimerkiksi vertailemalla Suomen ja elvytysrahaston suurimman edunsaajamaan Italian tulkintoja julkisen talouden vakaudesta ja kestävyydestä.

Vain vähän pelkistämällä voinee tulkita Suomen pelkäävän, että elvytys ja siitä kertyvä velka uhkaavat julkisen talouden vakautta, kun taas Italia uskoo mittavan elvytyksen vahvistavan julkistakin taloutta.

Suomenkin hallitus jatkaa koronakriisin takia talouden elvyttämistä, mutta samaan aikaan osa hallituspuolueista ja miltei koko oppositio kantavat jo suurta huolta julkisen talouden velkaantumisesta ja niin sanotusta kestävyysvajeesta.

Huoli julkisen talouden velkaantumisesta leimaa muutenkin kotimaista talouspoliittista keskustelua – ja kasvattaa poliittista painetta sopeutustoimiin eli suomeksi sanottuna julkisen talouden menoleikkauksiin, veronkorotuksiin tai kumpaankin.

Juuri velkaantumisen takia eripuraisessa puoliväliriihessä hallitus sopi ensimmäisistä julkisen talouden sopeutuksista. Se tarkoittaa joidenkin menojen leikkaamista siitä huolimatta, että talouspolitiikan viritys on yleisesti elvyttävä.

Elvytystavoitteisiin nähden kyseenalaiset menoleikkaukset kirpaisevat esimerkiksi korkeakoulu- ja teatterilaitosta, mutta alle 400 miljoonan euron leikkauksia voi silti pitää näytösluontoisena eleenä julkisen talouden "oikeiksi" uskottuihin sopeutustarpeisiin verrattuna.

Valtiovarainministeriön (VM) vastikään julkistama Suomen talousennuste sisältää päivityksen myös julkisen talouden kestävyysvajeesta. Se on kahdeksan miljardia euroa eli 20 kertaa suurempi kuin hallituksen nyt päättämät menoleikkaukset.

VM:n meikäläiseen talouskeskusteluun istuttama kestävyysvajeen käsite viittaa julkisen talouden tulojen ja menojen väliseen pitkäaikaiseen ja sitkeään epätasapainoon.

Ministeriö luonnehtiikin Suomen julkisen talouden alijäämää krooniseksi eli pysyväisluonteiseksi ja julkista velkaantumista nykynäkymin kestämättömäksi.

VM:n ja meikäläisen talouspoliittisen keskustelun velka- ja kestävyyshuolia voi pitää perusteltuina, tai niitä voi pitää liioitteluna ja ainakin talouskriisin oloissa ennenaikaisina.

Mutta meikäläisiä velka- ja kestävyyshuolia voi pitää myös hölmöinä ja jopa absurdeina – jos niitä verrataan vaikkapa italialaisen talouspolitiikan keskusteluun.

Italian VM eli maan talousministeriö Dipartimento del Tesoro laatii aika ajoin katsauksia maan julkisen talouden tilasta ja vakaudesta niin kuin VM tekee Suomessa.

Sillä erolla, että vain raporttien otsikot ja rakenne ovat kuin samasta muotista. Sisältö, avainsanasto ja johtopäätökset ovat kuin eri maailmoista.

Suomen VM ei ole pitkään aikaan julkaissut yhtään talouteen liittyvää raporttia ilman ainakin paria painavaa kappaletta kestävyysvajeesta.

Sen sijaan Italian VM ei tunne tarvetta koko kestävyysvajeen käsitteelle edes varta vasten maan julkisen talouden vakautta käsittelevässä raportissaan.

Italian VM on viime kuussa päivittänyt vakausraporttinsa, joka löytyy ministeriön verkkosivuilta italiaksi ja englanniksi.

Kummastakaan kieliversiosta ei löydy kertaakaan ilmaisua tai käsitettä, joka vastaisi meikäläisen keskustelun synkkäsävyistä avainkäsitettä "kestävyysvaje" tai mitään sen tapaistakaan.

Toki Italiankin vakausraportti kuvailee peittelemättä maan julkisen talouden alijäämiä ja velkaantumista ja niiden meikäläisittäin päätä huimaavaa mittakaavaa.

Mutta italialaisittain tulkiten julkisen talouden velkaisuus ei ole ongelma tai edes osa ongelmaa, vaan se on osa ratkaisua.

Italian julkinen talous on yli kaksi kertaa niin velkainen kuin Suomen julkinen talous, ja Italia ylittää pitkälti yli kaksi kertaa EU:n määrittelemän velkaisuuden enimmäismäärän.

EU-maalla saisi olla julkista velkaa korkeintaan 60 prosenttia maan vuotuisen bruttokansantuotteen arvosta. Suomi on jo rikkonut rajan, mutta vasta niukasti ja vähemmän kuin EU-maat keskimäärin. Italia huitelee jo 150 prosentin tuolla puolen.

Suomen VM ennustaa Suomen julkisen velkaisuuden kohoavan koronakriisin ja elvytysmenojen takia pian 75 prosenttiin – ja muistuttaa kestävyysvajeesta minkä ehtii.

Italian VM arvelee maan julkisen velkaisuuden kohoavan pian 160 prosenttiin – mutta luonnehtii näkymää laatusanalla "kestävä".

Onnea yritykseen sille, joka aikoo käännyttää italialaista huoletonta taloustulkintaa meikäläiseen mollivoittoiseen muottiin. Ja vihjeeksi matkaan, että "kestävyysvaje" on italiaksi suunnilleen "divario di sostenibilità".

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?