Kommentti: Markkinat haluavat EU:n elvytysrahaston – mutta siihen on muita syitä kuin korona tai elvytys - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Elvytysrahasto on markkinoille ja Italialle tuplajättipotti

EU:n elvytysrahaston suurin arvo on aivan muussa kuin koronaelvytyksessä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

6.5. 7:03

Totta kai se olisi finanssimarkkinoillekin paha pettymys, jos EU-maiden jo viime heinäkuussa sopima EU:n elvytysrahasto nyt kaatuisi vaikkapa Suomen eduskunnan tyrmäykseen.

Pelko elvytysrahaston kaatumisesta voisi hyvinkin säikäyttää alueen korkomarkkinat ainakin joksikin aikaa levottomuuden tilaan ja rykäistä eritoten velkaisimpien euromaiden korkoja ainakin joksikin aikaa nykyistä korkeammiksi.

Tyrmäystä voinee edelleen pitää epätodennäköisenä, mutta sen todennäköisyys on nollaa suurempi ja siksi myös korkoheilunnan riski on enemmän kuin vain teoreettinen uhka.

Elvytysrahaston kaatumisen riski – tai toivo, miten kukin asiaa tarkasteleekaan – kohosi hieman aiempaa suuremmaksi sen jälkeen, kun Suomen perustuslakivaliokunta katsoi hankkeen vahvistamisen edellyttävän eduskunnassa tuekseen kahden kolmasosan enemmistöä.

Tämä vaatimus sysäsi eduskunnan kuin tulisille hiilille, sillä hallituspuolueiden äänet eivät riitä tarvittavaan enemmistöön ilman oppositiolta heruvaa suoraa tai epäsuoraa tukea.

Tämä on vaikea paikka eritoten kokoomukselle, joka on monin tavoin moittinut elvytysrahaston periaatteita, mutta joka on silti tinkimätön EU:n kannattaja.

Yksi elvytysrahaston esiin pakottama kysymys onkin, onko EU:n kannattajalla lupa arvostella tai jopa vastustaa kiistanalaista elvytysrahastoa – vai velvoittaako EU-myönteisyys hyväksymään hankkeen aiemmin kiellettyinä pidettyine yhteisvelkoineen?

Toinen enimmäkseen järkyttyneissä puheenvuoroissa esiin noussut huoli on pelko finanssimarkkinoiden rauhattomuuksista, jos Suomi kaataisi elvytysrahaston.

Onko elvytysrahastoa lupa vastustaa, vaikka sijoittajat ottaisivat siitä nokkiinsa – vai onko velkapiikki avattava markkinoiden mieliksi?

Finanssimarkkinat haluavat EU:n elvytysrahaston, se on selvä – ja siksi hankkeen kaatuminen olisi paha pettymys. Mutta miksi näin on, sillä on enemmän tekemistä sijoittajien oman kuin EU:n talouden kanssa.

 Onko elvytysrahastoa lupa vastustaa, vaikka sijoittajat ottaisivat siitä nokkiinsa – vai onko velkapiikki avattava markkinoiden mieliksi?

Kyse on yksinkertaisesti rahasta ja tarkemmin sanottuna tuotoista ja riskeistä – ja siitä, kuka takaa ja tiukan paikan tullen maksaakin elvytysvelat Italian kaltaisten EU:n velkaisimpienkin jäsenvaltioiden puolesta.

Vain hiukkasen pelkistäen:

Finanssimarkkinoiden tuotto-riski-laskelmissa elvytysrahaston tärkeimpiä piirteitä ovat EU:n yhteisvelka ja ensi kertaa velkaan perustuvat tulonsiirrot – ja se, että nyt Italian ja muiden ylivelkaisten valtioiden luottoriski on verrattomasti pienempi kuin ilman yhteisvelkaa ja yhteisvelan julkisivuksi perustettua elvytysrahastoa.

Tällaisissa laskelmissa koronakriisi ja kriisillä perusteltavat elvytystoimet ovat toki nekin tärkeitä, mutta ne ovat silti sivuseikka EU:n yhteisvelan ja velkarahoitteisten tulonsiirtojen sekä niistä seuraavan suuren periaatteellisen muutoksen rinnalla.

EU-maathan elvyttävät talouksiaan joka tapauksessa, ja ne elvyttävät jo täyttä päätä, vaikka yhteisrahastoa ei ole vielä olemassa. Markkinatoimijat käsittävätkin, että elvytysrahasto vaikuttaa enemmän elvytysmenojen ja -kustannusten jakoon kuin määrään.

Yksikään EU-maa tai sen puoleen itse EU:kaan eivät selviä koronaelvytyksestä ilman julkisen talouden velkaantumista, mutta elvytysrahaston vaikutuksesta elvytysvelkaan liittyvät vastuut ja riskit jakautuvat eri tavalla kuin kävisi ilman elvytysrahaston yhteistä velkapiikkiä.

Yhteinen piikki jakaa vastuut tavalla, jossa yhdistyvät velkaisimpien EU-maiden ja finanssimarkkinoiden edut. Velkaisimpien jäsenmaiden velkavastuut ja rahoituskustannukset kevenevät ja näidenkin maiden alijäämiä rahoittavien finanssitoimijoiden riskit pienenevät.

Toki Italiaa ja markkinoita harmittaisi, jos näin ei kävisikään – jos joutuisivat itse vastaamaan veloistaan ja kantamaan riskinsä.

 Yhteinen piikki jakaa vastuut tavalla, jossa yhdistyvät velkaisimpien EU-maiden ja finanssimarkkinoiden edut.

Finanssimarkkinoiden suunnalta tarkastellen elvytysrahastosta on kertaluontoisia rahoituskierroksia pysyvämpääkin hyötyä, sillä se voi korjata EU:n ja euroalueen valuvikoja.

EU:lta ja rahaliitolta on puuttunut niin sanottua fiskaalista kapasiteettia eli kyky harjoittaa suhdanteita tasaavaa talouspolitiikkaa eri jäsenmaiden kesken.

Tämä puute oli jo tiedossa yhteisvaluuttaa perustettaessa, mutta euron perustajat laskivat jonkin otollisen kriisin tuovan ratkaisun poliittisesti vaikeaan talouspolitiikan keskittämisen pulmaan.

Elvytysrahasto voi finanssimarkkinoilta katsoen näyttää ratkaisulta tai ainakin lupaavalta ratkaisun prototyypiltä.

Samalla toinenkin puute näyttää ratkeavan, sillä markkinat saisivat yhteisvelasta kauan kaipaamansa euromääräisen ja joltisenkin riskittömän "turvallisen sijoitusvälineen".

Tämän tavoitteen markkinoiden kanssa jakaa kasvava määrä EU- ja eurovaikuttajia, joiden mielestä euron kansainvälisen aseman sietäisi olla nykyistä keskeisempi ja vahvempi suhteessa maailman ylivoimaisesti tärkeimpään valuuttaan, Yhdysvaltain dollariin.

Elvytysrahasto onkin jo ehtinyt ennen varsinaista aloitustaan mukaan komission hahmotelmiin, joissa EU:n velka ja unionin velkakirjat luontevasti vahvistavat euron kansainvälistä asemaa – ja EU:n "taloudellista suvereniteettia" ja "strategista autonomiaa".

Tällaisista näkymistä voi olla hyvillään tai pahoillaan, ja niitä voi kannustaa tai vastustaa. Mutta ennen kuin niiden perusteella lyö kantaansa lukkoon elvytysrahaston puolesta tai sitä vastaan, kannattanee ottaa huomioon yksi näkyjen laitamille usein unohtuva seikka.

Rahaliiton valuvikoja tuskin korjataan eikä maailman reservivaluuttojen nokkimisjärjestyksiä heilutella tilapäisillä ja kertaluontoisilla järjestelyillä.

Elvytysrahasto toki perustetaan virallisesti vain koronaan liittyväksi tilapäiseksi järjestelyksi. Mutta muodollisuuksista huolimatta järjestelylle on ilmiselvästi kaavailtu pysyviä tarkoituksia.

Poliittistaloudellisen palapelin vaikeimmat palat painottuvat poliittisiin periaatteisiin. Niitä joutuvat suomalaiset kansanedustajatkin puntaroimaan ennen kuin painavat äänestysnappejaan.

 Järjestelylle on ilmiselvästi kaavailtu pysyviä tarkoituksia.

Yksi puntarointi on käytävä juuri velkaisimpien EU-maiden ja finanssimarkkinoiden odotusten, toiveiden ja toisinaan miltei vaatimustenkin sekä omien poliittisten periaatteiden ja oman maan kansalaisten etujen välillä.

Asiaa voi lähestyä esimerkiksi palauttamalla mieleen sellaisia EU- ja europuheissa meilläkin hartaasti toistettuja ilmaisuja kuin "kunkin jäsenmaan vastuu omasta taloudesta" ja "markkinakuri".

Ja jos muisti kantaa edes vuosikymmenen verran menneisyyteen, voi muistella niinkin rehvakkaita uhoaikeita kuin "niskalenkin ottaminen markkinavoimista".

Ehkä tuollaista sanontaa ei muuten maksaisi vaivaa muistella, mutta se voi avartaa näkökulmaa ihanteiden muutokseen.

Aiemmin "markkinakuri" tarkoitti ylivelkaisille jäsenmaille korkojen kohoamisen uhkaa ja kurinalaiseen taloudenpitoon kannustavaa markkinapainetta.

Sanan merkitys vaikuttaa kääntyneen päälaelleen, jos sitä kukaan edes käyttää. Nyt ruotuun on saatava omasta taloudestaan edes joten kuten huolta pitävät ja nuiviksi haukutut maat, jotta ne ymmärtävät avata yhteisen velkapiikin velkaisimpien ja markkinoiden mieliksi.

Viime vuosikymmenellä "niskalenkkien" avulla oli tarkoitus tarvittaessa kurittaa liian nokkaviksi käyneitä markkinoita, mutta nyt tämäkin hölmö kielikuva näyttää kääntyneen entistä tarkoitustaan vastaan.

Nyt Suomen on paras taipua markkinoiden tahtoon, tai muuten...

Toki elvytysrahastoa voi puntaroida myös huolettomalla hällä väliä -asenteella ja ottaa osaa yhteiseen iloon esimerkiksi siitä, että Italiankin talous saa pian puoli-ilmaisen tuen lisäksi suuren määrän ihkailmaista tukea, ja että markkinatkin saavat oivan tilaisuuden riskittömään tuottoon.

Ja kai siitäkin voi oikein kovasti pinnistellen iloita, että saa Suomikin elvytysrahaston kuviosta osansa. Sillä mikä onkaan suurempi ilo kuin antamisen ilo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?