”Hirveällä riskillä” vuosikaudet kasvanut lappilaisyritys kaatui – miljoonavelat taannut Juha-Pekka sanoo elämän jatkuvan: ”En ole katkera”

Juha-Pekka Mikkola kertoo olevansa tekevä mies, ja konkurssi antaa tilaa hengähtää. Huolta hän kantaa kuitenkin tulevaisuudesta.

Juha-Pekka Mikkola pyöritti safaripalveluja tarjoavaa yritystä ja teki jopa 100-tuntisia työviikkoja kunnes korona vei asiakkaat ja yritys teki konkurssin.

26.4.2021 20:20

– Kyllä minä pärjään. Seuraavista sukupolvista tässä on huoli, toimitusjohtaja Juha-Pekka Mikkola painottaa.

Verottaja on muutama päivä aikaisemmin hakenut hänen matkailualan yrityksensä Arctic Lifestyle Oy:n konkurssiin. Yrityksestä tuli yksi koronapandemian uhreista – jatkossa niitä odotetaan yhä enemmän, sillä Suomen Yrittäjien mukaan vielä matalana lyönyt konkurssiaalto saattaa ajoittua loppukevääseen.

Arctic Lifestyle perustettiin vuonna 2005 ja kasvoi liikevaihdoltaan reiluun miljoonaan euroon. Vuosina 2018 ja 2019 yritys oli myös voitollinen ja työllisti yli 25 henkilöä. Korona painoi vei 95 prosenttia asiakkaista ja velkaannutti.

Mikkola myöntää, että yritystä kasvatettiin kovalla riskillä. Investoinnit ja laajeneminen vaativat jatkuvaa kasvua myös liikevaihdossa ja tuloksessa. Koronaviruksen tultua oltiin mahdottoman edessä. Verottajan päätös jättää konkurssiuhkainen haaste helmikuun alussa, väliaikaisen konkurssisuojan päätyttyä, oli viimeinen naula arkkuun.

Sen myötä yritys ei voinut hakea kustannustukia ja myöskin Business Finlandin myöntämän tuen toinen osa jäi saamatta.

– Hirveä riski melkein onnistui, mutta en ole katkera. Jälkiviisastelu oli helppoa, muttei se kannata. 16 vuotta yrityksellä meni hyvin, mutta ei tälle voi mitään.

Lumi Resort.

Mikkola kertoo taanneensa yhtiönsä lainoja itse 1,2 miljoonan euron edestä. Pahimmassa tapauksessa summa kaatuu hänen maksettavakseen, vaikkakaan hän ei usko pystyvänsä sitä sitä kokonaan maksamaan. Nyt Mikkola ei voi kuin odottaa velkajärjestelyitä ja katsoa, millaiseksi ne muodostuvat. On myös mahdollista, että pankki lainaisi summan uudelle yhtiölle, jolloin safarikeskus pysyisi omissa käsissä ja luottotiedot säilyisivät.

Joka tapauksessa koti on suojassa, sillä Mikkola myi oman osuutensa kodista vaimolleen. Tunnelmiaan hän kuvaa rauhalliseksi. Koronasta huolimatta vuosi 2020 oli monella tavalla rennompi, kun Mikkolalla ei ollut työntekijöitä hoidettavanaan, paineet jatkuvalle kasvulle oli poissa ja aikaa jäi itselleen mielekkäämpiin asioihin.

 Olen tekevä mies, keksin kyllä korvaavaa tekemistä ja pystyn huolehtimaan itsestäni ja lähipiiristäni.

Arctic Lifestylessä Mikkola kertoo tehneensä jopa 100 tunnin työviikkoja, mutta aluksi koronan ja sittemmin konkurssihakemuksen myötä on aikaa levähtää.

– Minulla on aina ollut varasuunnitelmia. Olen tekevä mies, keksin kyllä korvaavaa tekemistä ja pystyn huolehtimaan itsestäni ja lähipiiristäni. Veronmaksukykyni on varmaan jatkossa heikompi, enkä pysty tarjoamaan työtä muille, mutta ei minulla ole henkilökohtaisesti hätää.

Mikkola kertookin perustaneensa viime vuoden lopussa Lapin Hullu Ohjelmapalvelut -nimisen yrityksen.

Elämä jatkuu, vaikkakin pienempänä kuin aiemmin.

Juha-Pekka Mikkola ei ole huolissaan omasta tulevaisuudestaan.

Itseään enemmän Mikkolaa huolettaakin lastensa ja koko suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus. Hän ei halua verrata koronaviruksen aiheuttamia konkursseja 1990-luvun lamaan, mutta uskoo, että monelle jää maksettavakseen valtavia velkoja.

Velkojen myötä yritykset eivät voi investoida tai palkata enempää työvoimaa, eikä uusien yritysten tilalle nouse uusia. Lapin osalta Mikkola uskoo, että matkailualan osaaminen rapautuu, kun yhä useampi siirtyy epävarmalta alalta turvallisemman tulon piiriin.

Uudet matkailuyritykset eivät myöskään synny silmänräpäyksessä. Esimerkiksi husky-safariyrityksen tulee kasvattaa uudet safarikoirat, mikäli yritystoimintaan tulee pienikin katko.

– Muutaman tällaisen matkailuyrityksen konkurssi vastaa oheisvaikutuksineen Kaipolan tai Veitsiluodon tehtaan sulkemista. Ilman työtä jää moni.

Kaiken tämän Mikkola pelkää pitkällä aikavälillä rapauttavan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Jos ei ole veronmaksajia, niin kuinka pitää hyvinvointipalveluitakaan. Ei minulla ole niin väliä, sillä selviän sen noin 40 vuotta, mitä vielä elän, mutta pelkään, millaisen maan jätämme lapsillemme. Onko heille enää töitä? Miten paljon jätämme velkaa heille?

Korona vei 95 prosenttia asiakkaista.

Koronatukia Mikkola pitää pääsääntöisesti riittävinä ja hyvinä. Sen sijaan poliittisia päätöksiä esimerkiksi rajojen sulkemisesta olisi voitu tehdä aiemmin.

Hän korostaa myös, ettei loputtomiin valtion ole syytäkään elvyttää yrityksiä keinotekoisesti.

Verottajalta Mikkola olisi toivonut enemmän malttia.

– Verottaja lähtökohtaisesti epäonnistui, kun ei joustanut laisinkaan. Siitä seuraa se, että minunkin firmasta jää verotuloja saamatta kymmenien vuosien ajalta.

Muita konkurssiuhkan alla painivia yrittäjiä Mikkola haluaa kannustaa:

– On rohkeaa, että on ylipäätään uskaltanut yrittää. Silloin ei tarvitse jossitella.

Mikkolan mukaan harvemmin on syytä katua tai hävetä, vaikka yritystoiminta ei lopulta olisikaan kannattanut. Yrittämistään voi silti muistella ylpeänä, eikä konkurssi poista aiempia saavutuksia.

Konkurssin jälkeen Mikkola kehottaa suuntaamaan ajatukset muualle kuin rahaan. Mieluummin pitää miettiä, mitä haluaa tehdä ja luottaa tulevaisuuteen.

– Kevät on tulossa ja Suomi on puhdas ja ihana maa. Ei tässä ole mitään hätää, ja se mikä ei tapa, vahvistaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?