Kommentti: Kova hinku maksaa omia ja muiden velkoja – Suomi lipsuu kohti hyödyllisen hölmön osaa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kova hinku maksaa omia ja muiden velkoja – Suomi lipsuu kohti hyödyllisen hölmön osaa

Piikki auki velkaisimpien EU-maiden tuelle mutta kova kiire oman julkisen talouden tasapainoon. Outo yhdistelmä voi käydä Suomelle kalliiksi, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

24.4. 7:02

Isohko osa Suomen taloutta työkseen seuraavista ekonomisteista ja nyt myös osa talouspolitiikan päättäjistä käy jo vakavaa keskustelua julkisen talouden tasapainottamisen tarpeesta.

Huoli julkisesta velkaantumisesta kumpuaa koronakriisin vaikutuksista, jotka ovat kieltämättä melkoisia.

Suomen julkinen talous on painunut raskaisiin alijäämiin ja velkaantuminen voimistunut, kun koronakriisin terveys- ja talousvaikutukset ovat kasanneet yhä runsaammin kustannuksia julkiseen piikkiin.

Koronakriisi on kuitenkin yhä meneillään ja terveys- ja talouskriisinkin vaikutukset näin ollen nekin edelleen yllä.

Keskeneräisen kriisin oloissa voi olla järkevää jo suunnitella julkisen talouden tasapainotoimia, mutta sopeutustoimien – eli suomeksi sanottuna veronkorotusten tai julkisten menojen leikkausten – aika koittaa vasta kriisin jo hellitettyä.

Kesken kriisin tai vasta varovaisen toipumisvaiheen alussa toteen pannut tasapainotoimet ennemmin pahentavat kuin parantavat ensin kansantalouden ja heti perään julkisenkin talouden jamaa.

Ennenaikaista hinkua julkisen talouden tasapainottamiseen on syytä varoa yhdestä toisestakin syystä.

Se ei liity vain Suomeen ja oman maan taloudenpitoon, vaan siihen, miten Suomen oma taloudenpito suhteutuu muiden EU-maiden taloudenpitoon.

Suomi on osa EU:n kokonaisuutta

Suomen julkisen talouden tasapaino tai tasapainoa tapailevat sopeutustoimet eivät koske vain Suomea. Eivätkä Suomea koske pelkästään oman maan julkisen talouden toimet.

Kyse on Euroopan unionin EU:n laajuisesta kokonaisuudesta, jossa Suomen julkinen taloudenpito määrittelee maan sijaintia EU:n julkisen talouden isossa kuvassa.

Samassa isossa kuvassa määrittyy sekin, minkälaisessa roolissa kukin EU-maa lipuu kohti kriisi kriisiltä syvenevää talouden yhteisvastuuta.

EU- ja euromaiden yhteiset kriisitoimet alkoivat jo eurokriisin aikaan kehittää EU:n tuntumaan erilaisia talouden yhteisvastuun ja tulonsiirtojen piirteitä, kuten ajatuksen, että velkaisimmat saavat ja vähävelkaisimmat maksavat.

Mutta viime kriisissä kukaan ei sentään vielä tohtinut ehdottaa velkaisimmille kriisimaille jaettavia vastikkeettomia avustuksia ja avustusten rahoittamista EU:lta varta vasten kielletyllä yhteisvelalla.

Koronakriisissä tuokin peruuttamaton askel on tarkoitus ottaa, sillä nyt velkaa on tarkoitus ottaa kursailematta EU:n yhteiseen piikkiin jaettavaksi enimmäkseen Suomea rutkasti velkaisempien EU-maiden avustamiseksi.

Elvytysrahasto avaa velkapiikin

Velkapiikki on tarkoitus avata EU:n elvytysrahaston tarpeisiin ilmaisten avustusten ja puoli-ilmaisten luottojen jakamiseksi jäsenmaille.

Päällisin puolin elvytysrahasto näyttää jakavan avustuksia kaikille EU-maille, mutta tarkemmin katsottuna avustukset ja kustannukset jakautuvat jäsenmaiden kesken eri tahtiin.

Suurin osa avustuksista jakautuu kunkin jäsenmaan aiemman talouskunnon perusteella. Mitä kehnommassa kunnossa maan kansantalous ja julkinen talous olivat jo ennen koronakriisiä sitä runsaammin on luvassa EU:n koronatukea.

Ja mitä vahvemmassa kunnossa maan kansantalous ja julkinen talous olivat ennen kuin korona iski sitä niukemman osan avustuksista se saa.

Elvytysrahaston kustannuksia on tarkoitus maksaa yhteisvelan korkoina ja kuoletuksina ensi alkuun vuoteen 2058 asti. Miten maksutaakka jakautuu jäsenmaiden kesken, sekin jako noudattaa käänteisessä suhteessa talouskunnon kehitystä.

Velkaisimmat saavat ja vähävelkaisimmat maksavat.

Kohti tiivistyvää talousyhteisöä

Suomen olisi mieletöntä ryhtyä varta vasten tärvelemään oman maan taloutta ja ohjata talouspolitiikkaa hunningolle vain EU-maksujen välttämiseksi ja EU-tukien saamiseksi.

Mutta ehkä oman maan talouspolitiikkaa linjatessa ja tasapainotoimia kaavaillessa olisi silti järkevää pitää mielessä jonkinlainen suhteellisuuden taju.

Suhteellisuuden tajua voisi harjoittaa esimerkiksi ottamalla huomioon Suomen kansantalouden ja julkisen talouden tila ja näkymät suhteessa muihin EU-maihin – ja ennen kaikkea suhteessa velkaisimpiin suuriin EU-maihin.

Samoin olisi hyvä ottaa Suomen omien tavoitteiden lisäksi lukuun myös muiden EU-maiden – ja eritoten velkaisimpien suurten EU-maiden – ja EU:n toimielimien pyrkimykset.

Esimerkiksi EU:n suurimpiin ja velkaisimpiin maihin kuuluvien Italian, Ranskan ja Espanjan niin kuin useiden näitä pienempien velkaisten EU-maiden avoimesti julki tuoma tavoite on lisätä EU:n taloudellista yhdentymistä – ja EU-maiden keskinäistä talouden yhteisvastuuta.

Sekään ei ole salaisuus, että EU:n keskeisten toimielinten johtajat ovat vuosien ajan pyrkineet kehittämään EU:ta yhä tiiviimmäksi talousyhteisöksi ja keskittämään unionin talouspoliittista ohjaus- ja päätösvaltaa.

Juuri siitä on keskeisiltä osin EU:n koronaelvytysrahastossakin kysymys, nyt vain aiempaa suorasukaisemmalla toteutuksella.

Suomessakin elvytysrahastoa voi sinänsä kannattaa tai vastustaa lukuisilla eri perusteilla – mutta tuskin sen kustantamiseen on silti järkevää sitoutua hyväuskoisen hölmön tavoin silmät ummessa.

Velkarahasto syntyy melko varmasti

EU-maiden johtajat sopivat elvytysrahaston perustamisesta kovalla kiireellä jo viime kesänä, mutta kiistanalaisen kuvion kansalliset käsittelyt ovat useissa EU-maissa yhä kesken.

Suomen osallistuminen rahastojärjestelyyn ja yhteisvelkaan on melkoisen todennäköistä, mutta ei silti varmaa. Eduskunnan viimeinen sana on vielä kuulematta.

Perustuslakivaliokunta käsitteli elvytysrahastoon liittyviä kysymyksiä viime keskiviikkona, mutta aiheen puiminen jatkuu ensi viikolla.

Yksi merkittävä käänne koettiin sattumoisin niin ikään keskiviikkona: Saksan perustuslakituomioistuin antoi maan presidentille luvan vahvistaa parlamentin jo hyväksymät lait elvytysrahaston perustamiseen liittyvistä Saksan sitoumuksista.

Elvytysrahaston toteutuminen edellyttää kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä, joten periaatteessa Suomenkin kaltainen pieni jäsenmaa voi estää hankkeen. Moinen täyskäännös olisi hyvin epätodennäköinen yllätys.

Todennäköisempää on, että elvytysrahasto syntyy – ja että samalla avautuu ovi EU:n yhteisvelalle entistä matalammalla kynnyksellä seuraavienkin kriisien tarpeisiin.

Toki elvytysrahasto on virallisesti kertaluontoinen ja vain koronakriisin vaikutuksia vasten perustettu tilapäinen hätätoimi. Mutta Suomen kaltaisen maksajan olisi silti lapsellista liiemmin luottaa omia sopimuksiaan tämän tästä kiertävän ja venyttävän unionin sanamuotoihin.

Isot velkaiset maat etusijalla

Kun yhteisiin velkajärjestelyihin on tarkoitus ryhtyä rutkasti Suomea velkaisempien EU-maiden hyväksi, lienee yhteiskuvion vaikutuksia järkevää punnita ennemmin todennäköisten kuin hyväuskoisten odotusten avulla.

Yksi puntaroinnin arvoinen kysymys koskee velkaisimpien suurten EU-maiden ja muiden Suomea rujosti velkaisempien maiden halua maksaa omia velkojaan.

Esimerkiksi sitä sietää punnita, miten velanmaksuhaluun mahtaa vaikuttaa paraikaa vahvistuva varmuus, että tiukan paikan tullen EU kyllä perustaa minkä tahansa kekseliään järjestelyn ainakin Italian kokoisten velkaisimpien maiden auttamiseksi.

Viime kriisissä tosin ilmeni, että ylivelkaiset pienet maat voivat joutua EU:n pelastuspakettien käsittelyssä myös painajaismaiseen shokkihoitoon, joten yhteisvelka ja vastikkeettomat avustukset eivät välttämättä ole kaiken aikaa kaikkien pulaan joutuvien jäsenmaiden apuna.

Koronakriisissä apurahaa on toki menossa pienillekin maille, mutta elvytysrahaston perustaminen on ennen kaikkea Italian velka- ja talousongelmien – ja poliittisen painostuksen – "ansiota".

Ilman Italian valtion rahavaikeuksia elvytysrahasto olisi ehkä jäänyt perustamatta. Pelkästään pienten maiden kriisissä EU ja muut EU-maat olisivat ehkä tarjonneet samanlaista tukea kuin eurokriisissä: takaisin perittävää lainarahaa tiukoin ehdoin.

Toisenlainen tasapainotavoite

Suomi on yksi pienistä EU-maista, ja siksi Suomen valtion olisi uhkarohkeaa velkaantua Italian tai varsinkaan Kreikan tavoin.

Mutta minkälaiseen kuosiin julkinen talous olisi sitten järkevää tasapainoilla, jos muita velkaisempana riskit kasvavat liian suuriksi, mutta muita vähävelkaisempana uhkaa päätyä maksamaan muidenkin velkoja?

Yksi vihje voi piillä avainsanassa "tasapaino" – joskin eri merkityksessä kuin meikäläisessä talouskeskustelussa yleensä.

Ehkä Suomen kaltaisen pienen maan käytännöllisin tasapainotavoite löytyy EU-maiden keskimääräisestä velkaisuudesta eikä esimerkiksi EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen viitearvoista.

Tällä haavaa kaikkien EU-maiden julkisen velan suhde alueen vuotuisen bruttokansantuotteen arvoon on noin sata prosenttia. Siihen verrattuna Suomen julkisen velan vähän alle 70 prosentin bkt-suhde on alakantissa.

Ero on niin suuri, että Suomen on turha kiirehtiä oman julkisen talouden tasapainottamiseen ainakaan muita nopeammin – ja maksamaan ensin omia ja sen jälkeen muidenkin velkoja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?