Suurimmat EU-maat ja kaikki EU-maat keskimäärin ovat arviolta jopa kaksi kuukautta jäljessä keskeisten verrokkimaiden, kuten Yhdysvaltojen ja Britannian, rokotustahdista.
EU-maiden rokoteohjelmat ovat yltäneet vasta hieman yli kymmenen prosentin rokotuskattavuuteen, kun koronarokotteita saaneiden osuus suhteutetaan koko väkimäärään.
Yhdysvaltojen vastaava rokotuskattavuus lähentelee jo 35:tä prosenttia, ja Britannian kattavuus on jo ylittänyt 40 prosenttia kaikista kansalaisista.
EU-maidenkin rokotustahti on toki viime viikkoina kohentunut, mutta ei yhtä nopeasti eikä läheskään yhtä kovaksi kuin omaakin tahtiaan kohentaneiden Yhdysvaltojen ja Britannian rokoteohjelmissa.
Rokoteohjelmien vertailussa Yhdysvallat ja Britannia näyttävät onnistujilta ja niiden rokotestrategiat tehokkailta. EU sen sijaan näyttää nololta epäonnistujalta ja sen rokotestrategia suoraan sanottuna fiaskolta.
Rokotusmäärien erot ovat niin mykistävän suuria, että tätä vertailua on jokseenkin mahdoton taivutella EU:n eduksi.
Eikä rokoteohjelmien vertailu ole EU:lle pelkästään nolo arvovaltatappio, sillä juuri rokotefiaskon takia EU-maat nyt pitkittävät ja kiristävät koronarajoituksia – eivätkä kevennä niitä niin kuin Yhdysvallat ja Britannia.
Kyllin kattavan rokotesuojan viivästymisestä johtuu sekin, että EU-maat kärsivät koronakriisin terveys- ja taloushaittoja kuukautta tai jopa kahta kauemmin kuin olisi tehokkaammalla rokottamisella tarvinnut kärsiä.
Kuukausi tai kaksi kuukautta voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta tässä kriisissä jokainen ylimääräinen kuukausi uusia tartuntoja merkitsee turhia hengenmenetyksiä ja muita terveyshaittoja. Ne taas merkitsevät uusia ja pitkittyviä rajoituksia ja sulkuja – ja tappioiden ja tulonmenetysten kaltaisia talouskärsimyksiä.
Rokoteohjelman hidasteista syntyi fiasko
EU:n rokoteohjelman viivästykset voivat johtua monenlaisista syistä, mutta huomattaviakin hidasteita on ilmennyt sen eri vaiheissa.
Ensin unioni jäi heti rokotekisan alussa tehokkaampien kilpailijoiden jalkoihin keskittämällä kaikkien EU-maiden rokotehankinnat EU:n komission tehtäväksi. Tämä saattoi olla virhe, joka maksoi ainakin aikaa.
Hankintojen keskittämisellä rokotteita piti saada jäsenmaiden käyttöön enemmän, nopeammin ja kai halvemmallakin kuin kunkin maan omilla ostoilla, mutta komission aikailu ja ilmeisesti kilpailevia ostajamaita löperömmät esiostosopimukset ovat keskeinen syy EU:n rokotefiaskoon.
Toinen EU:n rokoteohjelman huomattava hidaste on ollut EU:n lääkeviraston EMA:n tavanomaista lääketarkastusten kaavaa noudattanut myyntilupamenettely. Tällä varmistettiin turvallisuutta mutta hukattiin aikaa.
EMA:n tutkimuksiin, tarkastuksiin ja selvityksiin on kulunut jopa viikkoja pidempi aika kuin Yhdysvaltojen ja Britannian koronarokotteisiin soveltamiin hätälupamenettelyihin on kulunut.
Kilpailijoita perusteellisemmasta lupamenettelystä huolimatta osa jo käyttöön hyväksytyistä koronarokotteista on herättänyt epäilyjä ja käyttökatkoja EU-maissa mutta ei samoja rokotteita täyttä päätä epäröimättä piikittävässä Britanniassa.
Rokotetuotannossakin on jostakin syystä ilmennyt enemmän EU:n rokotetoimituksia viivästyttäneitä ongelmia kuin kilpailijamaille koituneita viivytyksiä.
Samoin rokotteiden jakelussa on ilmennyt enemmän vaihtelua ja vaikeuksia EU-maissa kuin keskeisissä kilpailijamaissa. Tämäkin voi johtua siitä, että muualla hankinnat, jakelu ja rokottamiset ovat kansallisissa käsissä, mutta EU:ssa hankinnat ovat ylikansallisen komission hoidossa, jakelu komission ja jäsenmaiden yhteispeliä ja rokottamiset kansallisia ponnistuksia.
Ehkä viivytykset selittävät sitä, miksi poliitikot riitelevät rokotteista enemmän EU:ssa kuin muualla – ja miksi juuri EU on pahentanut omaakin asemaansa väläyttelemällä kansainvälisen rokotekaupan rajoituksia.
EU jää myös talouskisan jumboksi
Jos Suomen ja muiden EU-maiden rokoteohjelmat olisivat sujuneet samaan tapaan kuin EU:ta selvästi tehokkaammissa rokottajamaissa, ehkä meilläkin hallitus kaavailisi jo koronarajoitusten ja -sulkujen helpottamista.
Rokotefiaskon takia näin ei kuitenkaan ole.
Kevennysten ja helpotusten sijaan Suomessa ja useissa muissa EU-maissa on juuri kiristetty ja pidennetty ennestään voimassa olleita rajoituksia ja sulkuja. Ja uusien virusmuunnosten pysäyttämiseksi kaavaillaan entisten lisäksi uusiakin rajoituksia.
Muualla rokotekattavuuden koheneminen antaa jo tilaa rajoitusten keventämiselle ja jopa purkamiselle.
Tästä merkittävästä erosta jää pitkiä jälkiä kansanterveyteen ja -talouteen.
Kansanterveys kärsii ylimääräisiä kuolemantapauksia ja muita terveyshaittoja enemmän kuin tehokkaammalla rokottamisella olisi pakko kärsiä.
Talouteen taas kasautuu sulkutoimien ja yleisön omienkin varotoimien vaikutuksista viikko viikolta tappioita ja tulonmenetyksiä runsaammin kuin nopeammin syntyvän rokotesuojan oloissa olisi välttämättä kärsittävä.
Kriisin pitkittyessä kasvaa riski siitä, että taloushaitat alkavat muuttua tilapäisistä pitkäaikaisiksi tai lopullisiksi.
Kun yrityksiä alkaa ajautua vararikkoon, niitä on vaikea elvyttää uudestaan eloon. Ja kun lomautukset alkavat muuttua irtisanomisiksi, on käsillä nopeasti paheneva työttömyyskriisi.
Ja kuin rokotefiasko ja koronakriisin pitkittyminen eivät olisi kyllin noloja tappioita EU:lle, unioni jää jumboksi myös kriisin jälkeen koittavassa talouskisassa.
Yhdysvaltain talous oli ennen koronakriisiä vahvempi kuin eurotalous, ja nyt kriisi heikentää eurotaloutta enemmän kuin Yhdysvaltojen taloutta.
Kriisin jälkeen ero kasvaa vielä lisää, kun Yhdysvallat ampaisee jättielvytyksellä turbokasvuun, mutta EU arkailee ja aikailee – ja jää talouskisan hännille nielemään pölyä.
