Suomen hallitus kehuu Euroopan unionin EU:n elvytyspakettia ja sen avulla aikaan saatavaa talouskasvua ja monenlaista muuta etua suunnilleen yhtä innokkaasti kuin Italian hallitus.
Tämä on erikoista ja suomalaisittain jopa noloa siksi, että Italian hallitus voi kehua EU-elvytyksen tuottamia hyötyjä sortumatta vääristelyyn – mutta Suomen hallitus ei voi kehua kuvion etuja kuin jättämällä haitat pois laskuista.
Yhteinen ja likimain liikuttavan yksimielinen into ja yhtä suuret odotukset käyvät ilmi tutustumalla rinta rinnan Suomen ”alustavaan elpymis- ja palautumissuunnitelmaan" ja Italian vastaavaan "Piano Nazionale di Ripresa e Resilienza” -suunnitelmaan.
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk) esitteli Suomen ”kestävän kasvun ohjelman” tämän viikon maanantaina. Italian hallitus esitteli oman suunnitelmansa jo tammikuussa.
Italian suunnitelma voi vielä mennä uusiksi, sillä juuri EU:n elvytysrahoista leimahtanut kriisi kaatoi maan hallituksen viime kuussa, ja maan uusi hallitus voi muuttaa elvytyksen painotuksia.
Silti Italian uudellakaan hallituksella ei ole mitään syytä vähentää EU-elvytykseen kohdistuvia suuria odotuksia.
Suomessa sen sijaan ei ole hallituskriisiä eikä EU-elvytyksestä ole odotettavissa suuremmin muutakaan riitelyä. Silti VM:n olisi syytä kirjoittaa EU-elvytyksen suunnitelmat uusiksi.
Pelkän intoilun ja ruusuisen maalailun asemesta olisi syytä edes parilla sanalla mainita myös kuvion kustannukset.
Italialla on täysi syy intoiluun
Jos Suomen ja Italian elpymis- ja palautumissuunnitelmat otetaan todesta, ja jos kummankin hallituksen yhtä innokkaat maalailut käyvät toteen, tulevaisuus näyttää kaikin puolin valoisalta.
Kumpikin maa, Suomi ja Italia, kehuu hyötyvänsä suuresti EU:n yhteisestä elvytyksestä, sillä kuvailujen mukaan kummankin maan talouskasvu, tuottavuus ja kilpailukyky kohenevat, ja kummankin maan ympäristön tila sekä alueiden ja sukupuoltenkin välinen tasa-arvo kohenee, digitalisaatiosta puhumattakaan.
Mutta näistä kahdesta maasta vain Italialla on pätevät perusteet toiveikkaaseen maalailuun. Suomella sen sijaan ei ole.
Tämä kävisi vaikeuksitta ilmi, jos elvytysohjelmista löytyisi edes pintapuoliset tiivistelmät EU-elvytyksen kustannuksista ja kulujen jakautumisesta eri EU-maiden kesken.
Italia saa EU:n elvytyspaketista enemmän rahaa kuin maksaa, mutta Suomi maksaa enemmän kuin saa. Ja suoran saantojen ja maksujen erotuksen lisäksi Italia saa vielä enemmän epäsuoraa kustannushyötyä verrattuna samojen toimien toteuttamiseen oman valtion nimissä otettavan velkarahoituksen avulla.
Suomelle vastaava korkoero painuu raskaasti tappion puolelle.
Italia hyötyy kymmeniä miljardeja
Italian hallitus arvioi maan saavan EU:n elvytyspaketista yhteensä 210 miljardia euroa edullisia luottoja ja avustuksia. Näillä näkymin Italia saa kaikista EU-maista suurimman määrän vastikkeettomia avustuksia, jopa 90 miljardia euroa.
Toki Italiakin maksaa avustuksista aikanaan, mutta tässä kuviossa se päätynee suureksi nettosaajaksi – ja saa osan elvytysrahastaan ilmaiseksi.
Jos Italia toteuttaisi samat elvytystoimet valtion omissa nimissään ottamalla velkarahoituksella, olisi hinta tyystin muuta kuin ilmainen.
EU rahoittaa jakamansa elvytysmiljardit unionin yhteisvelalla, joka on tarkoitus kuolettaa 30 vuoden kuluessa. EU:n 30-vuotisen lainarahan korko on tällä haavaa noin 0,3 prosenttia.
Italian valtion 30-vuotisten velkakirjojen markkinakorko oli ennen EU:n elvytyspaketin esittelyä noin 2,25 prosenttia. Sen mukaan laskettuna 90 miljardin euron lainasta koituisi 30 vuodessa runsaan 60 miljardin euron korkokulut.
Sen lisäksi, että Italia saa käyttöönsä ilmaista rahaa ja saa hyväkseen kymmenien miljardien eurojen korkoedun, se saa tilaisuuden sellaisiin elvytystoimiin, jotka ilman näitä avustuksia jäisivät juuri valtion omien korkokustannusten takia todennäköisesti toteuttamatta.
Näin ollen Italialla on aito mahdollisuus vahvistaa talouttaan ja kilpailukykyään – esimerkiksi suhteessa Suomeen ja muihin EU-maihin.
Tämä on Italialle kiistaton etu, mutta Suomelle tämä voi merkitä suhteellisen aseman heikkenemistä. Tämän lisäksi Suomikin kustantaa osansa Italian elvyttämisestä.
Suomi maksaa miljardien ylihintaa
Suomi maksaa EU:n elvytysmiljardeista posketonta ylihintaa, jos EU:n avustuksista maksettavaa hintaa verrataan valtion omissa nimissä ottaman velkarahoituksen hintaan.
Suomi saa nykyarvioiden mukaan EU:n elvytyspaketista 2,7 miljardin euron avustukset, joista se kuitenkin maksaa 6,6 miljardia euroa.
Hinta on tarkoitus maksaa 30 vuoden kuluessa, mutta se on silti moninkertaisesti suurempi kuin valtio maksaisi samanpituisesta omasta velkarahoituksesta.
Ilman tätä EU:n elvytyskuviota Suomen valtio voisi rahoittaa 2,7 miljardin euron elvytystoimet valtion omalla 30-vuotisella velkarahoituksella. Korkoihin kuluisi Suomen valtion nykyisellä noin 0,3 prosentin korolla 30 vuoden kuluessa noin 250 miljoonaa euroa.
Saman summan kierrättäminen EU:n elvytysrahaston kautta maksaa Suomelle arvioidun maksuosuuden verran eli 6,6 miljardia euroa. Se vastaa vuosittain maksettavaa noin 4,7 prosentin korkoa – ja 30 vuodessa yhteensä noin 3,9 miljardin euron korkokustannusta.
Valtion oman velkarahoituksen kustannukseen verrattuna Suomi maksaa EU:n "vastikkeettomista” avustuksista 3,6 miljardia euroa ylimääräistä.
Vertailua pahentaa vielä lisää se, että toisin kuin Italialla, Suomen valtiolla olisi helposti varaa nyt kaavailtuihin elvytystoimiin – ja vieläpä yli tuplasti suuremmin summin – ilman EU:n elvytysrahastoa.
