Valtiovarainministeriö on esitellyt alustavan ehdotuksen niin sanotuksi kestävän kasvun ohjelmaksi. Se on ehdotus, miten Suomi käyttää EU:n elvytysrahastosta tarjolle tulevat avustusvarat.
Kyse on arviolta noin 2,7 miljardin euron avustuksista, joita Suomeen on tämän ja parin lähivuoden kuluessa odotettavissa EU:n yhteensä noin 310 miljardin euron korona-avustuksista.
VM on ryhmittänyt ehdottamansa elvytyskohteet EU:n määrittelemien painopisteiden mukaisesti tukemaan talouden niin sanottua vihreää siirtymää ja digitalisaatiota.
Suunnitelmia elvytysrahan käyttökohteista ja -tavoista voi pitää vaikka kuinka hyvinä – mutta tähän tapaan järjestetyssä EU-elvytyksessä on Suomelle taloudellista tolkkua vain sillä ehdolla, että kuviosta koituvia kustannuksia ei lasketa.
Jos kuitenkin kustannukset otetaan mukaan laskuihin, tässä ohjelmassa on vaikea nähdä kestävyyttä tai kasvua, mutta sitäkin enemmän raskaan sarjan itsepetosta.
Kaksi tai kolmekin euroa eurolta
Suomenkin on toki syytä vastaanottaa ja käyttää EU:sta tarjolle tulevat avustukset – mutta vain siksi, että näistä avustuksista on joka tapauksessa tarkoitus maksaa.
Näistä elvytysmiljardeista on kuitenkin tarkoitus maksaa niin kova hinta, että niiden tosiasiallinen elvyttävä vaikutus jää hyvin kyseenalaiseksi.
Suomelle on kolmen vuoden kuluessa odotettavissa tällä tietoa noin 2,7 miljardia euroa avustusmuotoista elvytysrahaa. Summa voi vielä muuttua nyt arvioitua suuremmaksi tai pienemmäksi sen mukaan, miten Suomen taloudelta sujuu tämä vuosi suhteessa muihin EU-maihin.
Suomen osuus EU:n elvytysrahaston avustusten kustannuksista on tämänhetkisten arvioiden mukaan noin 6,6 miljardia euroa, mutta sekin muuttuu vielä melkoisen varmasti ennen kuin lopullinen hintalappu varmistuu joskus 2050-luvun loppupuolella.
Vaikka summat voivat muuttua, Suomi kuuluu melkoisen varmasti tämän kuvion nettomaksajiin.
Näillä näkymin Suomi maksaa "vastikkeettomina avustuksina" maahan saapuvista EU:n elvytysvaroista kaksin- tai kolminkertaisen hinnan: jokainen "ilmainen" euro maksaa kaksi tai jopa kolme euroa.
Valtion oma velkaraha jopa ilmaista
Sen lisäksi, että EU:n elvytysrahaston välineillä aikaan saatavat toimet ovat Suomen kaltaiselle nettomaksajalle kalliita, ne ovat hitaita, tehottomia ja mahdollisesti myös taloudellisesti kyseenalaisia.
Kuviota voi ehkä perustella poliittisin perustein, mutta sen kalleutta ei voi kiistää minkäänlaisilla taloudellisilla laskelmilla.
Maahan saapuvien elvytyseurojen huimaa ylihintaa ei voi kiistää esimerkiksi sillä, että elvytysrahat saadaan käyttöön tämän ja kahden seuraavan vuoden kuluessa mutta kustannukset kirjataan menoiksi vähitellen lähemmäs 40 vuoden kuluessa.
Aivan samaan tapaan valtion omissa nimissään hankkima velkarahoitus tulee saman tien käyttöön mutta muuttuu menoiksi vähitellen velka-ajan kuluessa.
Sillä olennaisella erotuksella, että Suomen valtio saa parhaillaan rahoitusmarkkinoilta esimerkiksi 30 vuoden mittaista velkarahaa suurin piirtein 0,3 prosentin korolla.
Kymmenen vuoden mittaisesta ja sitä lyhytaikaisemmasta velkarahasta valtio ei maksa mitään tai saa jopa hyvityksen markkinoilta lainaamisen vaivasta.
Valtion omaehtoinen elvytysraha on siis joko puoli-ilmaista, ilmaista tai sananmukaisesti halvempaa kuin ilmaista.
Ja siksi Suomen valtio ei tarvitse EU:n elvytysrahastoa voidakseen panna toteen juuri sellaisia elvytyshankkeita kuin katsoo aiheelliseksi ja järkeväksi.
Sillä erotuksella, että omat toimet olisivat edullisempia, nopeampia ja kaikin puolin tehokkaampia.
Jos taas "kestävän kehityksen" hankkeet eivät täytä omille elvytystoimille välttämättömiä vaatimuksia, tuskin EU:n kautta kiertävä ylihintainen rahoitus muuttaa niitä järkeviksi.
