Liisa, 51, kärsii työelämän uudesta ongelmasta: ”Tuntuu, etten saa mitään järkevää aikaiseksi” – lääkäri kehottaa hakemaan apua apatiaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Liisa, 51, kärsii työelämän uudesta ongelmasta: ”Tuntuu, etten saa mitään järkevää aikaiseksi” – lääkäri kehottaa hakemaan apua apatiaan

Liisa, 51, tuntee töistään usein riittämättömyyttä. Joku muu lamaantuu tai muuttuu kiukkuiseksi. Etätyöapatia ilmenee monin tavoin eikä sen kanssa kannata jäädä yksin.

Moni etätöitä tekevä kokee, että kaikki päivät ovat ihan samanlaisia. Se on lamauttavaa ja voi viedä voimat.

22.2. 7:08

– Vaikka teen koko ajan töitä, tuntuu, etten saa mitään järkevää aikaiseksi. Jatkuva riittämättömyyden tunne. Sellainen, että jos olisin normaalisti työpisteelläni, alkaisin vajota pöydän alle, että muut eivät huomaa, miten surkea olen. Kaikki tämä siitä huolimatta, että saan työni tehdyksi.

Näin kuvailee etätyöapatiaansa 51-vuotias Liisa. Hänen nimensä on muutettu, koska aihe on niin henkilökohtainen. Liisa työskentelee asiantuntijatöissä pääkaupunkiseudulla.

Hän ei ole tuntemuksineen yksin. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiantuntijalääkäri Auli Rytivaara sanoo, että kun korona lähes vuosi sitten alkoi, ensin esiin tuli ahdistusta ja pelkoa.

Tilanne vain jatkuu, ja nyt vastaanotolle tulee ihmisiä, jotka kuvaavat tilannettaan Rytivaaralle sanoilla:

– Kaikki päivät ovat aina vaan samaa. Ei ole mitään näkyvyyttä eteenpäin. Koska tämä loppuu?

Rytivaara pitää EK:n työnsä lisäksi myös lääkärin vastaanottoa.

Vuoden etätyö on saanut osan ihmisistä lamaantumaan. Päivät koostuvat etäpalavereista, ja se muuttaa ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Liisa kertoo, että pahimpina päivinä Teams-palavereita on viisi putkeen.

– Se on aivan mahdotonta. Ei ehdi pitää edes lounastaukoa. Onneksi nämä ovat poikkeuksia. Tyypillisesti teamsejä on pari kolme päivässä, joka päivä ainakin yksi, hän kertoo.

Syksyllä oli hetken helpompaa. Koronatilanne oli suhteellisen rauhallinen, ja Liisa kävi kahtena kolmena päivänä viikosta työpaikalla.

– Helpotti tilannetta huomattavasti. Näin kollegoita, ja jostain syystä työpaikalla oli helpompi keskittyä. Myös ideoiminen oli ihan muuta kuin etäyhteyden kautta.

Etätöiden alku keväällä ja loppusyksy olivat Liisalle rankat. Hän kuvaa viime kevättä sanoilla ”suoraan syvään päähän”, koska silloin kotona olivat myös puoliso ja kaksi kouluikäistä lasta. Syksyllä lapset olivat koulussa, mutta pimeys iski päälle. Väsymys vei voimat.

Oletko miettinyt, että menisit työterveyteen puhumaan?

– Tekisi mieli mennä, mutta siihen on kauhea kynnys. Tuntuu, että väsymyksen pitäisi olla sellaista, etten pääse sängystä ylös. Pääsen, ja saan kuitenkin työni tehdyksi, Liisa sanoo.

Auli Rytivaaran neuvo on, että työterveyteen kannattaa ottaa hyvin herkästi yhteyttä.

– Jos on tuttu työterveyshoitaja, kannattaa aluksi puhua hänelle.

– Kun vastaanotolleni tulee ihmisiä ja hetken keskustelemme, esitän nykyään aika usein kysymyksen, haluaisitko jatkaa keskusteluja työpsykologin kanssa. Lähes kaikki haluavat. Sen sijaan sairauslomalle he eivät halua, Rytivaara kertoo.

 Lääkäreiden vastaanotolla näkyy selvästi, että ahdistuneisuus on lisääntynyt.

Sairauslomalla onkin oltu korona-aikaan normaalia vähemmän. Esimerkiksi kausi-influenssa on lähes kadonnut. Asian kääntöpuoli on, että moni tekee Rytivaaran mukaan sairaana töitä.

– Jos on tuki- ja liikuntaelinvaivoja tai vähän pää kipeä, aika moni työskentelee silti kotona. Se on helpompaa, kun ei tarvitse lähteä työpaikalle.

Lääkäreiden vastaanotolla näkyy selvästi, että ahdistuneisuus on lisääntynyt. Taustalta löytyy huoli omista töistä ja jaksamisesta sekä läheisten voinnista ja jaksamisesta. Nykyään lääkäreille puhutaan myös taloushuolista.

Lisäksi osassa parisuhteista pinna kiristyy, kun ollaan koko ajan yhdessä. Siitäkin puhutaan lääkärille. Kun ajat ovat poikkeukselliset, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Myös esimiehet ovat Rytivaaran mukaan erittäin kovilla.

– Työntekijät ovat todella erilaisia. Yksi haluaa paljon yhteydenpitoa, toinen toivoo, että pomo luottaa ja antaa tehdä töitä rauhassa.

– Osalla työntekijöistä krapula-aamut venyvät aika pitkiksi. Tai tilanne jää päälle, kun töihin ei tarvitse lähteä. Esimiehellä pitäisi olla silmää tähänkin.

Liisa uskoo, että oman työpaikan henkilöstöosasto tekee kaikkensa, jotta henkilökunta voisi hyvin ja jaksaisi etätöissä.

– Esimiehen suora tuki tuntuu nyt aiempaa tärkeämmältä. Joskus toivoisin, että hän soittaisi ja kysyisi, miten menee. Ei sellaisia asioita ala tilittää Teams-palavereissa, Liisa sanoo.

 Työntekijät ovat todella erilaisia. Yksi haluaa paljon yhteydenpitoa, toinen toivoo, että pomo luottaa ja antaa tehdä töitä rauhassa.

Osa esimiehistä huomaa etänäkin, että jotain on pielessä. Auli Rytivaaran vastaanotolle tuli potilas, joka sanoi, että ”pomo lähetti, kun olen kuulemma nykyään kiukkuinen enkä ennen ollut”.

Jollain tapaa apatiaa olisi hyvä saada purettua. Mitä keinoja Liisa käyttää palautumiseen?

– Ulkoilen. Pelaan lasten kanssa. Ja katselen Netflixiä. Ihan parasta on, jos on parin päivän loma ja pääsee jossain kirjassa hyvää lukuvauhtiin.

Se vaatii muutamaa päivää rauhaa, koska työpäivän jälkeen Liisan on vaikea keskittyä lukemaan. Muutenkin hän sanoo, että aivot ovat todella kuormittuneet.

– Unohtelen asioita, jopa sanoja. Syksyllä pimeimpään aikaan tuntui, ettei viikonloppu riitä palautumiseen. Nyt on helpompaa, kun on enemmän valoa.

Koronalle ja etätöille ei näy loppua. Aivan varmasti etätöissä ollaan koko kevät, ja tällä rokotustahdilla luultavasti myös syksyllä. Liisa sanoo, että hän yrittää olla ajattelematta asiaa.

– En ajattele edes kesään asti, yritän mennä päivän kerrallaan. En missään tapauksessa halua ajatella syksyä ja sitä, että koko tämä vuosi voi mennä kotona.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?