Sairaanhoitajaopiskelijat matkustavat palkattomien harjoitteluiden perässä satoja kilometrejä omaan piikkiin: ”Tuntuu epäoikeudenmukaiselta” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Sairaanhoitajaopiskelijat matkustavat palkattomien harjoitteluiden perässä satoja kilometrejä omaan piikkiin: ”Tuntuu epäoikeudenmukaiselta”

Sairaanhoitajaopiskelijoiden työharjoittelupaikoista on huutava pula. Opiskelijat joutuvat käyttämään jopa tuhansia euroja palkattomien harjoitteluiden perässä matkustamiseen.

Sairaanhoitajaksi opiskeleva Carita Hagan on joutunut matkustamaan ympäri Suomea työharjoitteluiden perässä.

19.2. 11:14

Sairaanhoitajien ammattikorkeakouluopintoihin sisältyy Suomessa useita pakollisia työharjoittelujaksoja. Harjoitteluiden aikana opiskelijat tutustuvat hoitotyön eri osa-alueisiin käytännössä. Harjoittelut kestävät noin 4–8 viikkoa. Opiskelijoille ei kuitenkaan makseta harjoitteluista palkkaa.

Sairaanhoitajaopiskelijoita on tietyillä paikkakunnilla niin paljon suhteessa työharjoittelupaikkoihin, että osa opiskelijoista joutuu matkustamaan harjoitteluiden perässä kauas kotipaikkakunnaltaan. Opiskelijat joutuvat maksamaan muun muassa majoittumisen ja matkaliput itse.

Helsingissä asuva Carita Hagan, 21, opiskelee sairaanhoitajaksi kolmatta vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Hän on suorittanut lähes puolet työharjoitteluistaan satojen kilometrien päässä kotipaikkakunnastaan.

– Olen tähän mennessä matkustanut harjoitteluiden perässä Ouluun, Turkuun, Kuopioon ja Kemiin. Huhtikuussa olen menossa vielä Vaasan keskussairaalan lasten poliklinikalle harjoitteluun, Hagan sanoo.

Harjoitteluiden perässä matkustaminen on ollut Haganille taloudellisesti haastavaa. Harjoittelupaikkakunnalta on vuokrattava asunto tai majoituttava esimerkiksi hostellissa, jos paikkakunnalla ei asu tuttuja. Samaan aikaan on maksettava vuokraa omasta vakituisesta asunnosta. Rahaa kuluu myös matkustamiseen.

– Majoittumiseen kuluu noin tuhat euroa harjoittelun aikana. Vaikka matkalipuista saa opiskelija-alennusta, maksaa meno-paluumatka esimerkiksi Helsingistä Kemiin noin sata euroa. Lisäksi pitää ostaa ruokatarvikkeita, kuten maitoa ja voita, joita on hankala kuljettaa kotoa, sekä paikallisliikenteen liput, jotka ovat yleensä paljon kalliimpia ulkopaikkakuntalaisille.

Hagan laskee, että neljä pääkaupunkiseudun ulkopuolella suoritettua työharjoittelua ovat maksaneet hänelle yhteensä noin 4 000 euroa. Hagan ei ole saanut harjoitteluista aiheutuviin kuluihin tukea Kelasta tai oppilaitoksestaan.

– Summa olisi vielä isompi, jos minulla ei olisi sattunut olemaan Turussa ja Oulussa sukulaisia, joiden luona majoittua, Hagan huomauttaa.

Toisin kuin sairaanhoitajaopiskelijat, lääkäreiksi opiskelevat saavat työharjoitteluistaan palkkaa. Lääkärintutkintoon kuuluvista kokoaikaisista amanuenssiharjoitteluista maksetaan peruspalkkaa runsaat 1 600 euroa kuussa. Harjoitteluissa opiskelijat tutustuvat lääkärin ammattiin ja harjoittelevat yliopistossa opittuja asioita ilman hoitovastuuta.

Erot palkkauksessa ovat herättäneet närkästystä muiden terveysalan opiskelijoiden keskuudessa.

– Onhan se suututtanut, kun kaikki on joutunut maksamaan omasta pienestä opiskelijabudjetista. Varsinkin loppuvaiheen harjoitteluissa tehtävät ovat niin vaativia ja itsenäisiä, että tuntuu kuin olisi jo töissä. Olisi mukavaa saada jonkinlaista korvausta edes vaativimmista harjoitteluista. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että lääkisopiskelijoille maksetaan harjoitteluista, mutta meille ei, Hagan sanoo.

Harjoittelupaikat revitään käsistä

Sairaanhoitopiirit ja kunnat asettavat harjoittelupaikat hakuun keskitetysti Jobiili-nimisessä järjestelmässä. Kun paikat tulevat varattaviksi, ne viedään usein sekunneissa.

– Se on puhdasta nälkäpeliä, että kuka ehtii ensimmäisenä varaamaan paikat. Monta kertaa on käynyt niin, että joku toinen on varannut tarvitsemani harjoittelupaikan kirjaimellisesti yhtä sekuntia ennen minua, Hagan sanoo.

Juna on vienyt 21-vuotiaan Carita Haganin harjoitteluiden perässä Ouluun, Turkuun, Kuopioon ja Kemiin. Matkustaminen tulee kalliiksi.

Haganin mukaan samoista paikoista kilpailevat sairaanhoitajaopiskelijoiden lisäksi usein terveydenhoitaja- ja ensihoitajaopiskelijat sekä kätilö-, fysioterapeutti- ja sosionomiopiskelijat.

– Paikkoja ei varsinkaan pääkaupunkiseudulla yksinkertaisesti riitä kaikille.

”Ilmiön laajuus vaihtelee maakunnittain”

Terveysalan ammattijärjestö Tehyn opiskelijayhdistyksen puheenjohtaja Tapio Mattila tunnistaa sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoitteluihin ja Jobiili-järjestelmään liittyvät ongelmat. Samat ongelmat koskevat Mattilan mukaan myös muita terveysalan opiskelijoita eri puolilla Suomea. Mattila opiskelee itse röntgenhoitajaksi Turun ammattikorkeakoulussa.

– Ilmiön laajuus vaihtelee maakunnittain. Omissa työharjoitteluissani Turussa olen myös tavannut opiskelijoita ainakin Helsingistä, Tampereelta ja Kuopiosta, Mattila sanoo.

– On mielestäni valitettavaa ja todella epäoikeudenmukaista, että opiskelijat joutuvat lähtemään kauas kotiseuduiltaan sekä maksamaan matkat ja majoitukset itse.

Palkkakysymystä Mattila pitää moniuloitteisena.

– Vaikka yleistä ammattitaitoa on opiskelun loppuvaiheessa jo kertynyt, voi viimeinenkin harjoittelu olla sellainen, josta opiskelijalla ei ole vielä käytännön kokemusta. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että asia tulisi nostaa esiin ja tarkastella, millaisia mahdollisuuksia loppuvaiheen harjoitteluiden palkanmaksuun olisi, Mattila sanoo.

Hus: Paikkoja vaikea lisätä

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) tarjoaa suuren osan terveysalan työharjoittelupaikoista koko maassa. Husin johtava ylihoitaja Marja Renholm kertoo, että paikkoja on vaikea lisätä nykyisestä.

– Haluamme taata opiskelijoille laadukkaan oppimisympäristön ja ohjaajien tuen. Jos meillä olisi liikaa opiskelijoita suhteessa ohjaajiin, emme voisi taata laadukkaita harjoittelujaksoja, Renholm sanoo.

– Jos oppilaitosten harjoittelut jakautuisivat tasaisemmin vuoden ympäri, pystyisimme lisäämään paikkamääriä. Oppilaitosten kannalta haaste on se, että teoriaopinnot on käytävä ennen työharjoitteluita, mutta yhteistyötä olisi varmasti mahdollista kehittää.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan koulutuspoliittista selontekoa, jossa kaavaillaan merkittäviä lisäyksiä korkeakoulujen aloituspaikkoihin tulevina vuosina. Suuret opiskelijamäärien lisäykset voivat hankaloittaa harjoittelupaikkojen saamista entisestään.

– On hyvä kysymys, miten harjoittelupaikkojen saatavuuden käy, jos opiskelijamäärät kasvavat voimakkaasti, mutta harjoittelupaikkojen resurssit eivät, Renholm sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?