Kommentti: Elvytysrahasto ”muuttaa kaiken” – EU:n isoja muutoksia on ainakin viisi - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Elvytysrahasto ”muuttaa kaiken” – EU:n isoja muutoksia on ainakin viisi

EU:n elvytysrahasto on virallisesti vain koronakriisin taltuttamiseksi tarkoitettu tilapäinen järjestely. Se kuitenkin muuttaa EU:n luonnetta perusteellisesti – ja pysyvästi, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

13.2. 7:39

Euroopan unionin EU:n niin sanottu koronaelvytysrahasto on toista kertaa Suomenkin eduskunnan käsiteltävänä. Aihe on monimutkainen ja vaikea, ja siihen liittyy paljon suuria ja kiistanalaisia periaatteellisia ja tulkinnallisia kysymyksiä.

Siksi keskustelu on toistaiseksi ollut varsin sekavaa ja paikoin kiivastakin. Kiistaa käydään esimerkiksi siitä, onko kyse vain tilapäisestä vai sittenkin pysyvästä järjestelystä.

Ja siitä, onko Suomikin nyt sitoutumaisillaan EU:n mittaviin yhteisvelkoihin ja niiden jakamiseen avustuksina pääosin Suomea velkaisemmille jäsenmaille vain koronakriisin ajaksi vai sittenkin tästä ikuisuuteen.

Viimeistään keskiviikkoinen eduskunnan lähetekeskustelu teki hallituksen ja opposition kannat selviksi.

Hallitus on sitoutunut hankkeeseen, ja pitää kiinni virallisesta tulkinnasta elvytysrahaston tilapäisyydestä, mutta oppositio vastustaa tai ainakin arvostelee hanketta ja joko tyrmää tai ainakin epäilee elvytysrahaston ja yhteisvelan tilapäisyyttä.

Sivullisen on vaikea saada itse aiheesta tai sen vaikutuksista selkoa ainakaan kiivaimpien kiistakumppaneiden puheenvuoroista ja väitteistä. Ja vaikka EU:n toimielinten julkaisut aiheesta ovat mahdollisimman seikkaperäisiä, niidenkin muotoilut ovat ennemmin poliittisesti tarkoituksenmukaisia ja tavoitteellisia kuin kaikin puolin vilpittömiä tai varsinkaan riippumattomia tarkasteluja.

Siksi aiheesta kiinnostuneen sivullisen voi olla hyödyllisempää tutustua elvytysrahaston vaikutuksiin riippumattomien lähteiden avulla.

Europolitiikan ja varsinkin finanssimarkkinoiden tarkasteluissa esiin nousevat tyystin eri asiat kuin meikäläistä kiistelyä hetkittäin hallitsevat nettomaksut tai -saannot.

Enemmän tarkasteluissa korostuu esimerkiksi se, miten EU:n perusluonne muuttuu elvytysrahaston takia monin tavoin. Ja se, että muutokset ovat ennemmin pysyviä kuin tilapäisiä.

Italian euroeron riski pienentyi

Finanssimarkkinoiden suhtautuminen EU:n elvytysrahastoon on yleisesti ottaen ollut alusta asti varsin suopeaa, joskaan ei kuitenkaan mitenkään riehakkaan innostunutta.

Tämä pääosin myönteinen vastaanotto on näkynyt esimerkiksi euromaiden valtionlainojen markkinoilla, joilla velkaisimpien euromaiden markkinakorot ovat laskeneet suhteessa alueen ankkurivaltion Saksan ja siinä sivussa Suomenkin vastaaviin markkinakorkoihin.

Korkomuutosten lisäksi ilmoitus elvytysrahaston perustamisesta näyttää vähentäneen velkaisimpien eurovaltioiden ja erityisesti Italian luottoriskijohdannaisten hinnoittelun ilmentämää euroeron riskiä.

Italian euroeron – ja euron hajoamisen – riski on edelleen suurempi kuin olematon, mutta selkeästi pienempi kuin ennen elvytysrahaston perustamispäätöstä. Italia-riski on toisin sanoen pienentynyt sen jälkeen, kun euroalueen keskuspankin EKP:n velkakirjaostojen rinnalle on tulossa toinen EU-tason riskinkantaja, elvytysrahasto.

Mutta sekin käy finanssimarkkinoiden analyysejä lukiessa selväksi, mistä suotuisa vastaanotto todennäköisimmin johtuu ja mistä taas ei.

Vastaanoton suopeutta selittänee markkinoiden varsin yksituumainen oletus – ja korkoihin jo sisältyvä edellytys – EU:n yhteisvelan ja valtioiden velkavastuita ja -riskejä tasaavien tulonsiirtojen jäämisestä EU:n pysyviksi piirteiksi.

Sen sijaan markkinavastaanoton suopeus ei perustune juuri lainkaan elvytysrahastolle kaavailtuihin rahasummiin tai elvytysvaikutuksiin, joita markkinatoimijat pitävät ennemmin vaisuina kuin käänteen tekevinä.

Tämän jälkeen kaikki on toisin

Finanssimarkkinoiden arvioita ja liikkeitä tarkastellessa on syytä pitää mielessä, että niissä on kyse sijoittajien ja rahoittajien omista tuotoista ja riskeistä eikä Suomen tai minkään muunkaan EU-maan hyödyistä tai haitoista saati kansallisista tarpeista.

Sijoittajat ja muut markkinatoimijat toki ymmärtävät, että EU:n on välttämätöntä määritellä elvytysrahasto tilapäiseksi, ja että muuten hankkeelle olisi poliittisesti mahdoton saada hyväksyntää varsinkaan pohjoisissa nettomaksajamaissa.

Mutta europoliittisten muotoilurajoitteiden ymmärtäminen ei estä markkinoita tulkitsemasta toisin kuin EU:n tai EU-maiden hallitusten virallisissa kuvauksissa lukee.

Finanssimarkkinoiden kanssa yhtä suotuisa mutta toisenlainen vastaanotto löytyy EU-politiikan ja unionin "evoluution" tutkimuksen suunnalta, jos näin voi luonnehtia.

Yhden esimerkin tarjoilee nykymuotoisen EU:n "perustajan" Jacques Delorsin nimeä kantava tutkimuskeskus Jacques Delors Centre saksalaisen Hertien korkeakoulusta.

Torstaina julkaistun politiikkapaperin otsikko kiteyttää koronakriisin ja elvytysrahaston vaikutukset EU:n rakenteisiin ja toimintoihin melkoisen napakasti:

"Everything will be different: How the pandemic is changing EU economic governance" (vapaasti käännettynä "Tämän jälkeen kaikki on toisin: kuinka pandemia muuttaa EU:n talousrakenteita").

Tutkijat tulkitsevat elvytysrahaston ja sen rakenneratkaisujen mullistavan EU:n "talousarkkitehtuurin" perusteellisesti ja vieläpä tavalla, josta ei ole paluuta entiseen.

Viisi suurta ja pysyvää muutosta

Jacques Delors -keskuksen tutkijat listaavat elvytysrahaston viisi suurinta ja mullistavinta muutosta EU:n talousrakenteisiin:

1) Elvytysrahastossa EU saa luvan tulonsiirtojen rahoittamiseen velkarahoituksella, ja tämän jälkeen velkamahdollisuus muuttuu vallitsevaksi tosiasiaksi. Tämän jälkeen ei ole tarpeen puhua yhteisvelan sopimustenmukaisuudesta, joten huomio siirtyy velkarahoituksen uusiin käyttötapoihin.

2) EU ja euromaat saavat vihdoin kauan kaivatun mutta tähän asti haaveeksi jääneen "fiskaalisen kapasiteetin" eli omaa budjettivaltaa ja oikeita talouspolitiikan välineitä. Se on nyt ratkaistu, että tämä yhteisen taloudenpidon väline perustuu tulonsiirtoihin eikä vakuutustyyppisiin ratkaisuihin. Se on vain ratkaistava, miten tämä "kapasiteetti" muotoillaan pysyväksi.

3) EU:n talouspolitiikan "eurooppalainen ohjausjakso" jää usein tehottomiksi jääneine suosituksineen historiaan, kun komissio saa lisää talouspoliittista ohjausvoimaa elpymissuunnitelmien tarkastajana ja hyväksyjänä sekä elvytysvarojen ohjailijana.

4) EU:n kriisitoimien rakenne menee uusiksi, kun EU saa ensin SURE-ohjelmasta ja nyt vielä elvytysrahastosta kriisivälineitä oman juridisen rakenteensa ja perussopimusten piiriin. Viime kriisissä EU:n juridisten rakenteiden ulkopuolelle perustettu ja kriisitoimissa poliittiseksi rasitteeksi muuttunut EVM jää taka-alalle tai siirretään perussopimusten piiriin osaksi uutta kriisiarkkitehtuuria.

5) Euroalue menettää merkitystään erillisenä ulottuvuutena EU:n päätöksenteossa, kun taloudellista ja muunlaista vaikutusvaltaa siirtyy euromaiden epäviralliselta euroryhmältä kaikkien EU-maiden neuvostolle. Elvytysrahasto on kaikkien EU-maiden eikä vain euromaiden hanke, jossa enemmistöpäätöksen saavat sijaa yksimielisyyttä edellyttäviltä päätöksiltä.

Tutkijoiden kantakin käy selväksi, sillä nuo yllä tiiviisti kuvatut muutokset ovat heidän katsannollaan ennemmin suotuisia mahdollisuuksia kuin uhkia. Mutta aivan samoja havaintoja voi tarkastella vastakkaiseltakin suunnalta ja päätyä niiden perusteella epäilemään elvytysrahaston viisautta.

Joka tapauksessa tutkijat päätyvät kovin erilaisiin näkymiin kuin komissio tai Suomen hallitus kuvaavat elvytysrahastoa koskevissa esityksissään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?