Näin syntyy veronmaksajan kallis painajainen – ”järjestelmää käytetään surutta hyväksi” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Näin syntyy veronmaksajan kallis painajainen – ”järjestelmää käytetään surutta hyväksi”

Taloussanomien jättiselvitys vuosilta 2018–2020 paljastaa, ketkä laskuttavat yhteiskuntaa eniten.

Joka vuosi marraskuun alussa verottaja julkaisee edellisen vuoden verotiedot.

Media julkaisee nimilistoja tuloista ja veroista sekä analysoi verotuksen rakennetta ja muutoksia. Sen jälkeen kiinnostus veroihin lopahtaa, vaikka sittenhän kiinnostuksen vasta pitäisi alkaa.

Taloussanomat koosti mittavat taulukot, joista selviää, mitkä yhtiöt, yhteisöt ja yhdistykset ovat viime vuosina laskuttaneet eniten valtion ja kuntien kassoista verorahaa. Listoista näkee yhteensä yli 8 miljardin euron laskutukset sekä vuosilta 2018 ja 2019, että vielä alkuvuodelta 2020.

Tässä selvityksessä ei tarkastella yhteiskunnan tuki- ja avustusjärjestelmiä, jotka lohkaisevat verorahoista leijonan osan. Selvityksessä keskitytään erilaisiin julkisen vallan hankkeisiin, joissa tekijät laskuttavat kuntia tai valtiota.

Kuten verotiedot, nämäkin laskutustiedot ovat julkisia. Taloussanomien selvityksessään käyttämät luvut on kerätty valtiovarainministeriön avoimelta tutkihankintoja.fi -sivustolta. Sivustolta voi kuka tahansa veronmaksaja käydä katsomassa, mitkä tahot laskuttavat valtiota tai kuntaa ja millaisilla summilla.

Valtaosa on normaalia bisnestä: työ tilataan, homma tehdään ja laskut maksetaan.

Mutta ei aina.

Viime viikolla Stadion-säätiö kertoi (HS 19.1.), että Olympiastadionin loppulasku kipuaa 337 miljoonaan euroon. Kustannukset nousivat 141 miljoonalla eurolla rakentamisen aikana. Viulut maksaa veronmaksaja siitä huolimatta, että Valtiontalouden tarkastusvirasto moitti remontin valvonnan puutteita.

Myös kantakaupungin ja Kruunuvuorenrannan yhdistävä siltahanke Helsingissä ylittää kustannuskaavailut reilusti – vaikka rakentaminen ei ole edes alkanut (HS 20.1.).

Julkiset rakennushankkeet ovat usein isoja ja aikaavieviä, siksi rakennusliikkeet ovat isoja laskuttajiakin. Silti suurimmat verovarojen käyttäjät ovat julkisyhteisöjä: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (1,9 miljardia euroa), Helsingin kaupunki (1,7 miljardia euroa ) ja valtion kiinteistöomaisuutta hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt (645 miljoonaa euroa).

  • Katso jättitaulukko hankinnoista artikkelin lopusta.

Julkisten hankkeiden budjettihaasteista kertoo valtioneuvoston tilaama selvitys vuodelta 2017.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) pyysi selvitysmies Erkki Virtasta perehtymään valtion rahoittamien rakennushankkeiden suunnittelun ja toteuttamisen tehokkuuteen sekä aikataulu- ja kustannusongelmiin.

Entisen työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön Virtasen raportti paljasti, että valtion osittain rahoittamat rakennushankkeet näyttävät pääsääntöisesti epäonnistuvan.

Murheellisen raportin jälkeen jotain on toki saatu aikaankin.

– Valtiotasolla ehdotuksiani on otettu laajasti käyttöön. Nyt esimerkiksi valtion rahoittamissa hankkeissa pyritään määrittelemään sekä euromääräiset enimmäissummat että prosentuaaliset enimmäismäärät. Ymmärtääkseni valvonta niiden suhteen toimii jo ainakin osittain, Virtanen sanoo Taloussanomille.

Erkki Virtasen tekemän raportin mukaan valtion kokonaan tai osittain rahoittamat rakennushankkeet näyttävät pääsääntöisesti epäonnistuvan.­

Tehottomuuden taustalla vaikuttavat useat syy: heikot valmisteluprosessit, huonot urakkasopimukset, ennakoimattomat kustannusmenot, hidas byrokratia, poliittiset taktikoinnit sekä talouden suhdannevaihtelut.

Suuriksi ”verosyöpöiksi” paisuvia hankkeita yhdistää yksi asia.

Lisäkustannusten maksumieheksi joutuu lähes poikkeuksetta tilaaja: julkinen sektori eli valtio ja kunnat.

– Julkisissa rakennushankkeissa mahdollisille lisäkustannuksille on aina ikään kuin jo etukäteen äänetön maksaja olemassa, Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi sanoo viitaten veronmaksajiin.

– Tilaajan on helppoa vetää lompsa auki, kun pystyy nojaamaan yhteiskunnan tukeen. Toki tämä on toisinaan vaikuttanut myös rakentajien ja urakoitsijoiden strategioihin, lähinnä kilpailutuksiin liittyen.

Mitä pitempään rakennusfirmalla riittää töitä julkisessa hankkeessa, sitä paremmin se palvelee sen intressejä.

Poikkeuksena ovat ne määrällisesti marginaaliin jäävät hankkeet, joissa joko rakentaja tai urakoitsija on jakamassa kokonaisvastuuta.

Näyttää siltä, että tilanne on parantumassa.

Silti asiantuntijat näkevät yleisesti, että edelleen liian monet projektit epäonnistuvat taloudellisesti – räikeimpinä esimerkkeinä Olympiastadionin korjaus ja Länsimetron rakentaminen.

Länsimetron ensimmäinen vaihe maksoi lähes 1,1 miljardia euroa. Se oli 600–700 miljoonaa euroa suunniteltua enemmän.

Länsimetron ensimmäinen vaihe maksoi lähes 1,1 miljardia euroa, 600–700 miljoonaa euroa suunniteltua enemmän.­

– Olympiastadion ja Länsimetro ovat hyviä esimerkkejä tapauksista, joissa budjetit esitetään alussa tietoisesti tai tietämättä alimittaisiksi, jotta saadaan yhteiskunnan piikin pää auki. Kun siis vedetään tietoisesti alakanttiin, järjestelmää käytetään surutta hyväksi, Virtanen korostaa.

– Olympiastadionissa annettiin palaa reippaasti, koska pystyttiin luottamaan yhteiskunnan avoimeen piikkiin. Stadionin kulubudjetille asetettiin matkan varrella valtion toimesta valvoja, mutta valvonta petti pahasti, koska urheilumies ikään kuin valvoi urheilumiesten rakentamista.

Erkki Virtasen mukaan Olympiastadion ja Länsimetro ovat hyviä esimerkkejä tapauksista, joissa budjetit esitettiin alussa tietoisesti tai tietämättä alimittaisiksi.­

Maallikot epäilevät, että kilpailutusten ja avoimen piikin -strategian taustalla vaikuttaisivat hyvä veli -verkostot. Kansan keskuudessa elää sitkeästi väite, jonka mukaan joistakin kilpailutuksista olisi saatettu sopia jo pitkälti etukäteen sulle mulle -periaatteella.

Ari Salminen on tutkinut suomalaista korruptiota.­

Julkisen sektorin korruptiota tutkinut professori Ari Salminen ei pidä epäilyksiä tuulesta temmattuina.

– Kun on tehty laajasti erilaisia riskiarviointeja, julkiset hankinnat ja rakennushankkeet ovat kaikkein riskialttiimpia korruption kannalta. Tämä on globaali ilmiö, Salminen kertoo.

Jotta kilpailutukset ja itse projektit pääsevät vauhtiin, tarvitaan ensin poliittinen päätös. Sitä ennen ulkopuoliset konsulttifirmat laskevat valmiiksi arvioita hankkeiden kustannuksista. Haastateltujen mukaan ongelmat eivät ole konsulttien laskelmissa, vaan nimenomaan siinä, mitä tapahtuu sen prosessin jälkeen.

 Julkiset hankinnat ja rakennushankkeet ovat kaikkein riskialttiimpia korruption kannalta.

Yleinen johtopäätös on, että julkinen sektori tavoittelee mahdollisimman rationaalisia kulubudjetteja.

Mutta myös poliittinen taktikointi yhteiskunnan avoimella piikillä voi istua tilaajan omiin intresseihin. Juuri tässä liitoskohdassa saattavat tulla mukaan vahvasti politiikka ja hyvä veli -verkostot.

– Tilaajapuolella saatetaan ajatella, että esittämällä budjetti poliittisessa päätöksentekoprosessissa oikeaa hintaa alhaisemmaksi, se voi saada helpommin julkisen hyväksynnän. Kun budjetti sitten matkan varrella odotetusti paisuu, perustelut on mietitty jo etukäteen valmiiksi, tutkija Salminen sanoo.

– On varmasti ollut tapauksia, joissa kilpailutusta on kriteerien osalta ohjattu poliittisesti osumaan jollekin tietylle taholle. Jos kilpailutus syystä tai toisesta jää vain näennäiseksi, niissä tapauksissa saattaa esiintyä rakenteellisen korruption piirteitä, vallan väärinkäyttöä tai vähintäänkin huonoa johtamista, Salminen linjaa.

Salminen oli mukana valtioneuvoston käynnistämässä KORSI-hankkeessa, jossa käsiteltiin esimerkiksi rakennusalan korruptiota.

Suuren rakennusfirman ex-vaikuttajan mukaan hankesuunnittelu vaikuttaa jopa 80-prosenttisesti siihen, onnistuuko projekti taloudellisesti vai ei.­

– Oma keskeinen päätelmäni on, että tilaajapuolella ei ole alkuvaiheessa riittävästi tietoa ja valvonta jää puutteelliseksi. Niinpä tuottajapuolen monet toimijat pystyvät ajamaan omia intressejään ja hankkeet kallistuvat, Salminen pohtii.

– Tällöin voidaan ajautua herkästi tilanteeseen, jossa järjestelmää käytetään hyväksi ja veronmaksajien lasku kasvaa.

Urakoitsijapuolella taktikointia aiheuttaa asiantuntijoiden mukaan herkästi se, että konsulttien laskelmat ovat monesti kilpailutuksiin osallistuvien tiedossa jo etukäteen.

Taloussanomille korostetaan, että juuri näissä tilanteissa rakennusfirmat saattavat käyttää yhteiskunnan hiljaista selkänojaa hyväkseen.

– Onhan se ihan selvää, että rakennusfirmoja on lähtenyt tietoisesti väärillä kustannusarvioilla kilpailutuksiin mukaan. Esitetään ensin riittävän matalahintainen tarjous ja korjataan budjettia sitten matkan varrella. Luotetaan siis siihen, että tiukan paikan tullen tilaaja kyllä hoitaa lisäviulut, ison rakennusfirman ex-vaikuttaja sanoo.

Hän ei halua esiintyä omalla nimellään.

– Taktikoinneissa ei välttämättä puhuta prosentuaalisesti isoista summista, mutta siihen vipuvarteen tartutaan toisinaan, koska kilpailu urakoista on kovaa.

Suurten rakennusfirmojen ja ylipäätään rakennusalan yleisen näkemyksen mukaan suurin syy kustannusarvioiden pettämiseen löytyy julkisprojektien heikosta suunnittelusta ja valmistelusta. Alalla nähdään, että hankesuunnittelu vaikuttaa jopa 80-prosenttisesti siihen, onnistuuko projekti taloudellisesti vai ei.

– Julkisella puolella on viime vuosina tehty paljon henkilöstön tehostamistoimia, ja tuntuu siltä, että nyt esimerkiksi kuntien hankesuunnittelusta puuttuu osaamista. Kun resurssivaje painaa, kunnat eivät välillä vaikuta olevan kartalla siitä, mitä ovat saneeraamassa tai rakentamassa, eräässä isossa rakennusfirmassa vaikuttava mies sanoo.

– Ei aina löydy tarpeeksi kompetenssia, ja siksi alkuperäisbudjetin laskelmat paisuvat jo lähtökohtaisesti.

 Onhan se ihan selvää, että rakennusfirmoja on lähtenyt tietoisesti väärillä kustannusarvioilla kilpailutuksiin mukaan.

Kokeneen vaikuttajan mukaan rakennusfirmat saattavat tehdä odotettua alhaisempia kustannustarjouksia myös juuri siitä syystä, että ”tilaaja on pihalla hankkeen todellisista kustannuksista”.

– Joku kunta on esimerkiksi voinut varata hankkeelle 25 miljoonaa euroa, mutta rakennusfirmoissa sen kustannusten epäillään jo lähtökohtaisesti nousevan 30 miljoonaan euroon. Ei kuitenkaan ole rakennusliikkeen etujen mukaista tarjota kilpailutuksessa liikaa. Siksi tarjotaan vaikkapa 23 eikä 30 miljoonaa euroa, hän perustelee.

– Joskus taas budjetit lasketaan liian löysiksi, ja silloin tilaajasta voi tulla rakennuttajan lypsylehmä.

Matti Harjuniemen mukaan julkisissa rakennushankkeissa mahdollisille lisäkustannuksille on aina ikään kuin etukäteen äänetön maksaja olemassa.­

Rakennusliiton puheenjohtaja Harjuniemi on samaa mieltä etukäteisvalmistelujen korvaamattomasta merkityksestä. Myös Erkki Virtasen valtioneuvostolle tekemä selvitys tuki tätä näkemystä.

– Jo yksi iso virhearvio suunnittelussa voi kaataa koko projektin budjetin, Harjuniemi alleviivaa.

Harjuniemi painottaa, että yllättävät ja ennakoimattomat lisämenot ovat ymmärrettäviä haasteellisissa korjaushankkeissa.

Artikkelia tarkennettu 26.1.2021 klo 13.04: Erkki Virtasen raportin mukaan valtion osittain rahoittamat hankkeet epäonnistuvat. Alunperin puhuttiin valtion kokonaan tai osittain rahoittamista hankkeista.

Nämä laskuttivat eniten

 

Näin tutkittiin

  • Verovarojen käyttö selviää Tutkihankintoja.fi -palvelun avoimesta datasta.

  • Valtiovarainministeriön palveluun on listattu kaikki valtion ja kuntien hankinnat ostolaskutasolle saakka.

  • Kyse on hankinnoista, ei avustuksista tai tuista.

  • Taloussanomien tarkastelu koskee tositteita, jotka on päivätty vuosille 2018–2019 sekä alkuvuoteen 2020.

  • Vuodelta 2018 hakukoneessa on tiedot 8,3 miljardin euron ja vuodelta 2019 noin 8,6 miljardin euron hankinnoista. Summista puuttuu noin kaksi prosenttia kaikista avoindata.fi:ssa olevista hankinnoista, koska hakukoneessa on tehty rajaus 100 000 euron vuosittaisiin hankintoihin.

  • Mukana ovat yritykset, järjestöt, henkilöt tai toiminimet, joilta julkisen sektorin hankintayksiköt ovat ostaneet tuotteita tai palveluita. Hakukoneessa eri toimijoita on 4 115.

  • Laskuttaja voi olla myös valtion tai kunnan sisäinen organisaatio.

  • Aineisto ei sisällä matka- ja kulunhallintajärjestelmän hankintoja eli esimerkiksi kilometrikorvauksia tai päivärahoja.

  • Hankinnat päivitetään avoimeen dataan viikoittain, mutta tiedoissa saattaa olla jopa kuukausien viive.

  • Taloussanomien tutkima data on päivätty viime marraskuun alkuun, eli varsinkin vuoden 2020 alkupuoliskon osalta tilastossa on isoja puutteita.

  • Osa hankinnoista on myös salattu lain perusteella. Tällaisia ovat esimerkiksi puolustusvoimien ja poliisin hankinnat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?