Yllätys odottaa avohakkuulla - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Yllätys odottaa avohakkuulla

Uhanalaisina pidettyjä ikimetsien lajeja on tutkijoiden hämmästykseksi alkanut löytyä vain muutama vuosi sitten avohakatuilta alueilta.


17.1. 7:15

Avohakattu metsä ei kuulosta oikealta suunnalta lähteä etsimään vanhojen metsien harvinaisia tai ikimetsien peräti uhanalaisia lajeja.

Usein luonto yllättää ihmisen, niin nytkin. Sen havaitsemisessa auttaa biologin tapa katsoa luontoa.

Ja sellainen on nyt matkassa. Metsäyhtiö UPM:n metsänhoidon kestävyydestä vastaava johtaja, joka on taustaltaan biologi. Hän on johdattanut meidät yhtiön metsään Kanta-Hämeessä Janakkalassa. Eteläsuomalaisessa talouskäytössä olevassa metsässä on kuulemma jotain mielenkiintoista, mutta maallikolle se ei helposti avaudu.

Käsi pyyhkäisee lumet maassa lahoavan puunrungon kyljestä.

– Harjaskääpä. Tämä oli opiskeluaikana niin harvinainen, että sitä lähdettiin katsomaan Itä-Suomeen, jossa tunnettiin esiintymä, Timo Lehesvirta sanoo.

Harjaskääpä vaatii paahteisella paikalla esiintyvää lahopuuta ja sitä tälle avohakkuulle on jätetty.

Lista saa nopeasti täydennystä.

Uhanalainen harjaskääpä (Funalia trogii) tarvitsee suojelumetsissä harvinaiseksi käyviä suuria haapoja. Avohakkuussa syntyvä paahteinen ympäristö auttaa sen säilymistä.­

Vanhojen metsien lajina pidettävän karvaorakkaan kaikki kasvupaikat on suojeltuja, mutta yllättäen sitä löytyy kuusi vuotta sitten hakatusta metsästä Janakkalasta.­

– Karvaorakka, tämä on uhanalainen. Tässä peikonnahka, jonka on arveltu muuttuvan uhanalaiseksi vanhojen metsien vähenemisen vuoksi. Tässä halkiheltta, joka oli aikaisemmin uhanalaiseksi arvioitu. Nyt se on hyvin yleinen Etelä-Suomessa.

Olemme vuonna 2014 avohakatulla aukolla. Taimikon keskelle kuusi vuotta sitten jätettyjen säästöpuiden ansioista paikalta löytyy nyt useita uhanalaisia lajeja. Myös sellaisia, joista osaa on pidetty vanhojen metsien lajeina ja joiden harvinaisuuden perusteella avohakkuita vaaditaan lopetettavaksi.

Haluaako metsäyhtiö kertoa, että luonnonsuojelualueet ovat turhia?

– Ei, emme suinkaan, Lehesvirta kavahtaa.

– Me tarvitsemme laajan suojelualueiden verkoston. Tämä alue kuitenkin osoittaa, että suojelualueita tärkeämpiä ovat toimet, joita luonnon monimuotoisuuden eteen tehdään talousmetsissä, Lehesvirta sanoo.

Eteläsuomalaisessa talousmetsässä sijaitseva avohakkuualue ja sille istutettu taimikko taitavat kertoa, että metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan turvata myös tiukan suojelun ulkopuolella oikein toteutetuilla metsänhoidon keinoilla.

Esimerkistä käy maassa makaavalla lahopuulla paistatteleva harjaskääpä. Jos avohakkuut valtion mailta lopetetaan, harjaskääpää on sen jälkeen niistä metsistä kuulemma vaikea löytää. Luonnon monimuotoisuustarpeet huomioivilla avohakkuilla käävän elinympäristöä voidaan kuitenkin turvata.

 Janakkalassa kyse on yhdestä metsäalasta. Se ei kerro koko kuvaa Suomen metsistä.

Janakkalassa kyse on yhdestä metsäalasta. Se ei kerro koko kuvaa Suomen metsistä. Siellä tehdyillä havainnoilla voi olla kuitenkin kauaskantoisia vaikutuksia koko Suomen metsäkeskusteluun. Jos lajikadon pysäyttäminen onnistuu täällä, miksi se ei voisi toteutua myös tuhansissa ja taas tuhansissa nykyisissä ja etenkin tulevissa hakkuuaukoissa?

Talousmetsien luontoarvojen turvaamisella on iso merkitys Suomelle, jonka talous on hyvin riippuvainen metsistä. Painetta metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tulee myös Suomen ulkopuolelta.

Euroopan komissio julkaisi toukokuussa biodiversiteettistrategian, jossa esitettiin 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista suojeltaviksi ja siitä 10 prosenttia tiukan suojelun piiriin.

Suomessa EU:n suunnasta tulevat metsienkäytölle asetettavat rajoitukset herättävät huolta erityisesti metsänomistajien ja metsäteollisuuden parissa. Metsäala katsoo, että Suomi on hoitanut leiviskänsä hyvin, sillä jo nyt EU:n tiukasti suojelluista metsistä enemmän kuin puolet sijaitsee Suomessa.

Biologi Timo Lehesvirta (vas.) vastaa kestävän metsätalouden kehityksestä metsäyhtiö UPM:ssa. Tiedot hakkuuaukolle levinneistä uusista lajeista ovat tervetulleita uutisia yhtiön sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksalle.­

Talouskäytön ulkopuolelle jäävien metsien lisäämisen katsotaan haittaavan fossiilitaloudesta luopumista, sillä puupohjaisilla tuotteilla voidaan korvata lähes mitä vain öljystä valmistettavia tuotteita. Pitkäikäiset puutuotteet ovat hiilivarastoja ja kasvavat nuoret metsät merkittävä hiilinielu.

Metsässä kaikki tapahtuu ihmisen mittapuulla hitaasti. Talousmetsien monimuotoisuudessa tapahtuneen muutoksen hahmottamiseksi on harpattava ajassa kolme vuosikymmentä taaksepäin.

1990-luvun alkaessa Suomen metsätalous oli tehokkuutensa huumassa maalaamassa itseään nurkkaan. Metsäteollisuuden suurimmissa ostajamaissa etenkin Saksassa alettiin kysellä sen perään, miten Suomessa metsiä hoidetaan. Ostoboikottien uhka leijui elinkeinon ja sen tulevaisuuden yllä.

Tämän pakottamana metsien hoidossa tehtiin 1990-luvulla sarja toimia, joiden uskottiin lisäävän metsäluonnon monipuolisuutta. Monien uhanalaisten lajien pitkäaikaisen säilymisen kannalta ratkaisevaksi tiedettiin järeiden lahopuiden kaltaisten pienympäristöjen riittävä määrä.

 Kolmekymmentä vuotta myöhemmin metsien hoidossa tehdyt muutokset alkavat näkyä.

Niinpä metsänhoidon ohjeissa avohakkuualoille alettiin määrätietoisesti jättää yhä enemmän lahopuuta. Hakkuuaukoille ilmestyvät alkuun ihmetyttäneet toteemimaiset tekopökkelöt. Säästöpuita alettiin jättää aukoille yhä enemmän takamaan tulevien vuosikymmenten järeän lahopuun riittävyyttä. Ajatus yhden puulajin auvoisuudesta hylättiin, ja puulajisuhteiden monipuolistaminen otettiin metsänuudistamisen tavoitteeksi.

Puu ei lahoa hetkessä eivätkä metsän puulajisuhteet vaihdu sormia napsauttamalla. Mutta nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin metsien hoidossa tehdyt muutokset alkavat näkyä, sanovat metsäalan vaikuttajat. Mutta mitä sanoo tutkija?

– Sanoitko harjaskääpä? Arvaan, että olette käyneet UPM:n metsässä Janakkalassa, metsien biodiversiteettiä eli monimuotoisuutta tutkiva Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo.

Hän osui oikeaan.

Siitonen vaikuttaa oikealta mieheltä kysyä metsien monimuotoisuuden muutoksesta. Hän ollut inventoimassa metsien lajistoa kymmenillä eri ikäisillä hakkuuaukoilla, myös Janakkalassa.

Siitosen mukaan metsien ja hoitotavoissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia ja ne ovat vaikuttaneet metsien monimuotoisuuteen myönteisesti. Sitten hän pudottaa lähes uutispommin metsäkeskusteluun.

– Avohakkuut – tai paremminkin säästöpuuhakkuut – ja monimuotoisuuden tavoitteet voidaan sovittaa yhteen, hän sanoo.

Vaikka kehitys talousmetsissä on ollut oikeansuuntaista, savotta ei kuitenkaan ole ohi.

1900-luvun periaatteiden mukaan hoidettu 80-vuotias metsä voi olla lajistoltaan yksipuolisempi kun sen tilalle kasvatettava uusi metsä.­

 Suomen metsissä tavataan arviolta 20 000 eliölajia. Niistä joka neljäs elää lahopuissa.

– Lahopuun määrä Etelä-Suomen metsissä on kasvanut, mutta sen määrää on edelleen pyrittävä lisäämään, hän kannustaa.

Yksittäisten metsäalojen eliölajisuhteita merkittävämpi on havainto, että ihmisen toimilla talousmetsissä voidaan vaikuttaa lajien uhanalaistumiskehityksen katkaisemiseen. Täysimääräinen suojelu ei ole ainoa keino turvata lajien runsaus.

Avainsana on lahopuu ja erityisesti haapa. Suomen metsissä tavataan arviolta 20 000 eliölajia. Niistä joka neljäs elää lahopuissa. Luonnonsuojelumetsissä yhä harvinaisemmaksi käypä haapa on koti yli tuhannelle lajille.

– Hakkuuaukkojen lajiston määrään vaikuttaa keskeisesti, kuinka paljon sinne jätetään säästöpuita ja järeää lahoavaa runkopuuta. Erityisen tärkeää on jättää järeitä yli 40-senttisiä haapoja, jotka nykyisin markkinoiden arvostamassa FSC-sertifioidussa metsissä säästetään, Siitonen sanoo.

Vielä 1980-luvulla haapa oli vihattu laji, joka armotta kaadettiin uudistushakkuun yhteydessä pois. Nyttemmin haavan merkitys metsäluonnon avainlajina on tunnustettu ja haapapuut halutaan säästää.

Tulokset näkyvät ja haavan tilavuus talousmetsissä kasvaa. Esimerkiksi huomattavaa metsäomaisuutta hallinnoivan UPM:n metsissä haavan tilavuus on kasvanut 20 vuodessa 70 prosenttia.

Sama koskee myös muita lehtipuita, joiden määrää metsien hoitotavoitteissa on alettu kasvattaa. Puhe talousmetsistä puupeltoina alkaa olla yhä enemmän irti metsienhoidon tämän päivän todellisuudesta, kaikuja 1960-luvun lopulta.

”Aarniometsän estetiikan tajuaminen vaatii oman asiantuntemuksensa ja viisautensa, jota kaikille ei ole annettu. Sopikaamme niin, että puupeltomies retkeilee mieluummin puupellolla ja esteettisesti älykäs mies aarniometsissä”, Suomen luonnonsuojeluliikkeen vahva mies, metsäprofessori Valter Keltikangas kirjoitti Suomen luonto -lehdessä 1968.

Tyypillisen näköinen hakkuuaukko Janakkalassa ei ensinäkemältä paljasta, että siellä viihtyy useita vanhojen metsien uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja.­

 Avohakkuiden tarpeellisuutta on perusteltu sillä, että ne matkivat luonnontilaisissa metsissä erilaisten häiriöiden, kuten myrskytuhojen tai metsäpalojen, kautta tapahtuvaa aukkojen syntymistä.

Jää arvailujen varaan, miten 1960-luvun metsäntutkijat olisivat ottaneet vastaan joulun alla Itä-Suomen yliopistossa julkaistun tutkimuksen vanhojen suojelumetsien haapatilanteesta.

Kreikkalais-hollantilaisen Alwin Hardenbolin väitöskirja Itä-Suomen yliopistosta osoitti, että metsän monimuotoisuuden kannalta tärkeän avainlajin haavan määrä laski 37 prosenttia vanhoissa suojelluissa metsissä 18 seurantavuoden aikana. Kato jatkunee tästä eteenpäinkin.

Taimia kyllä syntyy, mutta ne eivät pysty kasvamaan isoiksi puiksi. Se tarkoittaa, että metsien monimuotoisuuden kannalta tärkein puulaji on häviämään päin suojelluista metsistä.

Havainnolla voi olla merkitystä paitsi EU:n vaatiman metsien tiukan suojeluvaateen kannalta, myös kiistassa hakkuutavoista. Kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä valtion metsissä on parhaillaan eduskunnan valiokuntakäsittelyssä.

Avohakkuiden tarpeellisuutta on perusteltu sillä, että ne matkivat luonnontilaisissa metsissä erilaisten häiriöiden, kuten myrskytuhojen tai metsäpalojen, kautta tapahtuvaa aukkojen syntymistä. Ne puolestaan mahdollistavat lehtipuuston uudistumisen.

Luontaisissa häiriöissä kuitenkin kaikki kuolleet puut ja usein elävääkin puustoa säilyy paikalla. Säästöpuuhakkuulla pyritään jäljittelemään tällaista luonnonmetsän dynamiikkaa. Ekologiasta löytyy perusteita häiriöiden tarpeellisuuden tueksi, mutta myös suojeltavien vanhojen metsien tarpeellisuuden puolesta.

– On lukuisia lajeja, jotka ovat sopeutuneet elämään metsän häiriöalueilla ja jotka eivät menesty vanhoissa ja sulkeutuneissa metsissä. Sitten on myös vanhojen metsien lajeja, jotka eivät tule toimeen paahteisella aukoilla, Siitonen sanoo.

Kuusi vuotta sitten avohakatulla aukolla viihtyy aikaisemmin harvinainen halkiheltta, koska sille jätettiin riittävästi lahopuuta.­

Peikonnahkaa on pidetty uhanalaistuvana lajina, koska vanhoja metsiä ei ole tarpeeksi. Se näyttää kuitenkin viihtyvän kuusi vuotta sitten hakatulla aukolla.­

Janakkalan taimikko olisi kauhistus samoja metsiä 1900-luvun alussa hoitaneille. Yli 8 000 hehtaarin metsä tuotti puuraaka-ainetta Rosenlewin sahateollisuudelle Poriin.

Kyse oli oman aikansa tehokkaimmasta metsätaloudesta. Korpiin rakennettiin pienoisrautatiet, joilla tukit ajettiin Helsinki–Tampere-pääradalle edelleen lastattaviksi.

Nyt kuusivuotiaan aukon ympärillä humisee joskus 1930-luvulla voimaperäisesti hakattu kuusikko.

Monen silmään se voisi näyttää luonnonmetsältä, jota se ei suinkaan ole ollut vuosisatoihin. On painavia syitä olettaa, että nyt ankealta hakkuuaukolta näyttävästä metsästä tulee nykyisillä hoitokäytännöillä lajistoltaan monin verroin monipuolisempi kuin mitä sitä ympäröivä vanha metsä on.

Maahan kaatuneiden lahopuiden yli ajamista metsäkoneilla pyritään välttämään. Niitä siirretään turvaan koneiden ajoreiteiltä.

 Puu ehtii tarjota kodin lukuisille metsän lahopuuta vaativille pökkelönä ja lopulta maassa maatuessaan.

Harvennus- ja uudishakkuualueille tehdään tekopökkelöitä katkomalla puu muutaman metrin korkeudelta. Se ehtii tarjota kodin lukuisille metsän lahopuuta vaativille pökkelönä ja lopulta maassa maatuessaan.

Jos metsää aikanaan hakkuista vastanneet Rosenlewin metsänhoitajat näkisivät aikamme metsänhoitoa, mitä he mahtaisivat ajatella?

– Ehkä he kummeksisivat meitä, mutta jokainen sukupolvi hoitaa metsiä sen hetkisen parhaan ymmärryksensä varassa, UPM:n sijoittajasuhteista vastaava johtaja Sami Oksa sanoo diplomaattisesti.

Jokainen metsäomaisuuttamme vuorollaan hoitava sukupolvi kohtaa haasteensa. Nyt tunnustetaan yleisesti, että 1960-luvun valtavat avohakkuut ja metsäauraukset olivat virhe, vaikka pahimmat uhkakuvat tundraksi muuttuvista Lapin avohakkuista eivät toteutuneet. Silti niistä luovuttiin.

Talousmetsien hoidossa 1990-luvulla aloitetut luonnon monimuotoisuutta edistävät käytännöt alkavat nyt vuorostaan näkyä lajistossa. Niiden siirtyminen metsien monimuotoisuudesta käytävään keskusteluun voi tosin olla vieläkin hitaampi kehityskulku.

Haavankääpä elää vain lahoavassa haapapuussa. Umpeen kasvavissa suojelumetsissä haavan määrä vähenee, mutta avohakkuissa haavan pärjäämistä voidaan auttaa. Tämä yksilö löytyy talousmetsään jätetystä haavasta.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?