Jos – tai pikemminkin kun – koronavuoden aikana patoutunut yritysten konkurssiaalto puhkeaa Suomessa keväällä, myllerryksessä on paljon häviäjiä ja joitain voittajia.
Monet koronapandemian torjuntatoimet ovat vain lykänneet kassakriisiä. Tuhansissa maksuvaikeuksissa olevissa yrityksissä on paljon elinkelpoisia yrityksiä ja tuhansia työpaikkoja.
Paras tie olisi löytää neuvotteluteitse realistinen ratkaisu elinkelpoisten yritysten pelastamiseksi. Velkojallekin parhainta olisi, että velallinen pystyy hoitamaan velkansa.
Mukana on roikkunut koronavuonna myös niitä yrityksiä, joiden olisi parempi kaatua, mutta ne ovat sinnitelleet konkurssilain muutoksen turvin vielä mukana.
Yritysten loputon tekohengittäminen ei ole kenenkään etu, edes löysässä roikkuvan yrittäjän.
Isot ja nopeat syövät
Konkurssin asetelma nähdään usein mustavalkoisena, 1990-luvun laman tarinana. Pieni yrittäjä, iso paha pankki. Todellisuus voi olla tätäkin mutta myös paljon muuta.
Velkojia on kovin erilaisia. Yrittäjissä on paljon sekä velkojia että velallisia. Velkojissa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka eivät nekään voi loputtomasti odotella saatavia.
Koronapandemia on iskenyt kaikenkokoisiin yrityksiin, eivätkä siltä ole säästyneet suurimmatkaan velkojat, kuten pankit, työeläkelaitokset ja muut kiinteistösijoittajat.
Varsinkin pienten yritysten konkurssipesät ovat usein kokonaan varattomia. Kellekään ei jää rahaa. Varsinkaan pienvelkojille, joille ei useinkaan jää mitään käteen konkurssipesästä.
Näin siksi että koronakolhuista huolimatta isot velkojat käyttävät kuitenkin erilaisia tarkkaan tehtyjä suojauksia, vakuusjärjestelyitä, velkasaatavilleen. Jos laiva uppoaa, ne jäävät kuiville.
Ulos maksettuja velkoja?
Eräs detalji, jonka merkitys selviää ehkä vasta konkurssipesien penkomisen jälkeen, liittyy niin kutsuttuun takaisinsaantilakiin. Sillä voidaan vaatia velkojia palauttamaan varoja konkurssipesään.
Takaisinsaanti tähtää siihen, että velkojia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti.
Voi olla, että kevään kaaoksen keskellä oli yrityksiä tai velkojia, jotka olivat hereillä ja että jokin velallinen maksoi vikkelästi esimerkiksi keväällä isojakin velkoja ulos.
Takaisinsaannissa määräpäivät on sidottu konkurssihakemuksen vireilletuloon. Kun nyt velkojat eivät ole voineet väliaikaisen konkurssilain muutoksen takia hakea yritystä konkurssiin, eivät nämä määräajatkaan ole alkaneet.
Siksi varojen palauttaminen konkurssipesään ja velkojien yhdenvertainen kohtelu hankaloituu.
Rötöstelijät jäävät piiloon
Kun konkurssitilanteet ovat pitkittyneet ja kasautuneet, on vaara että eräs ryhmä voi hyötyä myllerryksestä. Pieni joukko ongelmayrityksistä on sellaisia, joissa omistajan ei ole ollut aikomustakaan suoriutua veloista.
Talousrikollisille korona-aika voi olla mahdollisuuksien, ei uhkien kulta-aikaa.
Ruuhkien, riittämättömän konkurssineuvonnan tai valvonnan oloissa väärinkäytöstilanteet voivat jäädä asianmukaisesti selvittämättä.
Kun normaalimaailmassa ne johtaisivat vaikka liiketoimintakieltoon, koronamaailmassa venkula voi mahdollisesti jättää velvoitteensa hoitamatta, perustaa myöhemmin uuden yrityksen ja jatkaa vedätyksiä.