Kommentti: Huomenta Britannia, hyvin pyyhkii – vai pyyhkiikö? Koronaakin isompi uhka väijyy rakastettua kuningaskuntaa nurkan takana - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Huomenta Britannia, hyvin pyyhkii – vai pyyhkiikö? Koronaakin isompi uhka väijyy rakastettua kuningas­kuntaa nurkan takana

Britannian lähtö ei hajota EU:ta, mutta Britanniasta itsestään ei voi olla ihan varma, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Brexitin kannattajat vaativat EU-eroa Lontoossa 2019.­

1.1. 7:00

Suomalaiset rakastavat brittejä, kuninkaallisia, populaarikulttuuria, kieltä, jalkapalloa, historiaa ja James Bondia, ehkä joku jopa olutta ja fish and chipsiakin.

Toinen toistaan upeammat tv-sarjat naulitsevat katsojat kotisohvilleen – ilta illan jälkeen.

Prinssi Charlesin ja Lady Dianan häät pysäyttivät koko maailman ja Suomen 1981.­

Kouluaikana 1970-luvun alussa rynnättiin välitunnilla kirjastoon lukemaan tuoreinta New Musical Express -lehteä ja tarkistamaan, miten suosikkibändit sijoittuivat virallisella levymyyntilistalla. Kohta samoista biiseistä kuultiinkin suomenkielinen, myötähäpeän pintaan saava käännösversio ennen kuin alkuperäinen levy ehti osuuskaupan levytelineeseen, Fredin ja Katri Helenan vinyylien seuraksi.

The Beatles -yhtyeen 1960-luvulla aloittama brittien kaikkialle tunkeva populaarikulttuurin invaasio vaikutti loputtomalta ja samalla – äärettömän hienolta ja vangitsevalta.

Ja sitten. Juhannusaatto 2016.

Varhain aamulla.

Avaan toimituksen oven, kollega jättää huomenta tervehdyksen väliin ja menee suoraan asiaan: ne lähtevät. Läpi yön seurattu kansanäänestys Britannian EU-erosta on kääntymässä eron eli brexitin kannattajien voittoon.

Epäuskoa ja hämmästystä leijuu ilmassa.

Länsi-Eurooppa on sodan jälkeen ollut briteille enemmän yhteistyökumppani kuin tasavertainen liittolainen. Eroon johtanut kansanäänestys oli konservatiivipääministerin David Cameronin harkitsematon ja turha äänestäjiä kosiskeleva vaalilupaus, joka karkasi sananmukaisesti käsistä.

Ympyrä sulkeutuu oudolla tavalla.

Juuri konservatiivit halusivat pääministeri Edward Heathin johdolla viedä britit kuuden Länsi-Euroopan maan perustaman Euroopan talousyhteisön EEC:n jäseneksi 1960-luvun lopulla. Vastustus oli yllättävän ankaraa. Ranska lämpeni ajatukselle vasta kun vanha jäärä, presidentti Charles De Gaulle kuoli: brittien jäsenyys toteutui 1973.

Silloin kun kaikki oli hyvin. Ranskan presidentti Georges Pompidou (vas.), Britannian ulkoministeri Alec Douglas-Home ja pääministeri Edward Heath kilistelevät sopimukselle Kanaalin alittavasta tunnelista vuonna 1973.­

Brittien ero EU:sta on oikeastaan pitkä jatkumo erilleen kasvamista, joka kristallisoituu totuudeksi uudenvuodenyönä.

Harva jaksaa kahlata läpi parituhatta sivua kauppasopimusta, joka määrittelee EU:n ja Britannian suhteita konkretian tasolla. Jostakin sovittiin, jostakin ei ja joitakin hankalia asioita siirrettiin myöhemmäksi.

Otettiinko sittenkin aikalisä, joka on verhottu sopimuksen kaiken lannistavaan paperivyörytykseen. Ehkä. Kaikki voittivat ja – ei kukaan. Kaikenlaista byrokratiaa, lippusta ja lappusta tulee kanssakäymiseen ja puomit rajoille. Vasta loppukevään talousluvut näyttävät, miten arki sujuu brexitin jälkeen Britanniassa, jossa kansalla on täysi työ selviytyä koronaviruksen aiheuttamista kolhuista.

Brittien lähdön on arvioitu tarkoittavan jopa EU:n hajoamista.

Hajoaminen on EU:ta vastustavien populistien märkä uni, jonka toteutumisesta tuskin on pelkoa, ei ainakaan niin kauan kun systeemi sopii kahdelle mahtimaalle Saksalle ja Ranskalle. EU pärjää ilman brittejäkin taloudessa, sen sijaan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka menettää ison tekijän, ehkä tärkeimpänä osasena Nato-maa Britannian huippuunsa hiotut asevoimat. Sitäkään ei tarvitse pelätä, että Britannia ja Venäjä löytävät toisensa: voiko huonompia suhteita kahdella maalla olla.

 Onko sisäisen hajoamisen uhka asia, joka ajaa Britannian takaisin EU:hun?

Erittäin hyvä ja relevantti kysymys on, mureneeko Britannia itse.

Brexitiin vastentahtoisesti suhtautunut Skotlanti äänestää keväällä parlamenttivaaleissaan. Todennäköisesti itsenäisyyspyrkimykset vahvistuvat, ja itsenäisyydestä voi olla edessä uusi kansanäänestys. Erosopimuksessa Pohjois-Irlanti jäi käytännössä EU:n säädösten piiriin, koska Irlannin ja Pohjois-Irlannin läheistä kanssakäymistä saarellaan ei kannata järkyttää.

Ennakoiko tämä Irlannin ja Pohjois-Irlannin yhdistymistä?

Onko sisäisen hajoamisen uhka asia, joka ajaa Britannian takaisin EU:hun?

Aika näyttää.

Me tunnemme britit, mutta brittien Suomi-tuntemus on hataraa. Kirjailija Lasse Lehtinen palveli Suomen Lontoon suurlähetystössä lehdistöneuvoksena 1980-luvulla. Heti Lehtisten muuton jälkeen naapurit Chelseassa, akateemisesti koulutettu pariskunta Mr. ja Mrs Miller, pyysivät Lehtiset ystävällisesti drinkille ja tarjosivat – poliittista turvapaikkaa.

He olivat varmoja, että näin pitää toimia Neuvostoliiton ikeen alta tulevien itäblokin kansalaisten kanssa. Siis auttaa.

Mr. Miller selitti, että hänellä on suhteita ulkoasiainhallintoon, jossa kyllä tiedetään miten nämä asiat hoidetaan.

Lasse Lehtinen kiitti Mr. Milleriä ystävällisestä tarjouksesta:

– Mutta nyt sattuu vain olemaan niin että olen kiintynyt anoppiini ja hän jäi Suomeen panttivangiksi. Joten emme voi juuri nyt loikata, velmu Lehtinen muotoili vastauksensa.

Maailman monimutkaisuutta ja Britannian kohtaloa miettiessä on hyvä palata perusasioihin ja kuunnella vaikkapa Billy Braggin takavuosien listahittiä A New England, jossa brittinuori ei halua muuttaa maailmaa eikä haikailla uuden Englannin perään, mutta tyttöystävä olisi kyllä kiva.

Ja Beatlesistakin tulee jälleen uusi dokumenttielokuva ensi vuonna.

Elämä näyttää jatkuvan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?