Kommentti: Koronakriisikin hellittää – mutta eurotalouteen jää pitkiä varjoja - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Koronakriisikin hellittää – mutta eurotalouteen jää pitkiä varjoja

Eurotalouden ja Suomenkin toipuminen alkaa ensi vuonna, kun koronakriisi vihdoin hellittää. Tämäkin kriisi jättää silti talouteen pitkiä varjoja, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

19.12.2020 6:15

Viimeaikaisten talousennusteiden perusteella euromaiden koronakolhut vaihtelevat suuresti, mutta koko euroalueen toipuminen alkaa ensi vuoden puolivälin vaiheilla.

Suomi erottuu talousennusteissa vaihteeksi edukseen, sillä meillä talouden koronakärsimykset näyttävät jäävät euromaiden lievimmiksi ja selvästi aiemmin pelättyä vähäisemmiksi.

Kenenkään on silti turha unelmoida Suomessakaan, että talouden koronakriisi hellittäisi helposti tai varsinkaan itsestään ja ilman haittavaikutuksia.

Vaikka talouden tehohoitoa vaativa akuutti kriisitila hellittää näillä näkymin ehkäpä jo ensi vuoden alkupuolen mittaan ja vaikka viimeistään syyskaudella alkaa toipuminen talouskasvuun, se ei vielä merkitse koronakriisin päättymistä.

Siitä vasta alkaa kriisin hidas ja poliittisesti vaivalloinen – ja kukaties eripurainen – jälkihoito.

Tuskin tarvitsee olla kaksinen ennustaja aavistaakseen, että pian kriisipaineiden hellitettyä ja talouden toipilaskasvun alettua alkaa talouspäättäjien eteen nousta uusia haasteita ja vaikeita kysymyksiä.

Kriisin jälkeen on puntaroitava ja ennen pitkää päätettäväkin esimerkiksi siitä, miten ja milloin on aika ryhtyä julkisen talouden tasapainoharjoituksiin, ja siitä, kuka ja miten kuittaa kriisitoimista lankeavat laskut.

Senkään ounastelu tuskin edellyttää erityisiä näkijän lahjoja, että kaikista maailmankolkista erityisesti euroalueen – ja Suomen – talouspäättäjillä on suuri riski ja vaistomaista alttiutta tyriä tämänkin kriisin jälkihoito kalliimmaksi ja kansalaisille raskaammaksi kuin olisi järkevää tai välttämättä tarpeen.

Kriisin hinta näkyy velkaluvuissa

Toistaiseksi euromaiden ja Suomenkin talouspoliitikot ovat malttaneet toimia toisin – tarkemmin sanottuna täsmälleen päinvastoin – kuin viime vuosikymmenen omin toimin tarpeettomasti pahennetussa ja pitkitetyssä eurokriisissä.

Nyt talous- ja rahapolitiikan säätimet on rohjettu kriisin alusta asti säätää sitä keveämmiksi mitä lujempia iskuja koronaviruksesta ja -rajoituksista on koitunut taloudelle.

Koronataantuman jääminen pelättyä lievemmäksi onkin pitkälti juuri tämän talouspolitiikan iskunvaimennusvalmiuden ja -kyvyn ansiota.

Jopa yllättävän nopeasti valmistuvat ja piakkoin Suomessakin jakeluun ennättävät rokotteet ovat ratkaisevasti kohentaneet taloudenkin näkymiä, mutta tähänastinen "torjuntavoitto" on täysin talous- ja rahapolitiikan tukitoimien ansiota.

Mutta tällä kolikolla on toinenkin puoli, sillä taantuman lievittäminen sekä konkurssiaallon ja suurtyöttömyyden torjuminen ei ole suinkaan ollut ilmaista.

Talouden torjuntataistelun kustannukset ovat jo osittain näkyvissä, ja ne näkyvät erityisen selkeästi julkisen talouden alijäämiä ja velkaantumista sekä keskuspankkien taseita kuvaavissa tilastoissa ja kuvioissa.

Alijäämä- ja velkakäyrät ovat koronakriisin alusta asti herättäneet Suomessakin huomiota ja huolta siitä huolimatta, että juuri Suomen julkisen talouden koronaiskut ovat kriisin muiden talousvaikutusten tavoin eurooppalaisittain poikkeuksellisen lieviä.

Huoli alijäämien ja velkamäärien kasvusta on ymmärrettävä ja osin perusteltukin, sillä ennestäänkin velkainen julkinen talous velkaantuu nyt nopeammin ja raskaammin kuin vuosikymmeniin.

Mutta alijäämä- ja velkahuolet ovat samaan aikaan myös epäjohdonmukaisia, sillä kriisitoimista syntyvien julkisten alijäämien ja velkaantumisen välttelystä seuraisi talouden raaka syväsukellus – ja alijäämä- ja velkasuhteiden kenties nykyistäkin tylympi heikkeneminen.

Talouspolitiikan kantti koetuksella

Euroalueen ja Suomen julkisen talouden säädöt ovat toistaiseksi olleet koronakriisin mittaan ratkaisevasti keveämpiä ja alijäämäkertymä koko alueella mittavampaa kuin eurokriisin aikaan.

Yksi talouden koronakriisin epävarmoista avainkysymyksistä on, kuinka pitkään talouspoliitikkojen hermot ja vaalikantti kestävät julkisen talouden alijäämiä vielä talouden kasvukäänteen jälkeen.

Etenkin niin sanottua talouskuria – tai -kuritusta – kaipaavilla talouspäättäjillä voi olla suuri houkutus ryhtyä kiirehtimään julkisen talouden tasapainoharjoituksia pian kasvun alettua eli mahdollisesti jo ensi vuoden loppupuolella.

Suuri osa Suomen ja muiden euromaiden talouspäättäjistä, -vaikuttajista ja -virkailijoista lienee samoja henkilöitä kuin vastasi eurokriisin aikaisia talousmunauksista, lienee tarpeen varautua viimeistään koronakriisin jälkihoidossa vikatikkienkin mahdollisuuteen.

Yksi ilmeinen riski on, että julkisen talouden "vastuullisiin" tasapainotoimiin ryhdytään taas ennen kuin talous ennättää toipua kylliksi kestääkseen vyönkiristyksiä – ja että talous juuttuu tämänkin kriisin jälkeen omatekoiseen kasvuanemiaan.

Yksi erityisesti Suomen julkisen talouden tunnelmaa hämäävä ja anemiariskiä kasvattava erityispiirre on muihin euromaihin verrattuna suhteettoman vahva alijäämä- ja velkahuoli.

Velkaantuminen tuntuu herättävän juuri meillä suurempaa huolta kuin muissa euromaissa siitä huolimatta, että Suomen julkisen talouden alijäämä- ja velkaluvut ovat euromaiden ja maailman maltillisimmasta päästä – ja siitäkin huolimatta, että Suomi rahoittaa julkisia alijäämiään nolla- ja miinuskorkoisella oman keskuspankin käytännössä takaamalla velalla ilmaiseksi.

Pikainen pyrkimys julkisen talouden tasapainottamiseen voi vaikuttaa kunnialliselta, mutta erityisesti muita EU- tai euromaita merkittävästi "kunniallisempi" talouspolitiikka voi myös merkitä tahattomia takaiskuja.

Omien velkojen lyhentäminen muita nopeammin ja muita pienemmiksi lisäisi riksiä, että Suomi päätyy omien velkojen lyhentämisen jälkeen vastaamaan kokoaan suuremmalla osuudella myös velkaisempien ja vähemmän "kunniallisten" maiden veloista.

Elvytysrahasto myöhästyy koronakriisistä

Suomella ja muilla euromailla – tai tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna EU-mailla – on edessään yksi toinenkin omaa tekoa edustava erikoinen koronakriisin jälkipyykki.

Se on EU:n yhteinen koronaelvytysrahasto ja mitä kaikkea siitä seuraakaan.

EU-maat sopivat elvytysrahaston perustamisesta jo viime kesänä, mutta sen perustamista ja rahoittamista koskevat lopulliset päätökset jäsenmaiden parlamenteissa viipyvät yhä.

Rahaston avulla EU-maiden piti yhteistoimin kiireesti torjua talouden koronakriisiä mutta näillä näkymin rahasto sekä myöhästyy koronakriisistä että jää kriisin talousmenetyksiin verrattuna tehottomaksi.

Tällä haavaa vaikuttaa juuri ja juuri mahdolliselta, että elvytysrahasto ennättää toimintavalmiuteen ensi vuoden loppupuolella mutta mitenkään tuntuvia rahavirtoja se saanee liikkeeseen aikaisintaan seuraavana vuonna. Siis talouden jo toivuttua kelpo kasvuun ilmankin.

Lisäksi suurin osa elvytysrahaston avustuksista on tarkoitus ohjata sellaisiin EU-maihin, joilla on tavan takaa suurimpia vaikeuksia panna EU:n tavanomaisiakin avustusvaroja aiottuihin tarkoituksiin ajallaan. Aikaa kulunee jopa kaavailtua kauemmin ennen kuin "kiireelliset" elvytysvarat päätyvät mihinkään tarkoitukseen.

Toistaiseksi vaikuttaakin epäselvältä, miten yhteisrahasto torjuu talouden koronahaittoja saati elvyttää erityisesti koronasta kärsineitä talouksia.

Sen sijaan vaikutta jo melkoisen varmalta, että rahastosta aiheutuu vielä melkoista päänsärkyä ja selittelyn tarvetta.

Päänsärkyä syntynee esimerkiksi siksi, että EU:n sopimuksia kekseliäästi kiertämällä perustettu ja tilapäiseksi perusteltu järjestely muuttunee aikanaan jonkin uuden kriisin koittaessa helpommin pysyväksi kuin purkautuu milloinkaan.

Selittelyn tarvetta syntyy viimeistään, kun yleisölle valkenee koronakriisin jo väistyttyä, että kiireellisiin koronatoimiin perustettu rahasto ohjaa perussopimusten kieltämää velkarahaa tyystin muihin tarkoituksiin kuin yhdenkään maan kärsimiin koronatappioihin.

Ja kun koittaa seuraava kriisi – ja ilmenee taas kiireellistä "pakottavaa" tarvetta muuttaa tilapäinen koronarahasto EU:n pysyväksi tulonsiirtojen ohjailuvälineeksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?