Nigerialainen Wolt-lähetti Echezona Madu, 28, jakaa 10 tuntia ruokaa päivässä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Nigerialainen Wolt-lähetti Echezona Madu, 28, jakaa ruokaa 10 tuntia päivässä – tällaista työ on ja näin paljon siitä maksetaan

Echezona Madu on yksi Suomen monista ruokaläheteistä. Hän viettää suurimman osan päivästään autossa, Helsingin keskustan katuja kiertäen. Näin hän tekee työtään.


12.12.2020 7:05

Helsingin keskustan ravintoloissa on käynnissä aamiaisaika, ja Wolt-ruokalähetti Echezona Madu, 28, ottaa kännykkänsä esiin. Aamu on juuri niin harmaa kuin marraskuisena torstaiaamuna voisi kuvitellakin.

  • Yllä olevassa videossa pääset ruokalähetti Echezona Madun kyytiin Helsingin kaduille.

Säröillä oleva näyttö helähtää eloon, ja Madu kirjaa itsensä töihin. Kello on 8.30, ja näin hän aloittaa jokaisen työpäivänsä. Sovelluksen kautta Madu saa keikat, ajo-ohjeet ja tarvittaessa yhteyden tukeen.

– Aamu on yleensä kiireistä aikaa etenkin, jos on huono ilma.

Työpäivä on alkamassa, ja ruokalähetti Madu kirjautuu sovellukseen.­

Madu lähtee ajamaan Kampista Runeberginkatua kohti Punavuorta. Hän kääntelee rattia rauhallisesti. Ensimmäinen keikka tulee muutamassa minuutissa. Kohde: Espresso House Iso Roba, osoitteessa Yrjönkatu 4 A.

Paikka on Madulle tuttu. Olemme perillä minuuteissa, eikä karttaa tarvitse seurata. Auto jää hetkeksi parinkymmenen metrin päähän tienvarteen.

– Joudun jättämään nyt hetkeksi tähän. Ei ole muuta mahdollisuutta, hän toteaa.

Madu avaa takaluukun, tempaisee termoslaukun tottunein ottein ulos ja suuntaa puolijuoksua kahvilaan. Ruokakassi mukaan ja nopeasti takaisin autolle. Ateria lähtee kohti Hietalahtea.

– Tavallisina arkipäivinä lounasaika on kiireisintä, mutta tilauksia on kyllä aamusta saakka. Viikonloput ovat aina kiireiset. Perjantaina kiire alkaa kello 8 ja jatkuu myöhäisiltaan asti läpi koko päivänä. Auto on minun toimistoni. Ajaminen on rauhoittavaa.

Madun mukaan myös erilaisten juhlien jälkeiset päivät ovat kiireistä aikaa. Kun muilla on krapula, Madu kiitää.

Echezona Madu haki työpäivän ensimmäisen ruokakassin Espresso House Iso Robasta.­

Madu päätyi ruokalähetiksi sattumalta. Kun hän saapui Suomeen, tarkoituksena oli aloittaa opiskelu.

Vuodesta 2016 lähtien Suomen korkeakoulut ovat kuitenkin perineet EU:n ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta lukukausimaksuja. Sitä Madu ei tiennyt. Maksut olivat yllätys, ja opiskelusuunnitelmat vaihtuivat työnhauksi.

Töiden hakeminen oli Madun mukaan ”super hard” eli supervaikeaa. Hän työskenteli ravintoloissa, kunnes teki vuoden 2017 loppupuolella palvelusopimuksen Woltin kanssa. Ensimmäiset tilaukset hän kuljetti vuoden 2018 alussa.

– Nykyään teen yleensä töitä kuusi päivää viikossa. Tiistai on tavallisesti hiljainen, joten se on usein vapaapäivä. Aloitan noin kello 8 aamulla ja jatkan vähän päivästä riippuen noin kello 14 saakka. Sitten aloitan uudestaan päivällisaikaan ja jatkan siitä iltaan.

Madu on kotoisin Nigerian eteläosassa sijaitsevasta Deltan osavaltiosta Niger-joen suistoalueelta. Tällä hetkellä Nigeriassa on päivisin 25–30 astetta lämmintä.

Vuoden pimeimpinä kuukausina Helsingissä Madu kuljettaa ruokaa melkein koko sen ajan, kun aurinko on horisontin yläpuolella.

Kotona Nigeriassa odottavat vaimo ja pieni kuuden kuukauden ikäinen poika.

–  Käyn tietenkin Nigeriassa tapaamassa perhettäni, kun pystyn, Madu toteaa.

Päivän toinen keikka on Korkeavuorenkadun SIS Deli+Caféssa. Tällä kertaa autolle löytyy parempi paikka kahvilan edustalta, ja homma hoituu jälleen nopeasti. Suuntaamme kohti Töölöä, ja ateria on perillä alle vartissa.

Pysäköintipaikan löytämiseen on vain vähän aikaa, eikä vaihtoehtoja ole Helsingin keskusta-alueella paljon. Kuvassa Madu on hakemassa päivän toista tilausta.­

Kolmas tilaus odottaa lähtöpisteessämme Kampin McDonald’sissa. Siellä Madu vierailee omien sanojensa mukaan todella usein.

– Tässä lähistöllä odottelee yleensä paljon ruokalähettejä, hän sanoo ja harppoo hakemaan ruokakassia.

Madu työskentelee tavallisesti yhteensä noin 10 tuntia päivässä – enimmäkseen Helsingin keskustassa. Karkeasti laskettuna hän tekee siis jopa 60 tunnin työviikkoja.

Välissä on toki hiljaisia hetkiä ja odottelua, joten Madun asettaman päivätavoitteen saavuttaminen ei ole itsestään selvyys. Lisäksi hän ajaa joka päivä tunnin verran työmatkoja keskustan ja kotinsa välillä.

Madun aamu on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Päivän kolmas noutokeikka odotti Kampissa.­

McDonald’s Kamppi on tuttu paikka keskusta-alueen ruokaläheteille.­

Kun joku tekee työtään päivä toisensa jälkeen, liikkeet ja tavat hioutuvat tavallaan osaksi ihmistä. Näin on käynyt myös Madun kohdalla. Työnteko näyttää vaivattomalta ja luonnolliselta. Madu ei tee juurikaan turhia liikkeitä tai jää arpomaan, missä ravintolat sijaitsevat. Karttaa hän katselee harvakseltaan.

– Olen ajanut näitä samoja katuja melkein päivittäin yli 2,5 vuoden ajan. Ymmärrätte varmaan, että kun olen hereillä, vietän suurimman osan tunneistani täällä keskustassa ja lähialueilla – kuten Pasilassa tai Kalliossa. Esimerkiksi Kalliossa tietöitä on niin paljon, että keikat venyvät helposti.

Ruokalähetille aika on rahaa. Keikkoja on tehtävä, jos haluaa tienata. Madu on asettanut päivätavoitteekseen 150–180 euroa.

Wolt-kuljettaja saa tavallisesti palkkionsa kuljettamiensa tilausten perusteella. Keskimäärin Wolt-lähetti laskutti Suomessa elo–syyskuussa 21,53 euroa sellaisina tunteina, joina hän teki toimituksia. Kun mukaan lasketaan kaikki aika, jonka lähetti odotti sovelluksessa, keskilaskutus oli 14,64 euroa. Arvonlisäverovelvolliset lähetit laskuttavat vielä lisäksi 24 prosentin arvonlisäveron.

Lähetti voi halutessaan lupautua työskentelemään tietyssä aikaikkunassa, esimerkiksi kiireiseen lounasaikaan. Näiltä tunneilta hän saa takuukorvauksen. Kun toimitetut tilaukset ylittävät takuukorvauksen, lähetti saa myös ylimenevän osan. Ylivoimaisesti suurin osa kuljetustunneista tehdään kuitenkin näiden aikaikkunoiden ulkopuolella.

Madu maksaa palkastaan YEL-vakuutuksen (yrittäjän eläkevakuutus), auton ja polttoaineet sekä matkapuhelinlaskut. Päivätavoitteen täyttyminen on tärkeä asia. Siten Madu pitää tulotasonsa pitkässä juoksussa.

Ruokalähetti Echezona Madulle auto on toimisto ja taukopaikka.­

Suomessa ruokalähettien asema työmarkkinoilla on ollut kiistakysymys jo vuosien ajan. Tällä hetkellä lähetit ovat pääosin toimeksiantosuhteisia työnantajaan. Näin ollen he huolehtivat itse esimerkiksi omasta sairaus- ja työttömyysturvastaan – vähintäänkin pakollisen yrittäjän eläkevakuutuksen kautta.

Yrittäjän eläkevakuutus tuo toki sekin sekä eläke- että sairausajan turvaa – mutta ei yhtä vakaata ja kattavaa kuin työsuhteessa olevilla työntekijöillä on.

Lähetit päättävät itse esimerkiksi työaikansa, työmääränsä ja alueen, jolla työtä tekevät. Madu on esimerkiksi valinnut Helsingin ydinkeskustan. Läheteillä ei ole esihenkilöitä, koeaikoja, työhaastatteluja tai säännöllisiä suoritusarviointeja. He voivat halutessaan tehdä keikkaa kilpailijoille.

Työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimiva työneuvosto totesi tänä syksynä lausunnoissaan, että Woltin ja Foodoran ruokalähetit ovat työsuhteessa yritykseen, eivät yrittäjiä. Riippumattoman työneuvoston linjauksella on arvoa, mutta oikeudellisesti se ei kuitenkaan ole sitova.

Woltin Suomen maajohtaja Henrik Pankakoski pitää linjausta yllätyksenä monellakin tavalla.

– Aiemmin sekä työsuojelutarkastuksessa että verotustarkastuksessa viranomainen on pitänyt Wolt-lähettejä nimenomaan toimeksiantosuhteisina, ei työsuhteisina. Niin työsuhteessa kuin toimeksiantosuhteessa on hyvät sekä huonot puolensa.

Pankakoski haluaa alleviivata, että Wolt on mukana käymässä läpi eri mahdollisuuksia ja keskustelemassa asioista viranomaisten ja lähettien kanssa. Hän näkee kysymyksessä vahvan yhteiskunnallisen ulottuvuuden.

– Nykyisten lähettien oikeusturvan ja työmahdollisuuksien kannalta on erittäin tärkeää, että eri mahdollisuudet jatkon osalta käydään tarkasti läpi ennen päätösten tekemistä. Kysymys on lopulta siitä, millaista työtä me yhteiskuntana haluamme edistää. Käymme tällä hetkellä aiheesta keskustelua lähettien itsensä, aluehallintoviranomaisen ja päättäjien kanssa ja palaamme asiaan alkavana vuonna.

Asian kiistanalaisuudesta kertoo myös se, että osa Foodoran ruokaläheteistä aloitti syyskuussa 2018 Justice for Couriers -kampanjan, jossa vaaditaan läheteille työsopimuksia ja -olosuhteita. Mukaan liittyi myöhemmin myös Woltin lähettejä.

Mitä mieltä Echezona Madu on tilanteestaan?

Hän näkee itsensä mieluummin yrittäjänä kuin työsuhteessa olevana työntekijänä siitäkin huolimatta, että työsuhteessa turvaverkko olisi tukevampi.

– Vapaus ei ole ainoa syy. Tiedän, mitä on olla työsuhteessa työnantajaan Suomessa. Viihdyn paremmin näin.

Palataan takaisin Madun kyytiin. Hänen mukaansa työ pitää sisällään myös turhauttavia hetkiä. Jos päivä menee jostakin syystä pilalle, motivaation ylläpitäminen voi olla vaikeaa. Syynä ovat esimerkiksi yllättävät lisäkulut, keikkojen vähäinen määrä tai tekniset vaikeudet.

– Jos pysäköin esimerkiksi väärään paikkaan ja saan 80 euron parkkisakon, suuri osa päivästä on pilalla. Silloin saatan tulla vihaiseksi ja lannistua. Silloin saatan yksinkertaisesti kirjautua ulos ja ajaa kotiin.

Madu kuljettaa ruokatilaukset Woltin termoskasseissa, jotka hän vaihtaa tasaisin väliajoin.­

Pysäköinti Helsingin keskustan kapeilla kujilla on kiireisille ruokaläheteille ja muille kuljettajille haaste. Sopivan paikan löytämiseksi on käytettävä luovuutta ja mielikuvitusta.

Korona-aikana Madu ei juurikaan pääse keskustelemaan asiakkaiden kanssa, eikä siihen olisi muutenkaan aikaa. Hän jättää ruoan ovelle ja näkee korkeintaan lyhyen vilkutuksen ovenraosta, ennen kuin matka jatkuu.

– Tietysti näen myös aggressiivisia ihmisiä, kun kuljen kaupungilla. Yleensä ne tapaukset ajoittuvat viikonloppuihin, kun ihmiset ovat humalassa. Tiedän kyllä, mitä perkele tarkoittaa. Se on osa työtä. Jos on ongelmia, minä ilmoitan asiasta. Yleensä ruokaa tilaavat asiakkaat ovat kuitenkin ystävällisiä.

Madu ajelee tottuneesti ja kertoo, että ennen koronakriisin alkamista jotkut asiakkaat yrittivät heittäytyä halaamaan.

– Sellainen ei kuitenkaan ole ammattimaista, hän kuittaa.

Neljäs noutopaikkamme on klassikkokahvila Ekberg. Vihreäkuvioinen ruokakassi lähtee Madun mukana Punavuoreen.

Madu haki tilauksen perinteikkäästä Ekbergin kahvilasta aamiaisaikaan.­

Neljännen keikan jälkeen tilauksia ei jostakin syystä tule. Kaiuttimissa pyörii Madun oma soittolista. Ensin Scooteria ja sitten Vengaboysia. Tunnelma alkaa laskea, ja Madu vilkuilee kännykkäänsä. Peiliin kiinnitetty Wunderbaum heiluu hiljalleen.

– Tämä on outoa, nyt pitäisi olla keikkoja, mutta niitä ei vain tule. Joskus harvoin käy näin.

Sovellus ilmoittaa, että alueella on hiljaista. Tilanne syö selvästi Madun motivaatiota.

Madu ajelee jonkin aikaa pitkin keskustan katuja ja pysäyttää lopulta Kamppiin odottamaan. Hän viestittelee toisen Wolt-kuskin kanssa, ja kolmas käy auton luona levittelemässä käsiään. Madu kyselee sovelluksen kautta keikkatilannetta, ja menohaluja olisi.

– Kun tilauksia ei tule, minun täytyy pysyä lähellä ravintoloita, jotta pääsen tarvittaessa nopeasti kuljettamaan, Madu sanoo ja näyttää kännykästä hauskan koiravideon.

Wunderbaum heiluu ja musiikki soi ruokalähetin toimistossa, eli autossa.­

Tässä välissä on hyvä kysyä itse ruoasta. Mitkä annokset ovat hankalimpia kuljettaa?

– Kaikkein vaikeinta on kuljettaa thaimaalaista ruokaa. Se valuu helposti, joten pitää liikkua varovaisesti, Madu kertoo.

Madun tekemät toimitusmatkat pysyvät keskustassa yleensä kohtuullisina, tavallisesti alle viidessä kilometrissä. Ajoittain esimerkiksi ruokakaupoista tehtyjä tilauksia voi joutua kuitenkin kuljettamaan pitkänkin matkan.

– En tiedä, miksi ruokakauppaostokset ovat sellaisia, joita ihmiset tilaavat vaikka 6–7 kilometrin päästä. Sellaisia tilauksia joka tapauksessa tulee.

Wolt maksaa 1,5 kilometriä ylittävistä kuljetuksista 0,43 euroa ja arvonlisäveron jokaiselta alkavalta 250 metriltä linnuntietä.

Hiljainen hetki venyy lopulta yllättävän pitkäksi, mutta sitten lounastilauksia alkaa kilahdella kovalla tahdilla.

Lounasruoka-annokset odottivat Madua Pupussa.­

Sushit lähtivät Madun mukaan Minatosta. Lounasaikana tilauksia tulee yleensä tiivistä tahtia.­

Kello 11 jälkeen suunnistamme Pupu Tennispalatsiin hakemaan lounasta Hietalahteen. Seuraava tilaus tulee heti perään Hietalahden kauppahallin Super Bowlista. Sitten on vuorossa sushiravintola Minato.

Sushit ovat menossa toimistoon kauppakeskus Kluuviin, joten joudumme pysäköimään kulman taakse. Madu ottaa termoskassin jälleen mukaansa ja suuntaa jo tutuiksi tullein ripein askelin kohti sisäänkäyntiä.

Lounasaika on nyt täydessä käynnissä, ja tahti on sen mukainen. Madu on laittanut odottelun jälkeen tehokkaimman työvaihteen silmään.

Seuraamme vielä, miten hän hakee kiinalaista ruokaa Biang! Stockmannilta ja kuljettaa tilauksen lähelle Yrjönkadulle.

Edessä on vielä pitkä päivä.

Madulle Helsingin keskustan kadut ovat tuttuja. Tässä hän suuntaa hakemaan lounasta.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?