Taloustutkijoiden konsensus on jo pitkän aikaa ollut jokseenkin yksimielisesti niin sanotun eläkeputken poistamisen kannalla. Perustelukin on varsin yksituumainen tulkinta eläkeputken työllisyyshaitoista ja putken poistamisen työllisyyshyödyistä.
Vakiintuneen tulkinnan – ja varsin kattavan tutkimusnäytön – mukaan eläkeputki on omiaan heikentämään eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työllisyyttä ja samalla kasvattamaan heidän työttömyysriskiään.
Siksi yhtä vakiintunut johtopäätös on, että putken poistaminen kohentaisi eläkeikää lähestyvien töissä jatkamista ja työllisyyttä.
Eläkeputken poistamisen puolesta puhuu myös sinänsä selkeä ja johdonmukainen oletus, jonka mukaan toimi lisäisi työvoiman tarjontaa.
Putken poistamisen puolesta usein esitettävä jatko-oletus onkin jo vaikeampi pala pureskella.
Sen mukaan työvoiman tarjonnan lisääminen – vaikkapa sitten eläkeputken poistamisella – johtaa likimain vääjäämättä uusien työpaikkojen syntymiseen ja koko työvoiman työllisyysasteen vahvistumiseen.
Toki näinkin voi teoriassa käydä, mutta tuskin aivan itsestään.
Työvoiman kysynnän kasvuun ja työllisyyden vahvistumiseen tarvitaan uusia työpaikkoja.
Työpaikkoja tuskin syntyy tyhjästä vain työvoiman tarjontaa lisäämällä. Ei varsinkaan talouskriisin ja ennestään mittavan työttömyyden aikaan, kun liikaa väkeä on "työvoimareservissä" ilman lisätarjontaakin.
”Työpaikkoja tuskin syntyy tyhjästä vain työvoiman tarjontaa lisäämällä.
Työllisyyttä on kai periaatteessa mahdollista vahvistaa myös suuren työttömyyden ja talouden taantuman oloissa, mutta tällaiseen taloustrikkiin tarvitaan muitakin keinoja kuin vain työvoiman tarjonnan lisääminen.
Yksi vihje tarjonnan lisäksi tarvittavista muista keinoista löytyy talousteorian yhdestä kaavamaisesta peruskuviosta, kysynnän ja tarjonnan tasapainomallista.
Työmarkkinoille sovitetussa vakiokaavassa on kolme muuttujaa: työvoiman tarjonta, työvoiman kysyntä ja työvoiman hinta. Tasapainoteoria olettaa kuvion hakeutuvan aina tasapainoon, mikä tahansa muuttujista onkaan ensin liikahtanut ja kumpaan tahansa suuntaan.
Oletuksen mukaan työvoiman hinnan nousu lisää tarjontaa mutta vähentää kysyntää, mutta myös päinvastoin: hinnan lasku lisää kysyntää mutta vähentää tarjontaa.
Samaa kolmen muuttujan mallia eri suunnilta säätelemällä löytyy toki sellainenkin kuvio, jossa työvoiman tarjonnan lisääminen johtaa myös työvoiman kysynnän kasvuun.
Mutta uusi tasapaino edellyttää sen kolmannenkin muuttujan säätämistä. Tarjonnan lisääminen lisää myös kysyntää vain sillä ehdolla, että kolmas muuttuja, hinta, laskee.
”Tarjonnan lisääminen lisää myös kysyntää vain sillä ehdolla, että kolmas muuttuja, hinta, laskee.
Eläkeputki tarkoittaa eläkeikää lähestyvien työntekijöiden oikeutta ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan lisäpäiviin. Nykyehtojen mukaan 59 vuotta täyttäneillä irtisanotuilla on oikeus ansiosidonnaisen päivärahan jatkoaikaan työeläkkeen alkamisikään asti.
Tämä on kiistaton etu niille noin kuusikymppisille, jotka menettävät työpaikkansa. Mutta yhtä selvää lienee sekin, että tämän etuuden olemassaolo lisää juuri kuusikymppisten ja putken ikärajaa lähestyvienkin työttömyysriskiä.
Eläkeputken olemassaolo tai putken ikärajat tai muutkaan ehdot tuskin sinänsä vaikuttavat irtisanomisten määrään, mutta ne vaikuttavat irtisanomisten kohdentumiseen ja putki-ikäisten yliedustukseen saneerauksissa.
Putken poistamista puoltavien oletusten mukaan ikääntyneiden irtisanomiset vähentyisivät – ja työllisyys kohenisi – saman tien, kunhan juuri ikääntyneiden irtisanomiseen kannustava putki poistettaisiin.
Tämä tosin tarkoittaisi irtisanomisriskin siirtymistä, ei sen vähentymistä tai varsinkaan poistumista.
Jos väkeä syystä tai toisesta vähentävät yritykset vähentäisivät saman määrän väkeä putkesta tai sen poistamisesta riippumatta, ja jos ikääntyvien suhteellinen asema irtisanomistilanteissa vahvistuisi, tarkoittaisi se väistämättä joidenkin nuorempien työntekijöiden irtisanomisriskin kasvamista.
”Tämä tarkoittaisi irtisanomisriskin siirtymistä, ei sen vähentymistä tai varsinkaan poistumista.
Tätä työttömyysriskin siirtymistä vanhoilta nuorille lievittää jonkin verran nuorten vanhoja paremmat mahdollisuudet kohentaa omia työllistymisen mahdollisuuksiaan ja työmarkkina-arvoaan esimerkiksi kouluttautumisen avulla.
Ehkä yksi taka-ajatus löytyy myös nuoren väen luontaisesta notkeudesta – ja oletuksesta, että nuori joustaa taipuisammin kuin vanhan, olipa kyse kyykkyjumpasta tai työehdoista.
