Etätyössä yhä useampi joutuu johtamaan itse itseään – psykologi kertoo, mikä ajaa arjen kriisiin ja miten siitä selviää - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Etätyössä yhä useampi joutuu johtamaan itse itseään – psykologi kertoo, mikä ajaa arjen kriisiin ja miten siitä selviää

Koronaviruksen vauhdittama etätyösuositus on sysännyt monet suomalaiset itseohjautuvaan työskentelyyn kertarysäyksellä. Uusi tilanne vaatii työntekijältä täysin uusia taitoja, mutta myös esimiehen rooli on tärkeä.

Psykologi Satu Pihlaja on kirjoittanut itsensä johtamisesta kaksi tietokirjaa. Aikaansaamisen taika (Atena, 2018) ja Valinnan paikka (Atena), joka ilmestyy tammikuussa 2021.­

4.12.2020 7:00

Työkaverin puuroutunut ääni Zoomissa ja väärinymmärretty viesti Slackissa. Kalenterikutsuja ja sekavia sähköpostiketjuja. Mainitsiko joku jo etäpikkujoulut?

Monen työarki koki keväällä yhden radikaaleimmista muutoksistaan koronapandemian tyhjennettyä toimistot ja ajettua suomalaiset etätöihin. Silityslaudasta seisomapöytää päätyivät virittelemään olohuoneeseen myös he, jotka eivät haikailleet pois toimistolta lainkaan.

Suomalaisten työntekijöiden mielenterveys ja jaksaminen ovat koetuksella, kertoo tuore Työterveyslaitoksen Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -skenaarioraportti. Maanantaina julkaistussa raportissa korostuu erityisesti huoli siitä, kuinka myös positiivisina pidetyt asiat voivat korostuneina ylikuormittaa työntekijöistä. Tällaisiksi kuvaillaan muun muassa itsensä kehittämisen mahdollisuuksia sekä eri elämänalueiden yhdistämistä sujuvasti työn kanssa.

– Yhä vähemmän työpaikalla kerrotaan, miten ja missä vaiheessa jotain pitäisi tehdä. Monet noudattavat etätöissäkin erilaisia kirjoittamattomia työelämän sääntöjä, vaikka ne eivät sopisi itselle lainkaan, psykologi ja kouluttaja Satu Pihlaja toteaa.

Pihlaja tietää, mistä puhuu. Hän on perehtynyt itsensä johtamisen teemoihin peräti kahden tietokirjan verran.

– Kuormitamme itseämme myös hirveästi pelkästään miettimällä, mitä kaikkea on tekemättä, Stressin keskellä paetaan sitten someen välttelemään sitä olotilaa, hän toteaa ymmärtäväisesti.

Kun kiireen tunne lisääntyy, työ ja vapaa-aika sekoittuvat, ison kuvan hahmottaminen on hankalaa ja psyyke horjuu. Miten muuttuvaan työelämään sitten tulisi suhtautua?

Tarvitaan yhä enemmän oman toiminnan, tekemisen ja tunteiden ohjaamista – eli sitä, että osaa johtaa itseään.

 Ilmapiirin tulisi silti olla sellainen, että omista fiiliksistä uskallettaisiin puhua.

Itsensä johtamisen taitoja tarvitaan erityisesti tieto- ja asiantuntijatyössä, joissa vastuu työn aikatauluttamisesta, suunnittelusta ja tekotavasta on siirtynyt yhä enemmän johtoportaalta työntekijälle itselleen.

Samalla esimiehen rooli on erityisesti asiantuntijatyössä muuttunut tietopankista esimerkillään johtavaksi sparraajaksi, tukijaksi ja mahdollistajaksi, joka parhaimmillaan antaa työntekijälle suunnan ja raamit.

Hyvä esimies on myös kärryillä siitä, mitä työntekijöille kuuluu, Pihlaja muistuttaa. Esimies ei kuitenkaan kykene seuraamaan jatkuvasti kaikkien vointia ja työkuormaa.

– Ihmiset ovat erilaisia. Toiset rakastavat struktuuria, kun taas toiset voivat olla taipuvaisempia miellyttämiseen.

Yhtä lailla työntekijöitä motivoivat työelämässä erilaiset asiat.

– Ilmapiirin tulisi silti olla sellainen, että omista fiiliksistä uskallettaisiin puhua.

Digitalisoitu työelämä ja sen virtuaaliset viestintäkanavat mahdollistavat etäaikana paljon, mutta luovat myös uudenlaisia haasteita työhön. Huomiostamme kilpailee valtava määrä erilaisia ulkoisia ärsykkeitä kellon ympäri.

Pihlajan mukaan keskeytykset ovat erityisen suuri, mutta eivät ylitsepääsemätön haaste. Hän huomauttaa, että internetin ja pikaviestimien lisäksi keskeytämme päivän mittaan myös paljon itse itseämme.

– Tulee mieleen, että voisi pestä pyykkiä töiden ohella, kun kotityöt ovat siinä samassa tilassa. Luovassa työssä on samalla tärkeää, että mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia.

Töölöläinen Satu Pihlaja on tehnyt pitkän uran psykologina, psykoterapeuttina, valmentajana ja kouluttajana.­

Hektinen työelämä voi luoda vaikutelman siitä, että kaikkeen olisi pakko reagoida heti. Loppujen lopuksi monessa ”pakossa” on kyse työntekijän omista valinnoista, joita ohjaavat ulkoapäin asetetut tavoitteet ja niihin liittyvien negatiivisten tunteiden välttely.

– Halutaan, että pomo tykkää, eikä haluta ottaa riskejä siitä, että joku suuttuu. Harvemmin kukaan on aseella uhkaamassa, että vastaako työntekijä sähköpostiin vai ei. Viestiin vastataan sillä ajatuksella, että joku saattaisi hermostua.

– Ihmisillä on paljon miellyttämisen tarvetta ja hyväksymisen hakemista. Monesti teemme ensimmäiseksi ne asiat, mitä meiltä odotetaan. Omat tärkeät tehtävät jäävät viimeiseksi listalle.

Itsensä johtamisessa voi kehittyä. Jos työarki on ajautunut kaaokseen, Pihlaja kehottaa kiinnittämään huomiota itsensä kuunteluun ja omien tavoitteiden suunnittelemiseen ja asettamiseen.

– Oikein asetettuna tavoitteet ohjaavat omaa toimintaa ja tuovat arkeen rytmiä ja struktuuria.

 Ei elämä mene niin, että asetetaan tavoitteita ja aina saavutetaan ne

Tavoitteellisuutta ei tulisi koskaan sekoittaa suorittamiseen, Pihlaja muistuttaa. Niiden tarkoitus on suunnata toimintaa ja ajatuksia siihen liittyviin asioihin. Samalla ne ohjaavat mielestä pois kaikkia tehtäviä ja keskeytyksiä, jotka eivät sillä hetkellä ole to do -listallamme.

Tavoitteita voi asettaa itselleen ilman, että niihin tulisi aina päästä.

– Omat tavoitteet valitaan tarkkaan ja priorisoiden. En väitä, että se on helppoa, mutta joskus vähemmän on enemmän, Pihlaja toteaa ja jatkaa:

– Ei elämä mene niin, että asetetaan tavoitteita ja aina saavutetaan ne. Osa niistä toteutuu, osa ei. Ja tarvittaessa muutetaan suunnitelmaa matkan varrella.

Entä jos resurssit tai aika eivät vain riitä? Pihlaja kannustaa tutkimaan, onko liian suuri työkuorma enemmänkin oman pään sisällä:

– Monesti ihmiset yrittävät hallita aikaa, kun voimme hallita tekemistämme. Ajattelemme asioita, joiden pitäisi olla jo tehtynä. Ketä se hyödyttää? Fokus pitäisi kääntää siihen, mitä ajallaan tekee.

Stressin ja kiireen keskellä ei enää kykene päättämään, mikä on oikeasti tärkeää. Tavoitteita ei myöskään tulisi omaksua ulkoapäin.

– On hyvä tietää, mikä ulkoa asetettu ja toivottu taso on, mutta tavoitteita ei pidä koskaan ottaa suoraan ulkopuolelta. Itseohjautuva työntekijä tietää erilaisia tulostavoitteita paremmin, kuinka tehdä työtään laadukkaasti.

Muutoksessa ihminen on taipuvainen keskittymään negatiivisuuteen, vaikka vaikealtakin vaikuttavassa tilanteessa on usein myös yksilön kannalta hyviä puolia. Pihlaja kannustaakin pohtimaan, millaisia mahdollisuuksia etätyö voi itselle tarjota.

Esimerkiksi taukoja voi pitää silloin kun tarvitsee, ja arkeen vapautuu lisää aikaa työmatkojen jäädessä pois.

– Omaa valinnanvapautta kannattaa aina vaalia. Yleensä ihmisillä ei ole tapana lähteä työpaikalta metsälenkille, mutta kotoa käsin voi tehdä näin.

Ongelmakeskeisyyden sijaan Pihlaja kannustaa myös keskittymään ratkaisukeskeisyyteen: Mikä omaa tilannetta voisi parantaa? Mitä itse voisi tehdä sen eteen? Missä onnistuin?

Pihlaja muistuttaa, että itsensä johtamiseen kuuluu myös palautteen antaminen itselleen: Vaikka koko to do -lista ei päivän aikana toteutuisikaan, itseään tulisi kannustaa kaikesta siitä, mitä päivän aikana sai aikaan.

– Sillä sehän on se aikaansaamisen taika.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?