Kommentti: Korot voivat laskea lisää ja jämähtää vuosiksi – ellei inflaatio järjestä seuraavaa talousyllätystä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Nollakorkoihin tuudittautuvaa voi odottaa melkoinen yllätys – ja se on takavuosien pelätty peikko

Korot pysyvät nollilla tai laskevat lisää niin kauan kuin talous tottelee keskuspankkeja. Paras varautua yllätyksiin, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

28.11.2020 7:01

Finanssimarkkinoilla on viime viikkoina vahvistunut veikkaus, jonka mukaan euroalueen keskuspankki EKP ilmoittaa kenties jo ensi kuussa taas uusista rahapolitiikan kevennyksistä.

Torstaina tällaiset veikkaukset vahvistuivat entisestään, kun EKP:n rahapolitiikasta päättävä neuvosto julkisti yhteenvedon viimekuisen kokouksensa keskusteluista. Neuvosto vaikuttaa puineen eri tapoja keventää rahapolitiikan viritystä.

Yksi mahdolliseksi arveltu rahapolitiikan lisäkevennys olisi ennestään massiivisten velkakirjaostojen kasvattaminen entistäkin massiivisemmiksi.

Toinen markkinaveikkauksissa esiintyvien kevennystoimien laji olisi pankeille tarjottavan keskuspankkirahoituksen määrän ja paineen lisääminen ja/tai rahoitusehtojen keventäminen.

Kolmas mahdolliseksi – joskaan ei aivan yhtä todennäköiseksi – veikattu lisäkevennys olisi nolla- ja miinusprosenttisten ohjauskorkojen painaminen vielä nykyistäkin matalammiksi.

Erityyppisten lisäkevennysten suosio ja "voittokertoimet" vaihtelevat päivittäisissä markkinaveikkauksissa, mutta niistä muodostuu silti varsin yhteneväinen tulevaisuuden odotus:

Euroalueen rahoitusolot kevenevät ja korot laskevat vielä lisää ennen kuin korot alkavat osoittaa minkäänlaisia kohoamisen enteitä.

Eivätkä korot jämähdä näillä näkymin pohjalukemiin vain hetkeksi tai edes koronakriisin ajaksi, vaan markkinat arvelevat nolla- ja miinuskorkojen viipyvän eurotaloudessa mahdollisesti vielä useiden vuosien tai vuosikymmenten ajan.

Likimain liikuttavan yksimielisten kevennysveikkausten kääntöpuoli on yhtä yksimielinen:

Ani harva viitsii edes ajan kuluksi tai ajatusleikkinä hahmotella korkojen kohoamisen tai muunlaisten rahoitusolojen kiristymisen näkymiä tai niiden todennäköisyyttä.

Yksi tärkeä mutta epävarma ehto

Markkinoiden korkoveikkauksille ja korkojen painumiselle nykyistäkin alemmas on monta perustetta, mutta veikkausten täyttymiselle on myös yksi kriittinen ehto – josta ei ole mitään takeita.

Ehto voi pitää mutta se voi myös pettää. Jos ehto pettää, ovat myös korkoveikkaukset vaarassa pettää.

Korkojen määräytyminen on monen muuttujan summa, mutta jo vuosien ajan kaikista korkoja ohjaavista muuttujista tärkein ja voimakkain on ollut keskuspankin rahapoliittinen harkinta ja tahto.

Jos EKP katsoo aiheelliseksi ja jos kantti kestää, se voi pakottaa korot nykyistä korkeammiksi. Ja jos EKP katsoo aiheelliseksi, sillä on keinot pitää korot nykyisellään tai painaa ne nykyistäkin alemmas.

Vallitsevan konsensus-veikkauksen mukaan EKP:lla on pitkä lista syitä pitää korot nykyisellään tai pakottaa ne nykyistäkin alemmas – ja pitää ne pohjalukemissa jopa vuosien ajan.

Mutta toinen ainakin yhtä tärkeä veikkaus on, että EKP onnistuu toimissaan ja niiden tavoitteissa ja että korot sun muut rahatalouden säätimet ja niiden vaikutukset pysyvät sen hallinnassa.

Tuollainen rahapoliittinen täysosuma voi sattumalta onnistua aikansa, ja on se kai pitkäaikaisenakin tuloksena teoriassa mahdollinen. Mutta se olisi kaikkien aikojen talousuutinen.

Inflaatio ohjaa EKP:tä eikä toisinpäin

Rahapoliittisessa ihannemaailmassa keskuspankki osaisi säätää korkoja ja muita talouden ohjaimia ja paineventtiilejä täydellisen oikeaan aikaan ja tismalleen oikeisiin säätöihin niin, että talous toipuisi kelpo kasvuun ja työllisyyskin kohenisi – kylliksi mutta ei kuitenkaan liiaksi.

Talousohjauksen täysosuma tarkoittaisi myös sitä, että kuluttajahinnatkin pysyisivät keskuspankin hallinnassa ja sen määrittelemässä ihannetilassa kohoten juuri sopivasti mutta ei kuitenkaan liikaa.

EKP on määritellyt oman olemassaolonsa keskeiseksi tarkoitukseksi ja kaikkien toimiensa ensisijaiseksi määränpääksi euroalueen hintavakauden vaalimisen.

Sen oman tulkinnan mukaan hintavakaus tarkoittaa euroalueen kuluttajahintojen alituista kohoamista hieman alle kahden prosentin vuotuista keskivauhtia.

Euroalueen inflaatio on vain satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan sattunut yksiin EKP:n tavoitteen kanssa. Kymmenen viime vuotta alueen inflaatiovauhti on enimmän aikaa ollut selvästi hitaampaa kuin EKP olisi halunnut.

Viime kuukaudet euroalueen keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut nollan prosentin tuntumassa ja hetkittäin lievästi negatiivinen.

Näyttöjen perusteella vaikuttaa selvältä, että kuluttajahinnat ja hintojen muutoksista kertova inflaatio (tai hintojen laskiessa deflaatio) ovat EKP:n hallinnassa vain hyvin löyhästi jos lainkaan.

Tästä seuraa, että vaikka korot olisivat kuinka tiukasti EKP:n ohjauksessa, inflaatio tai deflaatio voivat yllättää niin EKP:n kuin talouden.

EKP säätelee mielensä mukaan nimelliskorkoja, mutta inflaatio (tai hintojen laskiessa deflaatio) säätelee reaalikorkoja.

Seuraava talousyllätys voi olla inflaatio

Koronataantuma on pitänyt inflaatiopaineita heikkoina ja monin paikoin heikentänyt niitä entistäkin heikommiksi, kun talouden rajoitukset ovat vaimentaneet tai jopa estäneet kysyntää ja suuri määrä väkeä on menettänyt työnsä ainakin tilapäisesti.

Analyysiyhtiö BCA Research arvioi perjantaina päiväämässään raportissa talouden inflaatiopaineiden pysyvät poikkeuksellisen heikkoina todennäköisesti vielä muutaman lähivuoden ajan.

Mutta sen jälkeen hintapaineiden suunta voi yhtiön ekonomistien mukaan muuttua.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut työllisyyden länsimaissa toipuvan koronakriisiä edeltäneisiin lukemiin vuoden 2025 tietämillä.

Sen jälkeen alkavat palkkapaineet kohota ja kenties kiihdyttää inflaatiota, arvelee puolestaan BCA ja huomauttaa, että vuosien ajan inflaatiopaineita vaimentanut globalisaatio ei ole entisensä vaan on vuorostaan itse alkanut vaimentua.

Yhtiön neuvookin asiakkaitaan varautumaan inflaation tuntuvaan kiihtymiseen vuosikymmenen loppua kohti.

Tämä olisi melkoinen talousyllätys, sillä finanssimarkkinoiden niin kuin talouspäättäjienkin enemmistö vaikuttaa pitävän inflaatiota menneiden aikojen ilmiönä.

EKP:lle ja eurotaloudelle inflaation tuntuva kiihtyminen olisi aivan erityisen jännittävä ja luultavasti vaikeakin kokemus. Kaikista maailman keskuspankeista juuri EKP:llä on poikkeuksellisen selkeä lakisääteinen velvollisuus estää inflaatiota liiaksi kiihtymästä – mutta eurovaltiot, alueen pankit ja koko eurotalous ovat aivan liian velkaisia kestääkseen juuri nollaa prosenttia korkeampia korkoja.

Korkoja pitäisi nostaa ja laskea

Ennen kuin tämä kriisi päättyy, EKP voi joutua omituiseen valinnan vaikeuteen, jossa sen pitäisi samaan aikaan kiristää ja olla kiristämättä raharuuvejaan.

Inflaation kiihtyminen edellyttäisi korkojen nostamista, mutta se taas lisäisi seuraavan velkakriisin ja siitä kimpoavan deflatorisen talouskriisin riskiä.

Deflatorisen velkakriisin väistely taas edellyttäisi korkojen pitämistä pohjalukemissa iät ajat, mikä taas voimistaisi talouden velkaantumista ja alkaisi ennen pitkää kasvattaa inflaation karkaamisen ja inflatorisen talouskriisin riskiä.

Jos EKP jatkaa vaikeiden valintojen tasapainoiluaan samaan malliin kuin kymmenen viime vuoden kriisitoimissa, se lykkää ikäviä tapahtumia yhä kauemmas tulevaisuuteen – samalla niitä pahentaen.

Korkojen jämähtäminen vuosien ajaksi nollaan kenties viivyttää seuraavaa velkakriisiä. Mutta viivytellessä velkaa kasautuu ennestään velkaiseen talouteen entistäkin runsaammin – ja samalla seuraavan kriisin potentiaalinen tuhovoimakin kasvaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?