Kommentti: EU juuttui oikeudelliseen suohon - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: EU juuttui oikeudelliseen suohon

EU:n koronaelvytys ja lähivuosien budjetti ovat juuttuneet oikeudelliseen umpikujaan, joka on jopa EU:n mittapuilla omituinen, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

21.11. 6:41

EU-maiden poliittiset johtajat sopivat ja julistivat jo viime heinäkuisessa Eurooppa-neuvoston kokouksessaan, että EU ryhtyy paikkaamaan koronakriisin talousvahinkoja historiallisen mittavin yhteisin elvytystoimin -varoin.

Kiireellisiin elvytystoimiin piti ohjattaman peräti 750 miljardin euron elvytysvarat, joiden rahoittamiseksi oli tarkoitus hakea rahoitusmarkkinoilta yhtä suuri määrä velkarahoitusta unionin yhteiseen piikkiin.

Samassa Eurooppa-neuvoston heinäkuisessa kokouksessa EU-maiden johtajat sopivat unionin seuraavasta seitsenvuotisesta rahoituskehyksestä eli vuosien 2021–2027 budjetista.

Nyt kalenteri käy kuitenkin jo marraskuun loppusuoraa, mutta EU ei ole saanut kaikkia tarvittavia sopimuksia solmittua sen paremmin koronaelvytyspaketin kuin rahoituskehyksenkään vahvistamiseksi.

Siinä ei ole sinänsä mitään uutta ja yllättävää, että näitä suuria raha-asioita vähäisemmiltäkin päätöksiltä vierähtää helposti kuukausia ennen kuin EU-maiden keskenään solmimat sopimukset muuttuvat EU:n monipolvisen hallintorakenteen kaikissa välttämättömissä käsittelyvaiheissa vahvistetuiksi toteenpanokelpoisiksi EU:n päätöksiksi.

Mutta tällä kertaa hallintorattaissa jumittaa tavallista suuremman mittaluokan raha-asioita – jotka ovat juuttuneet päätöskoneiston tavallisen hitauden lisäksi yhteen tavallistakin oudompaan ja vaikeampaan umpikujaan.

Kaksi syytä pattitilanteeseen

Koronaelvytystä ja rahoituskehyksen vahvistamista viivyttävä kiista on ensin syttynyt, sitten kärjistynyt ja nyt juuttunut umpikujaan karkeasti pelkistäen kahdesta keskeisestä syystä:

Aikajärjestyksessä ensimmäinen kiistan aihe on eräiden EU-maiden – ja eritoten Puolan ja Unkarin – hallitusten jo pitkään jatkamat ja vähitellen voimistuneet oikeusvaltioperiaatteiden laistamiset ja suoranaiset loukkaukset.

Järjestyksessä toinen syy kiistan kärjistymiseen on EU:n aie ensi kertaa kytkeä oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittamisen vaatimus ehdoksi EU:n tulonsiirtojen vastaanottamiselle.

Lyhyesti sanottuna EU haluaisi vaatia jäsenmaiden kunnioittavan oikeusvaltioperiaatteita ennen kuin maa saisi euroakaan unionin budjettivaroja tai koronaelvytysvaroja.

Näistä kiistan aiheista on syntynyt sopimustekninen umpikuja, sillä EU:n elvytysrahaston ja monivuotisen budjetin – niin kuin myös oikeusvaltioperiaate-ehdon – vahvistaminen edellyttävät kaikkien jäsenmaiden yksimielisiä päätöksiä.

Kaikki kiistakysymysten käsittelyyn osallistuvat EU:n toimielimet ja Eurooppa-neuvostossakin 25 jäsenmaan johtajat ovat niin koronaelvytyspaketin, monivuotisen budjetin kuin myös oikeusvaltioehdon kannalla.

Mutta kaikista 27 jäsenmaasta kaksi eli Puola ja Unkari ovat yhdessä ja erikseen asettuneet vastahankaan. Ne eivät hyväksy EU-rahoituksen ja oikeusvaltiovaatimuksen yhteen kytkemistä.

Niinpä EU:n kiireelliseksi luonnehtima koronaelvytys ja pian alkavan seitsenvuotiskauden budjetti ovat jumissa, kun niiden edellyttämää yksimielisyyttä ei ole syntynyt.

Kiista jumittaa yhteen laskien jopa 1,8 biljoonan euron EU-rahoitusta.

Outo ja vielä oudompi kiista

Yksi EU:n suuren rahariidan oudoista piirteistä on sekä tämän umpikujan syntymisen että siihen juuttumisen jokseenkin täydellinen yllätyksettömyys.

Suoraan sanottuna oikeusvaltiovaatimuksista kärjistynyt rahadraama muistuttaa likimain tosi-tv-sarjojen kömpelösti käsikirjoitettuja "yllätyskäänteitä".

EU:n valmistelevilla toimielimillä ja kaikilla EU-mailla on vuosien kokemusperäinen ymmärrys siitä, että minkäänlaiset hallinnolliset raipaniskut eivät tepsi, jos ne edellyttävät jäsenmaiden yksimielisiä päätöksiä, ja jos raipaniskuin ojennettavat jäsenmaat voivat itsekin osallistua äänestykseen.

Muodollisesti ojennettava maa ei äänestä itseensä kohdistuvista ojennustoimista, mutta Puola ja Unkari ovat pitkään välttäneet ojennustoimia käyttämällä vuorotellen veto-oikeuttaan toinen toisensa puolesta.

Kaksikkoa on helppo paheksua ensin oikeusvaltioperiaatteiden loukkauksista ja toiseksi vielä ojennustoimia välttelevästä taktikoinnista, mutta niillä on EU-sopimusten suoma oikeus äänestä EU-päätöksistä niin kuin parhaaksi katsovat.

EU-rahoituksen ja oikeusvaltiovaatimusten jumittuminen Puolan ja Unkarin vastahankaan ei olekaan missään määrin yllättävää vaan päinvastoin kaikin puolin ennalta odotettavissa ollut käänne.

Siksi rahoituksen ja oikeusvaltiovaatimuksen yhteen kytkeminen EU:n vallitsevassa sopimusympäristössä onkin yllättävämpää ja oudompaa kuin kytkennän kärjistyminen kiistaksi.

Toinen suuren rahariidan kenties vielä oudompi piirre on paitsi outo myös omalla omituisella tavallaan absurdi.

Se koskee erityisesti EU:n suurta koronaelvytyspakettia.

Pykäliä pitäisi noudattaa ja rikkoa

EU:n suuri koronaelvytysrahasto on viimekesäisistä kaavailuista ja kuvauksista alkaen herättänyt epäilyä suuren luokan sopimusvedätyksestä tai suoranaisesta sopimusrikkomuksesta.

Epäilyä herättää erityisesti aikomus hankkia elvytysrahaston tarvitsema jopa 750 miljardin euron rahoitus EU:n nimiin rahoitusmarkkinoilta hankittavalla velkarahoituksella.

Epäilyttäväksi tämän velka-aikeen tekee EU:n perussopimuksiin kirjattu pykälä, jonka mukaan EU:n tulojen ja menojen pitää olla tasapainossa – eikä EU saa rahoittaa menojaan velaksi.

Elvytysrahastoa voi toki pitää tarpeellisena ja velkakieltoa hölmönä, mutta silti:

Niin kauan kuin velkakielto on voimassa mutta elvytysrahaston menot on silti tarkoitus rahoittaa velaksi, on näiden välillä helppo nähdä ristiriitaa ja päätyä tulkintaan koronaelvytyksen nimissä valmisteilla olevasta suuren luokan sopimuskuprusta.

Jo sellaisenaan epäilyttävä sopimuskupru muuttuu absurdiksi, kun EU:n perussopimuksen velkakieltoa rikkovan velkaelvytyksen ehtona jäsenmaalta vaaditaan samojen EU:n perussopimusten toisen pykälän, oikeusvaltioperiaatteen, täyttämistä.

Ristiriitaisista vaatimuksista näyttää syntyneen outo ja absurdi oikeudellinen sotku, jossa jäsenmaiden on sitouduttava yhden sopimuksen noudattamiseen päästäkseen mukaan toista sopimusta rikkovaan rahoitusjärjestelyyn.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?