Entinen Nokia-johtaja huolestui osaa nuorista piinaavasta ilmiöstä – ”Sitä ei ehkä aina havaita...” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Entinen Nokia-johtaja huolestui osaa nuorista piinaavasta ilmiöstä – ”Sitä ei ehkä aina havaita...”

Valmennusyhtiössä ja Aalto-yliopistossa työskentelevä entinen Nokia-johtaja Juha Äkräs pitää nykynuoria fiksuina ja ehkä jopa kypsempinä kuin hän itse oli nuorena. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, että osa nuorista syrjäytyy.

–Sosiaalisesta kestävyydestä ei puhuta riittävästi. Jos sitä ei ratkaista, meillä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa eikä meillä ole yhteiskuntarauhaa. Se on inhimillisesti tärkeää, ja vaikka sitä katsoisi itsekkäästikin, ei se olisi mukavaa elämää kenellekään, Juha Äkräs sanoo.­

21.11. 7:35

Millenniaaleista ja heidän suhtautumisestaan työelämään riittänyt paljon puhetta viime vuosina. On sanottu, että he olisivat vähemmän sitoutuneita ja vaikeammin – tai ainakin eri tavalla – johdettavia kuin aiemmat sukupolvet.

Valmennusyhtiö Hintsa Performancessa ja Aalto-yliopistossa työskentelevä Juha Äkräs uskoo, että useimmiten sukupolvien välisissä eroissa on kyse elämänvaiheesta.

– Heidänkin ajatuksensa muuttuvat, kun tulee perhettä, kymmenen vuoden työkokemus ja ensimmäiset ongelmat työpaikalla.

Äkräs on työskennellyt aiemmin muun muassa Nokian henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä.

– Jo Nokia-aikana havaitsin, että kyllä nuoret kaipaavat merkityksellisyyttä aiempaa enemmän. Nuoret ehkä kokevat vielä voimakkaammin sen, mihin maailma on menossa. Voi sekin liittyä elämäntilanteeseen, onhan isoja ongelmia ollut aiemminkin. Mutta ollaanko me seniorimmat vähän kyynistyttykin, 55-vuotias Äkräs sanoo.

Nuoret aikuiset toivovat työltään enemmän autonomiaa, sitä, että saadaan itse päättää, mitä tehdään, Äkräs sanoo.

– Sitä ei ehkä aina havaita, että työpaikalla itseohjautuvuus ei tarkoita sitä, että jokainen tekee, mitä huvittaa. Ja työssä on aika paljon myös rutiineja.

Äkräs uskoo, että ympäröivän yhteiskunnan muuttuminen näkyy myös nuorten suhtautumisessa työhön. Vakituisia työpaikkoja ei ole yhtä helposti tarjolla kuin aiemmin, ja töiden tekemisestä on tullut projektiluontoisempaa.

– Aiemmin sitouduttiin yritykseen ja ajateltiin, että siellä ollaan pitkään. Nyt nuoret ajattelevat, että he sitoutuvat projekteihin vähäksi aikaa.

Monille nykynuorille elämä on peräkkäin tehtävien asioiden sijaan monien asioiden yhteissumma, Äkräs sanoo.

– Minun ikäisilläni oli niin, että opiskellaan aika pitkään, sitten mennään töihin ja tehdään töitä, kunnes päästään eläkkeelle. Nuorilla nämä eivät ole toisiaan seuraavia vaiheita, vaan ne menevät päällekkäin.

Äkräs kehuu nykynuoria, joita hän tapaa paljon myös työssään Aalto-yliopistossa.

– He ovat tosi fiksuja. Olisivatko he kuitenkin kypsempiä kuin me olimme? Olen tosi positiivinen meidän nuorten suhteen, kunhan saadaan syrjäytyminen torjuttua.

Nuoret eivät ole yhtenäinen joukko, vaan tässäkin asiassa polarisoituminen uhkaa syventyä: ovat ne, jotka pärjäävät epävarmassa ja jatkuvasti muuttuvassa ajassa ja ne, jotka eivät pärjää.

– Tarvitsemme rakenteellisia muutoksia, jotka ovat tärkeämpiä kuin kuuden tunnin työpäivä. Miten turvataan toimeentulo kaikille ja miten pidetään kaikki mukana?

Nykyisin puhutaan jo paljon ympäristön ja taloudellisesta kestävyydestä – vaikkei niiden eteen tehdä välttämättä tarpeeksi töitä, Äkräs sanoo.

– Mutta sosiaalisesta kestävyydestä ei puhuta riittävästi. Jos sitä ei ratkaista, meillä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa eikä meillä ole yhteiskuntarauhaa. Se on inhimillisesti tärkeää, ja vaikka sitä katsoisi itsekkäästikin, ei se olisi mukavaa elämää kenellekään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?