Kommentti: Kaksi syytä, miksi Yhdysvaltain ja Kiinan välit kiristyvät entisestään - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kaksi syytä, miksi Yhdysvaltain ja Kiinan välit kiristyvät entisestään

Yhdysvaltain ja Kiinan kireät välit todennäköisesti kiristyvät vielä lisää. Tähän on kaksi perustavaa laatua olevaa syytä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

7.11.2020 7:18

Yhdysvaltain tai sen puoleen Kiinankin poliittisilla johtajilla ja heidän johtamistyylillään voi olla oma vaikutuksensa siihen, kuinka nopeasti ja miten särmikkäin kääntein mahtimaiden välit kiristyvät.

Todennäköisesti Joe Biden palauttaisi Yhdysvaltain ulkosuhteiden hoitoon ainakin osan niistä diplomatian käytöstavoista, joita Donald Trump on rikkonut.

Mutta sille Biden tai muutkaan yksittäiset johtajat tuskin mahtavat mitään, että Yhdysvaltain ja Kiinan keskinäiset suhteet todennäköisimmin jatkavat heikkenemistään.

Niinpä Yhdysvaltain seuraavan presidentin nimellä tai kongressin kamarien puoluekartalla ei liene ratkaisevaa vaikutusta siihen, että maan poliittiset, taloudelliset, teknologiset – ja vähitellen myös sotilaalliset – edut ja päämäärät käyvät vähä vähältä jyrkemmin vastakkaisiksi Kiinan vastaavien etujen ja päämäärien kanssa.

Tavallaan maiden välien kiristyminen henkilöityy ennemmin Kiinan kuin Yhdysvaltain presidenttiin, mutta todennäköisesti Kiinan suuret muutokset olisivat suunnilleen saamaan tapaan meneillään siitä riippumatta, onko maata johtavan Suuren Ruorimiehen nimi Xi Jinping tai joku muu.

Xi Jinping puhui videon välityksellä Shanghaissa keskiviikkona.

Kahden yhä selvemmin keskenään kilpailevan suurvallan etujen ja päämäärien vähitellen jyrkkenevä ristiriita näyttääkin yhtä selvältä ja ehkä myös yhtä väistämättömältä, katsoopa välien kehitysnäkymiä Washingtonin tai Pekingin tai miksei vaikka Brysselin suunnalta.

Miltä suunnalta tätä kisaa katsookaan, kyse on kahden kaupasta ja mahdollisesti kolmannen korvapuustista.

Meneillään on Yhdysvaltain ja Kiinan välinen valtakamppailu, jota Euroopan unioni ja suurimmatkin EU-maat seuraavat jokseenkin voimattomina sivusta – peläten eturistiriitojen väliin puristuksiin jäämistä.

Mahtimaiden yhä jyrkemmäksi käyneelle vastakkainasettelulle on lukematon määrä samaan aikaan ja samaan suuntaan vaikuttavia syitä, mutta kehityskulun taustalta on mahdollista erottaa ainakin kaksi keskeistä juurisyytä.

Kumpikaan niistä ei liity yhdenkään maan presidentinvaaleihin.

Pohjimmiltaan Yhdysvaltain ja Kiinan välillä on kehitteillä tai jo meneillään kamppailu "maailmanherruudesta" – ja siitä, kumpi on maailman mahtavin – tai lopulta kenties ainoa – supervalta.

Yhdysvallat on vuosikymmenten ajan ollut tuossa maailman ainoan supervallan ainutlaatuisessa asemassa, mutta nyt jo vuosien ajan myös Kiina on viisivuotissuunnitelma viisivuotissuunnitelmalta määrätietoisemmin pyrkinyt nousemaan ainakin Yhdysvaltain veroiseksi tai mielellään vielä voimakkaammaksi supervallaksi.

Tästä välien kiristymisessäkin lienee pohjimmiltaan kyse.

 Pohjimmiltaan Yhdysvaltain ja Kiinan välillä on kehitteillä tai jo meneillään kamppailu "maailmanherruudesta”.

Ensimmäinen välien kiristymisen juurisyy onkin Yhdysvaltain luontainen tarve puolustaa omaa nykyistä asemaansa maailman voimakkaimpana ja vaikutusvaltaisimpana supervaltana – ja siitä koituvia taloudellisia hyötyjä.

Tämä oman aseman puolustamisen tarve ilmenee esimeriksi Yhdysvaltain monenlaisina yrityksinä estää tai ainakin hidastaa Kiinan vahvistumista Yhdysvaltain veroiseksi talous-, teknologia- tai sotilasmahdiksi.

Toinen välien kiristymisen juurisyy on ensimmäisen vastinpari eli Kiinan päättäväinen pyrkimys vahvistua ainakin Yhdysvaltain veroiseksi supervallaksi ja maailmanluokan talous-, teknologia- ja sotilasmahdiksi.

Yhdysvaltain asemaan ja kansalliseen etuun ei sovi Kiinan tai minkään muunkaan ulkomaanmahdin "liiallinen" vahvistuminen, etteivät kilpailijat kasva oman maan kustannuksella ja omaa asemaa ja etua uhkaavalla tavalla.

Kiinan tavoittelemaan asemaan ja kansalliseen etuun taas ei mitenkään sovi alistuminen Yhdysvaltain tai muidenkaan tahtoon tai varsinkaan tukahduttamisyrityksiin, kun oman maan ja kansan etu edellyttää vaurastumista ja vahvistumista.

Tässä kaksinkamppailussa yhden toimia voi pitää puolustuksellisina ja toisen hyökkäävinä, mutta sivullisen ei tarvitse asettua kummankaan puolelle tai kumpaakaan vastaan oivaltaakseen, että välit kiristyvät – ja näin käy presidenteistä riippumatta.

Yhdysvaltain ja Kiinan talousvälit ovat tuntuvasti kiristyneet Donald Trumpin presidenttikaudella, mutta eivät pelkästään tämän toteen panemien tullien ja kaupan esteiden takia.

Vaikka "tullimies" Trumpin kauppapoliittiset äkkikäännökset ovat heikentäneet maailmankaupan yleistäkin ilmapiiriä ja heikentäneet kaupan sujumista, on niiden taustalla vahvempia perusteita kuin presidentilliset päähänpistot.

Taloussuhteiden kitka kiteytyy kauppavaihdon erittäin suureen epätasapainoon. Ja erityisesti siihen, että Yhdysvaltain ulkomaankauppaa painaa krooninen mammuttialijäämä, kun taas Kiinan (ja vuosi vuodelta selvemmin myös Saksan) ulkomaankauppa kuroo kokoon yhtä krooniselta vaikuttavaa mammuttiylijäämää.

Yhdysvaltojen ja Kiinan välit ovat kiristyneet Donald Trumpin (vas.) aikakaudella. Trump tapasi Xi Jinpingin Osakassa kesäkuussa 2019.

Tämä kaupan mittava epätasapaino on vuosikausien kehityksen tulosta, jonka syitä ja seurauksia on vaikea kerralla hahmottaa.

Esimerkiksi juuri maansa kauppavajeesta huolestunut Trump on periaatteessa käynyt täysin todellisen talousongelman kimppuun, mutta hänen määräämänsä tullit ja muut kaupan esteet ovat vastassa olevaan vaivaan vääränlaisia lääkkeitä ja kaikin puolin muutenkin kyseenalaisia toimia.

Trumpin aikana taloussuhteet ovat kärjistyneet kauppasodaksi, mutta tullit ja muut kaupan esteet eivät ole kohentaneet Yhdysvaltain kauppa- tai vaihtotaseita lähellekään tasapainoa – eivätkä ne ole estäneet Kiinaa (tai sen puoleen Saksaa) takomasta entiseen malliin kauppa- ja vaihtotaseiden hirmuisia ylijäämiä.

Tämä kisa onkin keskeisiltä osin kesken ja ratkaisematta – eikä se ratkea yhden presidenttikauden päättymisellä tai toisen alkamisella.

Yhdysvaltain presidentinvaalit hallitsevat ajankohtaista uutisvirtaa, mutta todennäköisesti maailmanpolitiikan ja varsinkin talous- ja kauppapolitiikan kehityskulkuun vaikuttaa enemmän Kiinan ylimmän valtioelimen eli kansankongressin kokous, jonka on ensi maaliskuussa määrä vahvistaa maan kehitystä ja tavoitteita sekä niiden toteuttamista määrittelevä 14. viisivuotissuunnitelma.

Maata raudanlujalla otteella hallitsevan kommunistisen puolueen keskuskomitea on hiljan julkaissut esityksensä – käytännössä vahvistamista vaille valmiin käsikirjoituksen – seuraavaksi viisivuotissuunnitelmaksi.

Tuo suunnitelma vaikuttaa Kiinan ja Yhdysvaltain niin kuin muunkin maailman väleihin todennäköisesti enemmän kuin Yhdysvaltain seuraavan presidentin ulko- tai kauppapoliittinen linja.

Seuraavan viisivuotissuunnitelman perusteella Kiina katsoo muun maailman muuttuneen maalle ja maan pyrkimyksille selvästi entistä epäystävällisemmäksi ja osin jopa vihamieliseksi ympäristöksi.

Samoin suunnitelman perusteella vaikuttaa selvältä, että Kiinan johdolla ei ole pienintäkään aikomusta mukautua muun maailman muutokseen luopumalla omista tavoitteistaan. Tavoitteisiin on tarkoitus pyrkiä muun maailman muuttumisesta huolimatta.

 Kiinan johdolla ei ole pienintäkään aikomusta mukautua muun maailman muutokseen luopumalla omista tavoitteistaan.

Tarkoitus on vähentää Kiinan talouskasvun ja teknologisen kehityksen riippuvuutta muun maailman tavarakaupan kysynnästä ja huipputekniikan tarjonnasta. Ja tarkoitus on vähentää Kiinan riippuvuuttaan Yhdysvaltain dollarista ja dollariin tavalla tai toisella kytkeytyvistä kansainvälisistä rahoitusrakenteista.

Jos – tai paremminkin kun – Kiina tulkitsee ympäröivän maailman muutoksia oikein, on sen oikeastaan pakko pyrkiä irtautumaan Yhdysvaltain ja muun länsimaailman vaikutteista saavuttaakseen kauaskantoisia kasvutavoitteitaan.

Ja jos – tai paremminkin kun – Yhdysvallat puolestaan haluaa säilyttää asemansa maailman ainoana supervaltana, on senkin välttämättä mukauduttava maailman muutoksiin – Kiinan toimet mukaan luettuna.

Tästä suurin piirtein lienee kaksinkamppailussa – ja välien kiristymisessä – kyse, olipa Yhdysvaltain tai Kiinan presidenttinä kuka tahansa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?