Korona vei meiltä työt – 16 suomalaista kertoo karun tarinansa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Korona vei meiltä työt

IS kokosi 16 tarinaa siitä, mitä seuraa, kun korona-aikana joutuu irtisanotuksi tai lomautetuksi. Töiden mukana meni taloudellinen turva, työkaverit, arjen mielekkyys ja unelmat.


24.10. 18:53

Oppisopimus katosi alta

”Vaimolla ja minulla oli vakituiset työpaikat Tampereella. Muutimme kuitenkin viime vuonna Joensuuhun, vaimoni kotiseudulle.

Päätin hankkia uuden ammatin. Helmikuussa pääsin opiskelemaan oppisopimuksella CNC-koneistajaksi: opiskelua oli kaksi päivää viikossa, loput kolme oli työn opettelua työpaikalla.

Tiedossa oli minimipalkka, mutta reilun vuoden jälkeen olisin saanut täyden peruskoulutuksen ja luultavasti myös työpaikan vuosiksi eteenpäin. Pari kuukautta ehdin olla töissä Outokummussa, kun Euroopan tehtaat alkoivat sulkeutua ja minut lomautettiin.

200 lomautuspäivää tulee pian täyteen. Sitten minut voidaankin irtisanoa.

Kesäkuusta alkaen olen tehnyt osa-aikaisena töitä Ramirentillä, aiemmassa työpaikassani. Nyt mennään päivä kerrallaan ja odotellaan, mitä tapahtuu.

En tiedä, kauanko kestää päästä tästä jaloilleen. Firma, jossa olin oppisopimuksella, suunnitteli laajentumista, mutta tulevaisuus näyttää nyt epävarmalta.

 Tässä pitää luultavasti taas 46-vuotiaana alkaa keräillä kamppeitaan ja aloittaa kaikki alusta.

Tässä pitää luultavasti taas 46-vuotiaana alkaa keräillä kamppeitaan ja aloittaa kaikki alusta.

Huoltoasemalla työskentelevä vaimonikin oli jonkun aikaa lomautettuna.

Ei tässä voi paljoa elämää rakentaa. Jos joudun ansiosidonnaiselle, niin laskut saa maksettua, muttei muuta.

Mutta onhan näistä ennenkin selvitty. Minulla oli ennen yritys, mutta se meni nurin. Pian tulee täyteen 17 vuotta velkavankeutta.

Paljoa ei uskalla liikkuakaan ihmisen parissa. Kuulun sairauteni vuoksi riskiryhmään enkä halua sairastua.”

Jani Vakoniemi, Joensuu

Korona vei kaksi työtä

”Työskentelen merenkulkualalla, ja viimeisen työmatkani ulkomaille tein helmikuun lopussa. Kolme kuukautta kestävä lomautus alkoi 7. huhtikuuta. Toinen lomautusjakso alkoi 1.9. ja nyt paperissa lukee päivämäärän kohdalla 31.3.2021.

En osannut odottaa tätä, mutta ei varmasti kukaan osaa.

Aki Parkkila on pärjännyt asunnon myynnistä saaduilla rahoilla.­

 Ensin peruuntuivat merenkulkualan työt ja sen jälkeen kesän kiertueet.

”Laitoin asuntoni myyntiin jo aiemmin. Oli tarkoitus muuttaa ulkomaille työkomennuksen vuoksi, joka siirtyi toistaiseksi. Sain asunnosta hyvän tarjouksen, joten myin sen kuitenkin. Hyvä päätös, koska elän tällä hetkellä asunnon myynnistä saaduilla rahoilla. Lisäksi minulla on liiton ansiosidonnainen, joka on tietysti huomattavasti pienempi kuin palkka ulkomailla olisi.

Olen myös kiertänyt 22 vuotta kesät bändien kanssa festareita, joten se oli toinen isku. Ensin peruuntuivat merenkulkualan työt ja sen jälkeen kesän kiertueet.

En ole lomailijatyyppi. Ensimmäinen kuukausi tuntui ihan kivalta, mutta ajatusmaailmani on sellainen, että itse tienattu raha tuntuu paremmalta kuin liitolta saatu. Kävin toukokuussa omakustanteisesti ajamassa rekkakortin ja olen tehnyt keikkaluonteisesti maansiirtohommia ja ajanut täysperävaunurekkaa. Hain työtä, joka olisi täysin poikkeavaa omasta työstä.

Olen ollut aina työnarkomaani, mutta nyt on ollut aikaa viettää syyslomaa ja tehdä asioita, joihin muuten ei olisi aikaa. Olen tällä hetkellä Lapissa. Tarkoitus olisi mennä Norjaan, mutta ei ole ihan selvää, pääseekö sinne.

Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta mutta toivon silti, että pääsen palaamaan pian itselleni rakkaan työn ja työpöydän äärelle.”

Aki Parkkila, Uusimaa

”Koen itseni välillä aika turhaksi”

”Olin tammikuussa aloittanut uuden unelmieni työn kirjakustantamon asiakaspalvelussa. Maaliskuun viimeisenä päivänä olin sitten työtön. Olen koulutukseltani merkonomi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sihteeri.

Koronan vuoksi työnantajan asiakkaat hävisivät ja minulta loppuivat työt. Minut oli helppo irtisanoa, koska olin vielä koeajalla ja viimeiseksi taloon tullut työntekijä. Minun jälkeeni irtisanottiin vielä kolme muuta pitkäaikaista työntekijää ja osa lomautettiin.

Anne Kelottijärvi on etsinyt unelmatyötään kolme vuotta.­

 Turhauttaa, kun lähdin pois hyvästä ja vakavaraisesta työpaikasta, toiveena unelmieni työpaikka ja sitten kolmen kuukauden päästä huomaankin olevani työtön työnhakija.

Aika shokki tilanne itselle oli, kun olen edelleen työtön ja 51-vuotias, niin pelkään työurani olevan tässä. Ammattini on vielä sellainen, jossa on ylitarjontaa hakijoista. Yhtä työpaikkaa hakee yli 250 hakijaa. Erotu siinä sitten joukosta.

Turhauttaa, kun lähdin pois hyvästä ja vakavaraisesta työpaikasta, toiveena unelmieni työpaikka ja sitten kolmen kuukauden päästä huomaankin olevani työtön työnhakija.

Olen ollut kotona, hakenut töitä ja käynyt haastatteluissa. Olen kolme vuotta nyt hakenut unelmieni työpaikkaa, siksi tilanne tuntuu kohtuuttoman kovalta. Taloushallinnon toimistotyö olisi unelmien työpaikka. Viimeinen tutkinto on taloushallinnosta, liiketalouden perustutkinto.

Tuntui musertavalta ja pahalta olla vain kotona keväällä. Kesällä oli ok olla kotona, mutta pelkäsin syksyä. En tykkää tilanteesta yhtään, koen itseni välillä aika turhaksi. Ulkoilu ja liikunta ovat auttaneet jaksamaan.”

Anne Kelottijärvi, Kangasala

Työpaikan vaihto toi karenssin

”Olen 44-vuotias baarimestari Oulusta. Vaihdoin töitä helmikuussa vähän ennen kun korona iski täysillä. Vaihdoin täyspäiväisestä baarimestarin hommasta osa-aikaiseen päivätyöhön perhe- ja jaksamissyistä.

Tiesin palkan putoavan, mutta se ei minua haitannut, koska 20 vuotta yöpainotteista työtä tehneenä halusin päivätöihin vaikka toimeentulon kustannuksella.

Jarno Hack vaihtoi pois baarimikon työstä juuri ennen koronaa.­

Vain reilun kuukauden kuluttua tuli lomautuslappu käteen. Eihän se sinänsä maailmanloppu ollut, mutta kun selvisi, että työpaikan vaihto toi minulle 90 päivän karenssin, niin se oli kova paikka.

Kun ensimmäinen korona-aalto tuli, meidät lomautettiin puolison kanssa molemmat. Yhtäkkiä siirryimme korvauksiin ja ansiosidonnaisiin. Vaimolla meni toista kuukautta ennen kuin rahaa tuli tilille ja minulla oli karenssi, niin tulojen pudotus oli raju. Onneksi oli säästöjä.

 Onneksi oli säästöjä.

Siinä sitten haettiin hattu kourassa ekaa kertaa toimeentulotukea ja samalla koin olevani ’rikollinen’, koska minulle oli langetettu karenssi. Onneksi lomautus ei kestänyt kuin kuukauden sillä kertaa.

Nyt odottelen toista aaltoa vähän pelon sekaisin tuntein. Oulun alueella on vielä hyvä työllisyystilanne, mutta ei paljon tarvita, että taas rajoitetaan ravintoloissa syömistä ja kokoontumisia.

Olen kokki koulutukseltani, mutta kun valmistuin 1995, niin töitä ei ollut tarjolla. Olen tehnyt muita ravintola-alan töitä.

Olen koko ajan hakenut vakinaista työtä kaupan alalta. Kaupan kassalle voisin mennä tai Alkoon, mutta sinnekin palkataan nykyisin vain osa-aikaisia.”

Jarno Hack, Oulu

”Elin kolmen euron päiväbudjetilla”

”Muutin Turkuun viime syksynä ja menin töihin puhelinoperaattoriliikkeeseen. Olin ollut puoli vuotta töissä, kun sain 15. huhtikuuta viestin, että lomautus alkaa 20.4. ja päättyy 30.6.

En ehtinyt olla työttömyyskassassa puolta vuotta, joten en saanut korvausta sieltä. Sain muutaman satasen kuussa työttömyystukea Kelalta ja asumistukea vain 27,5 euroa kuukaudessa. Valitin päätöksestä, mutta se ei muuttunut.

 Kun kerroin vuokranantajalle lomautuksestani, hän tuli onneksi vastaan.

Elin kaksi kuukautta kolmen euron päiväbudjetilla. Jauhelihapakettikin meni yli. Kaikista perusmenoista piti karsia, harrastukset jäivät. Ei ollut varaa ajaa autolla puolta tuntia vanhempien luo. Hain töihin mm. siivousfirmoihin, mutta minua ei haluttu palkata vain lomautuksen ajaksi. Pääsin takaisin töihin 15. kesäkuuta. Ensimmäisen palkan sain vasta heinäkuun lopussa, kesäkuun kahdelta viikolta.

Kun kerroin vuokranantajalle lomautuksestani, hän tuli onneksi vastaan. Sain maksaa puolet myöhemmin. Olen nyt saanut vuokravelat maksettua pois.

Myös vanhempani auttoivat vaikeimman yli, ja olen siitä kiitollinen. Olen 20 ja aloitin syksyllä opinnot. Töitä teen ohessa. Minulla on vielä kuukausi lomautusta tälle vuodelle, mutta toivon saavani jatkaa töitä.”

Alisa Hakala, Turku

”Koen olevani vain rasite yhteiskunnalle”

”Olen 53-vuotias automyyjä ja raitistunut alkoholisti. Juomisen loppuvaiheissa asuin autotallissa, mutta kahdeksan vuotta sitten alkoi uusi elämä: palasin töihin, sain vuokra-asunnon ja kivan parisuhteen.

Viime työpaikassani Espoossa aloitin 2019 keväällä. Kun korona tuli, työntekijät laitettiin kesälomalle. Sitten tuli lomautus. Kesäkuussa minut irtisanottiin. Masennus iski, talous ja säästöt menivät. Nyt uhkaa häätö.

Ben Sevon haluaisi toteuttaa autokauppiaana ihmisen unelmia, mutta pelkää, ettei löydä enää töitä.­

 Positiivisen asenteen löytäminen on vaikeaa.

Työllisyystilanne autokauppa-alalla on surkea. Nyt palkataan vain nuoria heikolla palkalla. Työviikot ovat usein 50-tuntisia.

Itseluottamukseni on nollassa. Raadollisesti ajattelen, että mulla on aikuinen tyttö joka pärjää omillaan, ja koen olevani vain rasite yhteiskunnalle. Eiköhän peli ala olla pelattu.

Positiivisen asenteen löytäminen on vaikeaa. Pitää myöntää, että on tää heviä kautta. Oma koti toisi turvallisuutta.

Olen 53-vuotias ja voisin tehdä töitä vielä vaikka 20 vuotta, jos mahdollista.”

Ben Savon, Espoo

”En koe olevani vaaravyöhykkeessä asiakkaiden keskellä”

”Olen 54-vuotias junaemäntä Kiimingistä Oulusta. Olen työskennellyt runsaat 8 vuotta junaemäntänä. Se on mielenkiintoista. Ihmiset ja maisemat vaihtuvat, työkaveritkin.

Palvelen ravintolavaunussa. Työni on asiakaspalvelua, myyntiä, ruuan ja juoman tarjoilua. Niin sanottujen apuvuorojen aikana laitetaan ruokaa asiakkaille.

Paula Paroll nauttii työstään ravintolavaunussa.­

 Nyt taas tuntuu siltä, ettei jatkosta voi kukaan tietää.

Ensimmäisen kerran minut lomautettiin 1.4. Syy oli koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset. Tilanne oli ihan ymmärrettävä ja odotettu. Kukaan ei oikein tiennyt koko maassa, miten virukseen tulee suhtautua, niin ihan mielelläni jäin lomautetuksi.

Ravintolavaunut lähtivät liikkeelle taas kesäkuussa ja työt jatkuivat. Viimeinen lomautuspäivä oli 11.6. Oli kiva mennä taas töihin, mutta lomautus olisi voinut jatkuakin, kun kesä oli kauneimmillaan. Työt jatkuivat tavalliseen tapaan.

Nyt taas tuntuu siltä, ettei jatkosta voi kukaan tietää. Korona alkaa nostaa päätään. Tuleeko lomautuksia vai ei, en tiedä.

Meillä on maskit päällä koko ajan junassa. Käytän myös hanskoja koko ajan ja vaihdan niitä jatkuvasti. Käsidesiä käytetään. En koe, että olisin mitenkään vaaravyöhykkeessä asiakkaiden keskellä.

Kun syksy tuli ja koronatilanne alkoi kiihtyä, asiakkaat pysyivät paikoillaan. He hakevat nyt ravintolavaunusta palvelua, ruokaa ja juomaa, ja menevät niiden kanssa omalle paikalleen. Eikä asiakkaan tarvitse välttämättä tulla ollenkaan ravintolavaunuun, koska viemme tilauksesta annokset istumapaikalle. Tekstiviestillä voi tilata ruoka-annoksen, se on kätevää.

Alanvaihto ei ole käynyt Paula Parollin mielessä koronasta huolimatta.­

Uutisia seuraan koko ajan. Pitää tietää miten koronaviruspandemia kehittyy. On helppo olla VR:llä töissä, koska työnantaja tiedottaa herkästi kaikki tapahtumat.

Olen 54-vuotias ja aina tehnyt asiakaspalvelutyötä. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, ei ole käynyt mielessäkään että alkaisin vaihtaa ammattia tai kouluttautuisin uuteen tehtävään pandemian takia.”

Paula Paroll, Oulu

Työ peruuntui juuri ennen sopimuksen allekirjoitusta

”Työsopimuksen allekirjoituspäivä oli jo sovittu, mutta edellisenä iltana tuli viesti, että asia peruuntuu, koska toiminta ajetaan alas koronan vuoksi.

Taija Pyykkönen on tehnyt koko uransa vain pätkätöitä.­

Olin pettynyt, koska työ yhdistyksessä olisi vastannut koulutustani. Minulla on sosionomin tutkinto ammattikorkeakoulusta ja parhaillaan opiskelen yliopistossa toista tutkintoa.

Ongelma työllistymisessä tuntuu olevan siinä, että minulla on synnynnäinen neurologinen vamma, joka aiheuttaa ongelmia liikkumiseen. Liikun kuitenkin ilman apuvälineitä.

Olen tehnyt valmistumisesta lähtien, 17 vuotta, pätkätöitä. Pisin palkkatuettu työsuhteeni on kestänyt vuoden ja kolme kuukautta. Tein sen Punaiselle Ristille.

 Valmistuin 25-vuotiaana. Mutta kun piti siirtyä työelämään, tuli seinä vastaan.

Taija Pyykkönen toivoisi pääsevänsä tekemään kansainvälistä työtä.­

Koulussa kaikki kulki niin sanotusti aivan normaalisti putkessa. Ensin lukio. Sitten ammattikorkeakoulussa 3,5 vuodessa tutkinto. Valmistuin 25-vuotiaana. Mutta kun piti siirtyä työelämään, tuli seinä vastaan.

Nyt kun opiskelen toista tutkintoa, mietin joskus, auttaako sekään työhaussa. Jo nyt kuulen välillä olevani liian korkeasti koulutettu hakemiini töihin.

Maaliskuinen työpaikka olisi ollut tärkeä myös palkan vuoksi. Saan kuntoutustukea ja maksan sillä kaiken. Jos rahat loppuvat, vanhemmat auttavat. Mutta mielestäni 42-vuotiaan ja koulutetun ei pitäisi joutua pyytämään vanhemmillaan rahaa.

Unelmien työni olisi kansainvälistä ja koulutustani vastaavaa. Siinä ei olisi ongelmaa, koska myös opiskelu sujui ulkomailla.”

Taija Pyykkönen, Jyväskylä

”Mitenhän tämä vaikuttaa eläkkeeseen?”

”Vähän alettiin aistimaan, että lomautusuutisia voi tulla, kun asiakasvirrat rupesivat vähenemään. Mutta kun se uutinen sitten tuli, niin kyllä minullakin tuli ihan kylmät väreet. Olin töissä yliopiston opiskelijaravintolassa salin puolella asiakaspalvelutehtävissä, eli kassatyöskentelyä ja tarjoilua.

Melkein kolmekymmentä vuotta ehdin työskennellä tuolla. Vielä vuosi olisi ollut jäljellä ennen eläkkeelle jäämistä.

Keväästä olen ollut lomautettuna, ja olen vuoden loppuun. Ensi kevään tilanne on epävarma. En ole vielä jaksanut miettiä, miten tämä vaikuttaa eläkkeeseen. Eläkkeelle haluaisin vuoden päästä jäädä, että ehtisi viettää muunkinlaista elämää. Minäkin kun olen sitä ikäpolvea, 62-vuotias, että olen 14-vuotiaasta töitä tehnyt.

Onneksi olen aina kuulunut liittoon. Ja meillä on Pohjois-Savossa kriisitukiryhmä, jonne pystyy soittamaan ja kysymään tietoa, ja ne järjestää myös erilaista toimintaa. Olen sanonut noille nuoremmille, että ottakaa sinne yhteyttä, että ei jäisi yksin.

Toivotaan, että tilanne paranee ja nuoret pystyvät jatkamaan ja pysytään kaikki terveinä.”

Sirpa Sirviö, Kuopio

Lapset iloitsivat – äiti on kotona!

”Jouduin lomautetuksi heinäkuuksi, kun kesän oopperajuhlat Savonlinnassa peruuntuivat ja kaikki pysähtyi kuin seinään. Olen juhlien markkinointipäällikkö, 38-vuotias. Lomautusaika sujui hyvin. Minulla on kaksi pientä lasta, ja sain olla kesän heidän kanssaan. Kun hallitus ilmoitti kesän tapahtumien peruuntumisesta, hihkuivat lapset onnesta, että nyt äiti on kesän kotona! Nyt syksyllä olen päässyt palaamaan takaisin töihin.

Mielialaan lomautus ei muuten vaikuttanut kuin siten, että huolta tietysti kannoin siitä, miten työpaikan käy ja miten alaiset taloudellisesti lomautuksesta selviävät.

Tulevaisuuteen suhtaudun kuitenkin luottavaisesti. Oopperajuhlat sai valtiolta sen verran koronatukea, että selviämme tästä vuodesta. Toivottavasti valtiovalta ymmärtää jatkossa tehdä sellaisia päätöksiä, ettei se meitä kaikkia tapahtumanjärjestäjiä kaada. Me oopperajuhlilla uskomme vahvasti tulevaan ja ensi kesän juhlia valmistellaan täyttä päätä. Kyllä tästä vielä noustaan!”

Sonja Eiramo, Savonlinna

Lentoaseman päälliköstä perheen kuljetuspäälliköksi

”Savonlinnan lentokentällä koko henkilöstön lomautukset alkoivat huhtikuussa samaan aikaan kuin Finavian lomautukset muuallakin. Reittiliikenne tänne loppui silloin kokonaan. Lomautukset ovat jatkuneet muutamaa työpäivää lukuun ottamatta siitä lähtien. Olen 57-vuotias.

Olihan alussa sopeutumista, kun on 34 vuotta tottunut säännöllisesti työhön lähtemään. Mutta kyllä tähän on jo sopeutunut. Pölynimuri on tullut tutuksi. Aika on kulunut kotiaskareissa, mökkeillessä ja lenkkeillessä. Ja lentoaseman päälliköstä on tullut perheen kuljetuspäällikkö.

Huolta tietysti olen kantanut siitä, miten työkaverit pärjäävät, niin taloudellisesti kuin muutenkin. Ja kyllä olen itsekin kaivannut työyhteisöä, kahvihetkiä ja yhdessäoloa.

Uskon kuitenkin tulevaisuuteen, että kyllä tästä vielä noustaan. Ja jos tästä jotain opittavaa meille jää, niin ainakin osaamme arvostaa omaa työtämme, miten tärkeää se meille kaikille on.”

Mauri Vihavainen, Savonlinna

Dj:n keikat loppuivat seinään

”Olin keväällä tulossa keikalta Tahkolta, kun ravintolapäällikkö soitti autoon ja sanoi, että älä pidä kiirettä, yökerho suljetaan koronan takia. Virallista tietoa sulkemisista ei vielä silloin ollut, mutta se oli ihan siinä kintaalla, että milloin kielto tulee. Se tuli seuraavana päivänä.

Hannu Markkanen tunnetaan Dj Handena.­

 Taloudellisesti tuli turpiin kunnolla.

Se oli isku suoraan vasten kasvoja. Keikat loppuivat kuin seinään. Kalenterista sain ruksata heti noin 30 sovittua keikkaa. Teen freelancerina keikkaa Dj Handena. Myös kesäksi sovittu moottorisirkuskiertue peruuntui kokonaan. Taloudellisesti tuli turpiin kunnolla. Ansiot putosivat noin kolmannekseen entisestä.

Siitä lähtien toimeentulo on ollut Kelan päivärahan varassa. Minun onneni oli, että olin osa-aikaisena ollut sovitetulla päivärahalla jo aikaisemmin, niin minulle ei sen maksuun tullut katkoja niin kuin niille, jotka putosivat täysin tyhjän päälle.

Pahinta tässä on ollut, ettei yhtään tiedä, kuinka kauan tätä kurimusta kestää. Ikävää on ollut myös se, miten nimenomaan ravintola-alaa ja sen työntekijöitä kuritetaan ja miten meihin suhtaudutaan.”

Hannu Markkanen, Pieksämäki

”Työnantaja hoiti lomautukset reilusti”

”Koronan vaikutukset iskivät työpaikkaamme heti maalis-huhtikuussa. Työskentelen toimistossa, jossa on alle kymmenen henkeä. Siirryimme etätöihin. Olen sosiaalinen ihminen ja tuntui pahalta, kun ei voitu tavata toisiamme työpaikalla. Pikku asunnossa etätyön tekeminen otti ajoittain koville. Kaikki joutuivat joksikin aikaa lomautetuiksi. Työnantaja hoiti asiat hyvin. Kaikesta jäi reilu ja hyvä fiilis.

Olen 28-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri ja ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani. Vielä ei ollut täyttä kesälomaa. Loman ja lomautuksen kanssa kesällä oli pari kuukautta vapaata, mikä oli oikeastaan ihan hyvä. Kesä oli kevättä parempi, mutta nyt taas mietityttää. Maskeja käytämme, jos on tarvetta.

Tälläkin hetkellä teen taas osittain etätöitä. Työnantaja on koko ajan tukenut hyvin ja asiat on saatu hoidettua. Minulla on ollut pitkään toinenkin työ. Olen vapaa-ajalla tanssinopettajana. Kun opetus päättyi keväällä, niin se oli raskasta.

Tanssikausi jatkuu taas. Koko ajan kuitenkin ollaan varuillaan ja seurataan mikä oppilaitos milloinkin menee kiinni ja onko tanssijoita tunneille. Opetuksen jatkuminen tuntuu hienolta ja tuo hyvää mieltä.”

Reetta Mäkinen, Tampere

”Aloin heti etsiä jotain”

”Työt loppuivat yhdellä istumalla. Tein töitä dj:nä ja ravintolatyöntekijänä aika lailla täysipäiväisesti, vuokratyöntekijänä nollasopimuksella. Koronan vaikutukset iskivät maaliskuussa. Kalenterin mukaan töitä piti olla viikkoja eteenpäin ja joka viikonloppu dj-hommia. Työttömyyttä kesti pitkälle kesään. Avopuoliso on kampaajayrittäjä ja hänenkin työnsä väheni rajusti. Sain pientä opintotukea, kun olen Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskelijana.

En pelkää työtä. Olen 30-vuotias ja tehnyt monenlaista hommaa ja aloin heti etsiä jotain. Hain postiin ja ruokakauppoihin. Kelalta hain työttömyyskorvausta, en saanut, kun katsoivat kokopäiväopiskelijaksi.

Saman vuokratyönantajan kautta olin kauppaan liittyvässä koulutuksessakin ja tein harjoitteluvuoron. Töitä oli niin vähän, ettei siitä ollut apua. Heinäkuusta syyskuun lopulle olin töissä Ideaparkin huvipuistossa.

Laitoin keväällä lähikauppaan avoimen hakemuksen. Kauppias otti äskettäin yhteyttä. Nyt on taas työ, työmatka on 50 metriä. Vuorot on sovittu niin, että voin hoitaa opintoja. Kesällä ehdin tehdä dj-keikkojakin, mutta syksyn keikat on peruttu. Ravintolatyökavereista moni on taas ilman töitä.

Puoli vuotta korona vaikutti kovasti, mutta nyt menee taas hyvin.”

Mika Mäkelä, Tampere

Lomautus muuttui irtisanomiseksi

”Olen 52-vuotias ravintola-alan ammattilainen Keravalta. 13 vuoden urakka henkilöstöravintolassa on nyt ohi. Lokakuun alussa sain tiedon irtisanomisesta kymmenien työkavereideni tapaan. Olemme olleet lomautettuina jo pitkään.

Tiina Riihimäki ehti tehdä pitkän työrupeaman henkilöstöravintolassa.­

 Työllistymisen mahdollisuudet ovat vähäiset tässä tilanteessa ja yli 50-vuotiaana.

Mieli on maassa. Tulevaisuus näyttää synkältä. Päivät ovat täyttyneet pitkistä kävelylenkeistä ja mökillä puuhastelusta. Ryhmäharrastuksiin en ole uskaltanut koronan takia mennä.

En oikein meinaa uskoa tätä todeksi. Olin yllättynyt siitä, että työnantaja lähti irtisanomaan ihmisiä eikä lomautusta jatkettu vuoden loppuun asti niin kuin oli alunperin luvattu.

Työllistymisen mahdollisuudet ovat vähäiset tässä tilanteessa ja yli 50-vuotiaana. Ammattikoulun käynyt, 50+ työntekijä ei ole kaikkein helpoin työllistettävä, vaikka olisi kuinka virkeä ja pätevä.

Olen ollut työelämässä 12-vuotiaasta. En osaisi jäädä vain olemaan. Mietin millaisia koulutusmahdollisuuksia minulla on. Myyntiä ja markkinointia olen tehnyt ravintola-alallakin, joten ehkä siihen suuntaan. Tai sitten kouluttaudun lähihoitajaksi, vaikka se on fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä sekin.

Tiina Riihimäki miettii koulutusmahdollisuuksiaan.­

Olemme työkavereiden kanssa yhdessä miettineet, että mistä ravintolat ottavat työväkeä sitten kun koronatilanne hellittää ja yhteiskunta toimii entiseen tapaan.

Ymmärrämme lomautukset, mutta emme irtisanomisia. Eniten huolestuttaa yksinhuoltajien tilanne, miten he pärjäävät, kun tulot tipahtavat. Itselläni ei ole hätää, kun puoliso on töissä eikä ole lapsia.

En ymmärrä päättäjiä, jotka ajattelevat ravintola-alaa yhtenä isona könttinä. On niin monenlaisia ravintoloita ja paikkoja, ja silti päättäjät niputtavat kaikki yhdeksi massaksi. Päättäjien pitäisi hahmottaa ala uudelleen. On julmaa suomia koko alaa yhtenä kokonaisuutena.”

Tiina Riihimäki, Kerava

”Parku tuli, kun piti jakaa lomautuslappuja”

”Olen ihminen, joka on koko ajan liikkeessä ja parhaimmillaan pienen paineen alla. Kun vauhti sitten pysähtyi kuin seinään, sitä on ollut vaikea sietää. Olen tapahtuma-alan yrittäjä. Ajamme keikkabusseja, rekkaa, hoidamme artistien muonituksia ja mitä vaan pitääkin tehdä.

Korona ja kokoontumisrajoitukset pysäyttivät isot tapahtumat keväällä. Paljon puhuttiin, että myös yrittäjät pääsevät nyt työttömyyskorvausten piiriin, mutta käytännössä olin väliinputoaja. Yksinyrittäjille oli tarjolla kertaluontoinen 2000 euron tuki, mutta koska olemme osakeyhtiö, siitä ei ollut iloa. Se myös olisi todella pieni raha seitsemän kuukautta jatkuneessa tilanteessa. Muita tukimuotoja hain, mutta en saanut. Siksi elän säästöillä, onneksi olen aina pannut rahaa sukanvarteen.

 Maksoin palkkoja keväällä mahdollisimman pitkään, koska joillakin työntekijöillä olisi mennyt kämppä alta.

Mia Ljungvist joutui lomauttamaan työntekijänsä.­

Parku tuli, kun jouduin jakamaan lomautuslappuja henkilöstölle. Maksoin palkkoja keväällä mahdollisimman pitkään, koska joillakin työntekijöillä olisi mennyt kämppä alta. Olen sen itse kokenut 90-luvun lamassa, joten tiedän, mitä se on.

Soittelen joka päivä ja kyselen, olisiko keikkoja tarjolla. Niitä on vähän, mutta muutaman olemme saaneet tehdä va­kioporukallamme.

Vaikka itsestänikin tilanne on kauhea, olen sanonut työntekijöilleni, että aina saa soittaa ja puhua, jos alkaa ahdistaa.”

Mia Ljungvist, Turku

Koonneet: Anna-Maija Naakka, Mirja Rintala, Heidi Hagelin, Terho Vuorinen, Vesa Näveri, Kirsi Jääskeläinen, Launo Päivätie ja Nadia Paavola

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?